Luen tällä hetkellä J.D. Salingerin klassikkoa Sieppari ruispellossa (Tammi 1951). Tähän saakka se on jäänyt väliin.
J.D. Salinger on kirjoittanut kirjan luottaen kieleen, ja päähenkilön tuntemusten kuvaukseen. Pentti Saarikosken suomennos on mainio: tarina elää myös suomeksi kirjoitettuna, vaikka se ei kerro mistään maailmaa järisyttävästä asiasta.
Moni tämän hetken menestyskirja on kirjoitettu rakentaen koko tarina toiminnan varaan: nopeita kohtauksia, jännitystä ja arvoitusten ratkaisuja, jotka pitävät lukijaa otteessaan. Monikohan niistä lie tuleva klassikko?
Mieleen hiipii väkisinkin ajatus, että J.D. Salinger, ja kumppanit ansaitsevat paikkansa kaapin päällä juuri sen takia, millä tavalla he tarinansa kertoivat.
