Näin Vancouverin olympialaisten valtavan suomalaismenestyksen aikana ajatus kääntyy pettymykseen - siihen, mitä se on, ja miten sitä voi käsitellä.
Ammatikseen kirjoittavalle pettymys on yhtä tuttu asia kuin suomalaiselle maastohiihtäjälle. Romaanin käsikirjoitus tulee bumerangina takaisin kustantajalta. Erinomainen näytelmäkäsikirjoitus saa viileän vastaanoton teatterin johdolta. Hyvä, mietitty juttuidea menee hukkaan, kun yksikään toimituspäällikkö ei halua maksaa jutun tekemisestä.
Pettymys on hirvittävän suuri voimavara ihmiselle - ainakin yhtä iso kuin onnistumisen riemukin. Pettymyksiä saa elämänsä varrella vähintään yhtä paljon kuin onnistumisiakin - täytyyhän niiden määrän olla tasapainossa keskenään.
Ehkä niihin on suhtauduttava, kuten eräs kirvesmies omiin urakkatarjouksiinsa: jos enemmän kuin kaksi kymmenestä tarjouksesta menee lävitse, niin silloin hän on myynyt työtään liian halvalla.
Hän tosin puhui vain rahasta.
