Cormac McCarthy - lakonisista lakonisin

Luin amerikkalaisen Cormac Mccarthyn romaanin Tie (The Road, WSOY 2008). Kirjailija oli minulle ennestään tuntematon.

McCarthyn kerrontatapa on kai sitä, mitä sanotaan lakoniseksi. Ihmisiä tai ympäristöä ei paljonkaan kuvailla. Tarina etenee tapahtumien kautta. Dialogikaan ei ole romaanissa suoraan dialogina, eikä adverbejä lainausten yhteydessä juurikaan viljellä.

Lukukokemus oli tyystin erilainen, kuin vaikkapa äskettäin lukemassani Katja Ketun Hitsaajassa, jossa kieli on runsasta ja rikasta. Kumpikin tapa kertoa toimii, omassa ympäristössään.

Cormac McCarthyn Tiessä eletään dystopiassa. Maailmassa on tapahtunut jotakin pahaa. Isä ja poika vaeltavat halki tuhkaksi muuttuneen maan etsimässä jotakin, jota ei enää ole. Tähän tarinaan lakonisuus totisesti sopii.