Neljäs romaani tuli ulos maaliskuussa. Se tarkoittaa, että kirjoittaja etsii näinä aikoina ympäriltään merkkejä siitä, mitä tarinasta on saatu irti.
Netissä nimimerkki Malmin Polgara kirjoittaa näin: "Kolmas Sudenmaa-romaani eli dekkari kotomaiseen tapaan eikä ollenkas kehno tämäkään. Pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vähän tragediaakin mukana, perhesellaista siis. Kohtuuhyvä kotomaiseksi!"
Kirjoittaja olettaa, että Polgara on ainakin lukenut kirjan loppuun asti. Hyvä! Mutta tuo viimeinen lause mietityttää. Arvostaako lukija kotimaisien dekkarien laatua? Luetaanko niitä jotenkin eri tavalla kuin muita?
Vai onko kotomaan taso niin heikko, että vähän huonommastakin työn jäljestä voi pitää?
Sen verran kommentoin, että kotomaisista dekkareista vain harva on TODELLA lukemisen arvoinen! Kohtuuhyvä on siis jo lähes erinomainen ,D
Ehkä tämä on kielialuekysymys? Käännöksiä tulee paljon ja niissä(kin) on hyviä, joten tarjontaa on enemmän. Silloin on myös laatua ja valinnanvaraa turhan paljon.
Toki pyrin lukemaan kaiken mahdollisen Suomessa ilmestyneen (ei millään ehdi, vaikka olenkin unetoinen...) ja ikävä kyllä on todettava, että paljon on kehnoakin tarjontaa liikkeellä.
Lisäksi dekkarit usein (ei toki aina) pyörivät vanhoissa ympyröissä eikä uutta ideaa löydy. Myönnän, että kesällä usein tulee luettua esim. Tenhusta uudestaan ja uudestaan ,D
Mutta, luin siis toki kirjan loppuun. Kerron, jos en lue. Ja nämä parin sanan arvostelut lukemistani kirjoista ovat aina vain suuntaa antavia. Hetken mielijohteita juuri äsken luetuista opuksista...