Mediasta ja sen vallasta, sekä journalismin rappiosta on puhuttu viime aikoina enemmän kuin kenties koskaan. Minä pelkään, että suurin uhka suomalaisen journalismin tasolle on nyt keskiluokkaistuminen.
Toimittajat kuuluvat ansiotasoltaan yleensä niin sanottuun keskiluokkaan. Nuoret, uudet toimittajat ovat keskiluokkaisten perheiden lapsia - jatkossa, kun yhteiskunta yhä eriarvoistuu näin on entistä useammin. Uusia Arto Paasilinnoja ei enää tule takametsien tölleistä, saati pienituloisista alkoholistiperheistä toimituksiin töihin. Nuoret journalistit tavoittelevat keskiluokkaista elämää: perhettä, omaa asuntoa ja omaa autoa.
Samalla tiedonhankinta muuttuu - enää ei tarvitse, eikä ehdi lähteä toimituksen ulko-ovesta mihinkään, kun tiedotteet tulevat sähköisesti silmien eteen ruudulle, ja samaan aikaan pitää ehtiä muokata sisältöä moneen mediaan: lehteen, radioon, nettiin, mobiiliiin.
Vuodeosaston mummot muuttuvat Stakesin tutkimuksen luvuiksi. Lähiökuppilan alkoholiongelmaiset joksikin, josta haetaan esimerkkitapaus ryydittämään tutkimustiedon julkaisemista - jos ehditään.
Kun asioista kerrotaan keskiluokan näkökulmasta, voidaan olla kateellisia niille joilla menee paremmin, ja sääliä niitä joita ei tunneta.
