Kirjailija ja hänen sisäinen pakkonsaTorstai 14.10.2010 klo 6.52 Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi mietti blogissaan 10.10.10 (hieno päivämäärä!) kirjailijoiden ryhmittelyä sen mukaan, miten he suhtautuvat kirjoittamiseensa.
Listalta löytyy kyynistä ammattilaista, romantikkoa ja sisäisen pakkonsa ajamaa tekstinsä hiojaa. Yhtä ryhmää jäin kaipaamaan - ellei se sitten ole jonkin toisen ryhmän sisällä. Voi olla, että joillakuilla meistä on halu yrittää tehdä näkyvää näkymättömäksi, kertoa kirjaimin maailmasta jotakin sellaista, joka saa lukijan ajattelemaan toisin. Kirjailijuudesta ja kirjoittamisesta puhutaan nyt paljon - ehkä jopa liikaa. Siinä on jotakin samaa, kuin että metsuri välittäisi enemmän raivaussahastaan kuin siitä, miltä männyntaimikko näyttää sen jälkeen, kun hän on sahaansa siellä käyttänyt. Onko kirjoittaminen, eli tarinan luominen sanoista siis enemmän työkalu vai tavoite? Itse toivon, että se olisi noista vaihtoehdoista ensimmäinen. |
|
Avainsanat: kirjailijan työ, Parnasso, Jarmo Papinniemi, kirjoittaminen |
|
Minulla ainakin kirjoittamisen syy on ennen kaikkea tuo mainitsemasi. Ennen olin ehkä eniten "sisäisen pakon" ajama ja jossain määrin myös kuuluisuudesta jne haaveilema, mutta nykyään kirjoitan ennen kaikkea tuodakseni ihmisille uusia ajatuksia ja nostaakseni esiin sellaista, mistä ei yleensä puhuta.