Olisiko Ystäviä ja vihollisia -romaani ollut Aku Louhimiehelle parempi valinta kuin Tuntematon sotilas?

Valitaan romaanille teema: sodan mielettömyys. Romaanin pääosassa on miesjoukko josta osa kuolee sotaretken aikana. Tarinassa esiintyy pelkuruutta, sankaritekoja, katkeruutta, sovitusta. Kaikkea elämästä, kirjoitettuna hyvällä suomella. Kirja saa hyvät arvostelut ja herättää keskustelua.

Kirjoitetaan sama kirja toiseen kertaan. Tällä kertaa pääosa sen lukijoista tietää jo mitä odottaa. Tapahtumatkin osataan ulkoa. Toki kirjoittaja voi korostaa teoksessa eri asioita, ottaa erilaisia kuvakulmia. Onhan ensimmäisen romaanin kirjoittamisesta jo kulunut aikaa. Romaania ei juuri tohdita arvostella aikalaisten taholta. Onhan kysymyksessä Ikoni.

Lisää aikaa kuluu. Otetaanpas, ja kirjoitetaan sama romaani vielä kolmannen kerran uusiksi. Tällä kertaa sen lukevat tietävät vuorosanatkin ulkoa. He tietävät, ketkä tulevat kuolemaan ja ketkä jäävät eloon henkilöhahmoista. Ne ihmiset, jotka oikeasti tietävät millaista Siellä Jossakin joskus oli, ovat jo pääosin manan majoilla.

Aku Louhimies teki elokuvan puolella Tuntemattomasta sotilaasta tuon kolmannen version. En tiedä, millaisen vastaanoton Tuntemattoman kirjoittaminen romaaniksi kolmannen kerran olisi saanut. Luultavasti tekijää olisi syytetty plagioinnista.

Louhimiehen teos tuntuu nostavan tunteita - ja se on aina hyvä saavutus taiteessa. Tuli kuitenkin mieleen, millaisen vastaanoton olisi saanut Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia -romaanin filmatisointi itsenäisen Suomen satavuotisjuhlien kunniaksi?

Talven sotaromaani ilmestyi paria kuukautta ennen Väinö Linnan Tuntematonta. Tuotakin romaania kiitettiin, vaikka se jäikin auttamatta vertailukohtansa varjoon. Olisiko saksalais-suomalaisesta aseveljeydestä ja vihanpidosta kertovan romaanin kuvaaminen ollut Tuntemattomampaa hedelmällisempää juuri nyt, kun tämä yhtenäinen Eurooppa kipuilee monelta nurkaltaan?