Kaksi hautaa saarella - punaisten Savon rintaman viimeisen ylipäällikön tarina

Maanantai 13.4.2015 klo 10.28


Toukokuussa 1918 itäisen Suomenlahden saaristossa piilotteli kahdenlaisia ihmisiä. Saarilla lymysi valkoisia, jotka olivat paenneet mantereelta punakaartin suorittamia kutsuntoja. Saarille hakeutui henkensä hädässä punaisia, joilla ei ollut voitokkailta valkoisilta muuta odotettavaa kuin teloitus tai vankileirin kurjuus.

Haminan edustalla sijaitsevalle Majasaarelle rantautui Aleksei Osipov, Sippolassa vuonna 1888 syntynyt punaisten Savon rintaman viimeinen ylipäällikkö. Aleksei oli Suomeen asumaan jääneen Venäjän armeijan sotamiehen, ja suomenruotsalaisen torpparintyttären poika. Mukanaan saarella hänellä oli morsiamensa Maija Rasilainen.

Aleksei ja Maija odottivat saarella turhaan laivaa, joka veisi heidät turvaan Pietariin. Heillä oli täysi syy pelätä voittajien saapumista: Alekseilla oli venäläinen nimi ja hän oli huonossa huudossa Kymenlaakson mahtiyhtiön - Kymiyhtiön - herrojen silmissä. Punaisten sotapäällikkönä Aleksei oli yksi niistä harvoista, jonka taitoja myös viholliset kunnioittivat. Maija oli puolestaan toiminut mantereella punaisten riveissä sairaanhoitajana.

Pelastavaa laivaa ei koskaan tullut. Aleksei ja Maija on haudattu tuolle saarelle Suomenlahdella. Tarina kertoo, että he surmasivat itsensä kun valkoisten etsintäpartio lähestyi saarta. Kävikö näin – kukaan ei ole enää kertomassa.

Kävin Majasaaressa ensimmäisen kerran kesällä 2010. Aleksein ja Maijan tarina ei jättänyt tarinankertojaa rauhaan, se oli kirjoitettava romaaniksi. Teos ilmestyy toukokuussa.

Totta se on: tarina valitsee aina kertojansa.

Avainsanat: Aleksei Osipov, Maija Rasilainen, Martti Linna, Kaksi hautaa saarella, kevät 1918, Kymenlaakso, Majasaari, sisällissota, punakaarti, Savon rintama


Kommentit

3.5.2015 20.04  Juha Salminen

Terve Martti.
Olen käsikirjoittamassa näytelmää Aleksein ja Maijan tarinasta. Ensi-ilta on Kuusankosken Teatterissa marraskuussa 2015. Olen törmännyt tarinaan jo 2005 kun käsikirjoitin Nurmilinnut. Kuusaa 1918 mäytelmää, joka esitettiin Kuusanoskella Teatterin 50. vuotis juhlanäytelmänä 2006 lokakuussa.
Minulle kävi samalla tavalla kuin sinulle, tarina ei jättänyt rauhaan.
Olen kerännyt lisätietoa Alekseista arkistoista useamman vuoden ja haastatellut Kaisua, Aleksein siskon pojantytärtä.)
Monia mielenkiintoisia asioita löysin ja moni jäi ( luultavasti jääkin) avoimeksi. Olisi tosi mukava tavata ja jutella.

Tänään on Voikkaan taistelun 97 vuotispäivä. Matka kohti Majasaarta alkaa puolenyön jälkeen. ;)

Terveisin Juha Salminen
ohjaaja-käsikirjoittaja

0407657147

jokiteatteri@gmail.com

4.5.2015 9.09  Martti

Poista kommentti lopullisesti
Merkitse roskapostiksi

4.5.2015 7:08 Martti

Kiitos viestistä ja soitosta, Juha! Odotanpa näytelmääsi innolla - tarina on sellainen kummastus, joka kestää vääntämistä, kääntämistä ja monia olomuotoja.

Olen itse saanut käsikirjoittaa tähän mennessä yhden näytelmän, ja se oli unohtumaton kokemus. Mukavaa reissua Majasaareen, jossa kaikki päättyi - ja alkoi.

Kommentti lähetetty osoitteesta 5.61.90.127

25.5.2015 14.17  Susanna Rutqvist

Aleksei Osipov oli isoäitini eno. (Aleksein siskon pojantytär Kaisu on jo edesmenneen isäni serkku). En tätä historiaa kovin hyvin tunne, mutta pitää varmaan lukea kirja ja tulla Kuusaalle teatteriin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini