Aleksei Osipov ei olisi liittynyt Odinin sotureihin

Perjantai 15.1.2016 klo 7.25


Kirjailijakollega Jukka Behm näkyy tarttuneen Kaksi hautaa saarella-romaaniini. Hän ruotii sitä blogissaan täällä. Kiitos ja kumarrus, sekä risuista että ruusuista. Samaa kirjoittajan ammattia harjoittava tietää, mistä tässä työssä on kysymys.

Oivaltavasti Behm ottaa kirjani, eli kevään 1918 tapahtumista verrannon tähän päivään. Hän kirjoittaa punapäällikkö Aleksei Osipovista näin:

"Voikkaan Mannerheim oli levoton nuorukainen ja iltamarettelöitsijä, mutta enpä usko että hän sovittelisi Soldiers of Odin -porukan takkia yllensä, jos eläisi nyt. Hän oli itsekin mamu, venäläisen isän ja suomenruotsalaisen äidin rakkauden kirpeä hedelmä. Linnan kuvaamana hänessä kiertää enemmän suvakin kuin rasistin verta."

Nyt kun tuota ajattelen, niin olen samaa mieltä. Lyhyen elämänsä aikana arvostetuksi sotapäälliköksi noussut Osipov näki monta erilaista maata ja monta erilaista kansanryhmää. Hän sanoi alaisilleen taistelevansa systeemiä vastaan, ei minkään aatteen puolesta.

Järjestyskaarteista on tässäkin maassa huonoja muistoja. Annetaan niiden jäädä sellaisiksi, kiitos. Muistoiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jukka Behm, suvakki, mamu, Aleksei Osipov, Kaksi hautaa saarella, Soldiers of Odin, järjestyskaarti

Metsät ja terveys - uusia näkökulmia ranskalaisille

Maanantai 13.10.2014 klo 15.22

Sain taannoisella Ranskan matkallani keskustella ranskalaisen yleisön ja arvostamani kirjailijakollega Johanna Sinisalon kanssa metsistä ja niiden merkityksestä suomalaisille. Johanna näkyy palanneen tähän lempiaiheeseeni tämänpäiväisessä Hesarin kolumnissaan.

Juuri tämänsorttisesta kulttuuriviennistä (ja myös -tuonnista) tykkään. Jos ja kun pääsemme kertomaan omasta maastamme jotakin muille kansakunnille, se jos mikä lisää ymmärrystä toisiamme kohtaan.

Kulttuuri - varsinkin, jos sen suomentaa tavaksi elää ja olla - on silloin taiten käytetty voimavara yhteyden luomiseen ihmisten välille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johanna Sinisalo, Martti Linna, Die, Metsät ja terveys

Festival Die - paljon hyviä keskusteluja kirjallisuudesta ja ihmisen luontosuhteesta

Tiistai 30.9.2014 klo 11.30

Palasin juuri kotiin matkaltani Dien pieneen kaupunkiin Ranskan Alpeilta. Suomi oli tänä vuonna siellä järjestettävien Est-Ouest-Festivaalien teemamaa. Meitä kirjailijoita oli matkassa Suomesta yhdeksän.

Metsällisen taustani vuoksi sain osallistua myös seminaareihin, joissa käsiteltiin ihmisen luontosuhdetta Suomessa sekä Ranskassa. Ranskalaisten metsäihmisten kanssa pohdimme eroja siinä, kuinka hyödynnämme metsiämme.

die_kollaasi_netti.jpg





Eroja löytyi. Me suomalaiset olemme muuttaneet kaupunkeihin paljon ranskalaisia myöhemmin. Se näkyy kielenkäytössä - moni kielen vertaus ja symboli löytyy meillä yhä luonnosta.

Mieleeni jäi erään pariisilaisen rouvan toteamus, että hän tulee Ranskan Alpeille patikoimaan nähdäkseen horisontin. Suuressa kaupungissa hän ei sitä näe. Ihminen menettää horisontin, mahdollisuuden nähdä ympäröivän maailman kauneuden. Surullista: sen mukana urbaani ihminen menettää paljon muutakin.

1 kommentti . Avainsanat: Festival Est-Ouest, Die, Martti Linna, ihmisen luontosuhde

On my way to Festival Est-Ouest

Tiistai 23.9.2014 klo 8.14

Very very soon I'm leaving to Paris. My journey will continue from Paris to little town called Die. There is Festival Est-Ouest waiting for me and some other finnish writers.

This will be my first visit on France. French readers said very warm words about Le Royaume des perches, my first translated novel ever last year.

Hope I meet some of them in Die. I'm waiting for it very excited!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Festival Est-Ouest, Die, Martti Linna, Le Royaume des perches

Facebookin sukupolvia jakavasta ihanuudesta

Keskiviikko 17.11.2010 klo 6.36

Facebookia, suosituinta niin sanotuista sosisaalisista medioista käyttää jo ainakin 500 miljoonaa ihmistä. Siis puoli miljardia.

Kirjailija Zadie Smith ruotii arvostetussa The New York Rewiew of Books -lehdessä (26.10.) sitä, millaisia eroja tällaisten  medioiden käyttäjissä on suhteessa niihin, jotka eivät niitä käytä. Ja sitä, onko kysymyksessä ero eri sukupolvien kesken, vaiko jotakin muuta.

Smith jakaa kirjoituksessaan ihmiset malleiksi 1.0 ja 2.0. 1.0 on tavis, joka ei välttämättä ymmärrä Facebookin kaikkia hienouksia ja mahdollisuuksia. 2.0 on hänen mielestään hauraampi olento, jolle riittää elämän sisällöksi kevyen läpän heittäminen tunteettomaan, biteistä koostuvaan seinätauluun netissä.

Hyviä ajatuksia. Kuitenkin toivon, ettei ihmisten jako malleihin 1.0, 2.0, 3.0 ja niin edelleen koskaan toteudu.

Malli 1.x on kuitenkin paljon kiinnostavampi kokonaisuus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Facebook, Zadie Smith, Mark Zuckerberg, The Social Network