Minun suosituksiani Dekkariviikon lukulistalle

Torstai 13.6.2019 klo 6.44

Tällä viikolla vietetään Suomessa Dekkariviikkoa. Erilaisia teemaviikkoja ja -päiviä riittää nykyään yltäkyllin, mutta kyllä tälläkin nostolla on sijansa. Dekkarit, jännitysromaanit - hyvällä lapsella monta nimeä - ovat kirjastoista sitä kaikkein lainatuinta aineistoa.

Moni näkyy kirjaavan lehtiin ja nettiin omia suosikkejaan dekkareista. Ajattelin laittaa tähän pienen listauksen sellaisista teoksista jotka olen lukenut joskus nuoruudessani, ja joihin taas palattuani olen huomannut niiden pitäneen ryhtinsä kansilleen kertyneistä ikälustoista huolimatta.

Victor Canning: Murhaaja etsii murhaajaa. Tiivistunnelmainen trilleri syyttömänä tuomitusta miehestä etsimässä sitä oikeaa tekijää. Englantilaista laatua!

Brian Callison: Maltan kaappari. Yhtä paljon veijari- kuin jännitys- ja sotaromaanikin toisen maailmansodan Välimereltä. Kapteeni Trapp miehistöineen on kyllä jotakin, mitä en haluaisi kohdata oikeassa elämässä.

Donald Westlake: Ottakaa pankki kiinni. Herrat Dortmunder ja Kelp ovat humoristisessa tarinassa tosi kovan haasteen edessä: kuinka ryöstää pankki, joka liikkuu? Voisi olla hyvä johdanto Westlaken "kevyempään" tuotantoon.

Robert Bloch: Huivi. Psykon kirjoittajan esikoisromaanissa kirjailijasta, jolla on pakkomielteinen halu murhata rakastajattariaan, ei ole mitään hauskaa. Päähenkilön aivokopan sisälmysten liikkeitä on kuitenkin kuvattu niin hyvin, että pelottaa ajatella millaisia pohjatöitä Bloch aikoinaan teki romaaninsa eteen...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: dekkariviikko, suosikkidekkarit, Victor Canning, Brian Callison, Donald Westlake, Robert Bloch

Dekkarit ovat muutakin kuin kesälukemista

Lauantai 20.6.2015 klo 8.19

Juhannuksen seutu on minulle myös lukemisen aikaa. Parin rauhoittumiselle varatun päivän aikana on hyvä lukea muutama ajatuksia herättävä kirja.

Aloitin lukemalla brittiläisen Victor Canningin vuonna 1987 suomeksi ilmestyneen romaanin Katoamispiste (Kustannus Oy Jalava). Teos luokiteltaneen trilleriksi. Minulle se tarjosi hyvää aivovoimistelua.

Dekkareita pidetään nykyään ennen kaikkea viihdelukemistoina. Olen aina sotinut tätä ajatusta vastaan. Parhaimmillaan hyvä jännityskirjallisuus tarjoaa ajatuksia, ihmis- ja ajankuvaa sekä yhteiskunnallisten epäkohtien pohtimista.

Canning (s. 1911) kuuluu samaan takavuosien menestyneiden brittijännityskirjailijoiden kermaan kuin esimerkiksi Desmond Bagley ja Brian Callison. Nykyisin nuo minun lapsuusvuosikymmenieni hyvät tuttavat on melkein jo unohdettu.

Se on sääli. Bagleyn, Callisonin ja Canningin kirjoissa ei juuri mässäillä verellä eikä roiskeilla. Niiden kieli on kuitenkin kaunista, ja ne vievät lukijansa mielikuvituksen erilaisiin paikkoihin ympäri maailmaa.

Parhaimmillaan niissä on myös hyvä psykologinen ote – lukekaapa vaikka Canningin romaani Murhaaja etsii murhaajaa (Gummerrus 1968) tai Callisonin humoristinen Maltan kaappari (Tammi 1981).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Victor Canning, Brian Callison, Desmond Bagley, Maltan kaappari, Katoamispiste, Murhaaja etsii murhaajaa