Kirjallisuus kertoo menneestä ja tulevasta - mutta entäs tämä aika?Tiistai 10.3.2015 klo 18.04 Kirjoittajana minua tietenkin kiinnostaa, mitä muut kirjoittajat parhaillaan luovat. Otin asiakseni tutkailla tämän kevään romaanitarjontaa eri kustantajilta.
Pitkään jatkunut historiallisten aiheiden trendi näkyy jatkuvan. Kuka muistelee lapsuuttaan, kuka kertoo vuodesta 1918. Talvisotakin näkyy vilahtavan monessa teoksessa - lieneeköhän tämän "juhlavuoden" peruja. Toisaalta fantasia ja tulevaisuuteen sijoittuva tarina on laji, jolla on oma ja vahva kannattajakuntansa. Osa kirjoittajista vie lukijansa avaruuteen, osa tyytyy tuleviin ekokatastrofeihin maan päällä. Hyvä näin. Jos historiallinen teos yrittää ymmärtää mistä olemme tulossa, yrittää tulevaisuuteen kurottava teos arvailla minne ja millaisina olemme menossa. Kummallakin lajilla on oma paikkansa kirjallisuudessa. Aika näyttää, mitkä tämän kevään romaaneista jäävät merkkiteoksina elämään ja keskustelemaan tulevien sukupolvienkin kanssa. Välttämättä ei yksikään niistä. En tiedä, pitäisikö olla huolestunut siitä että tämä nykyinen aika näyttää jäävän mopen osille kirjallisuuden kaanonissa. Eräs kirjailijakollegani sanoi, ettei hän edes halua kirjoittaa tästä ajasta - mehän elämme tätä koko ajan. Mutta ymmärrämmekö me tätä aikaa? Epäilen. Nykyisen ajan kuvaus näyttää jäävän paljolti dekkaristien harteille. Hyvä, että edes heidän. |
|
Avainsanat: kirjailijan työ, fantasia, historiallinen romaani, romaani, fiktio, dekkari |
|
Luulenpa että dekkarit ja viihdekirjallisuus ylipäänsä on aina kuvannut muuta kirjallisuutta enemmän omaan hetkeään ja aikaansa, koska viihdekirjallisuuden ei lähtökohtaisesti "tarvitse" pyrkiä kuolemattomuuteen, tavoitella klassikon asemaa vaikka tietysti niistäkin joskus tulee klassikoita.
Tästä samasta syystä tietysti sitten monet aikanaan suositut (ja varmasti hyvin kirjoitetut) dekkarit yms. "vanhentuvat" kun aika ajaa ohitse.