Pääsiäisenä tulee ajateltua uskonasioitakin, ja Raamatun erilaisia henkilöhahmoja.
Kristityn väen piirissä on käyty viimevuotisesta homokeskustelukohusta lähtien ajatustenvaihtoa siitä, kuuluuko kirkko kaikille. Että kuuluuko se myös homoille, ja muille "erilaisille" ihmisille. Yksi perustelu, miksi pitäisi kuulua on ollut se, että jo Jeesus oli ison kirjan mukaan pitkämielinen, anteeksiantava ja moniarvoisuutta kunnioittava.
Raamatussa puhutaan - muistini mukaan - ihmeen vähän Jeesuksen ja hänen todellisen Isänsä välisestä suhteesta. Siitä, millaisen kotikasvatuksen kristityn liikkeen vapahtaja taivaan isossa kodissa sai.
Onhan isäkin isossa kirjassa salliva - sillä toisella tavalla. Hän sallii ihmisten tehdä toisilleen kaikenlaista pahaa. Vanha testamentti on täynnä hirmuisia vihan tekoja, heinäsirkkoja, rakeita ja tulvia joilla isä kurittaa huonosti käyttäytyvää ihmiskuntaa. Perisyntikin sai tarttua paratiisissa rauhassa ihmiseen.
Millaisen arvopohjan Jeesus siis sai tuon kaiken valossa elämäänsä varten? Miten hän otti sen vastaan? Kapinoiko?
Kuten kirjan lukeneet tietävät, Raamattu on myös hylkäyskertomus. "Miksi minut hylkäsit..." Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nykyajan kirjallisuuskriitikot Raamatusta sanoisivat. Jos saisivat sen ensimmäistä kertaa eteensä, että revi tuosta.
