Turvallisuus on mediassa kestoaihe

Keskiviikko 13.3.2013 klo 8.08

Sain kunnian puhua tänään Kymenlaakson maaseutufoorumissa siitä, mikä on median merkitys turvallisuuden kokemisessa. Ohjelmassa on muita mielenkiintoisia, turvallisuuteen liittyviä puheenvuoroja jo ennen minua.

Monesti moititaan, että lehdistö ja muut mediat myyvät itseään ostajille ja kuluttajille maalaamaalla taivaanrantaan isoja, meitä kaikkia uhkaavia asioita. Milloin on tulossa kaikkien aikojen lumikaaos, milloin taas sudet ovat syömässä jonkin pikkukunnan kaikki asukkaat ihan näinä päivinä.

Se on totta, että erilaisia uhkia raapustetaan paperille enemmän, kuin niitä oikeasti on olemassa suhteessa muuhun elämään. Se taitaa vain olla niin, että meistä jokainen haluaa tietää uhkaako minun omaa pientä lintukotoani jokin kauhea asia.

Tai - positiivisesti ajateltuna - haluamme kokea empatiaa kaikkia niitä myrskyjen ja onnettomuuden uhreja kohtaan, joista näemme joka päivä välähdyksiä televisiossa. Toisen onnettomuus kenties tarjoaa meidän omaan pieneen elämäämme pienen puhdistuksen hetken, mahdollisuuden tuntea jotakin syvää ja hyvää.

Ahventen valtakunnan käännösoikeudet myytiin Ranskaan

Keskiviikko 28.12.2011

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet on myyty Ranskaan. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu viime keväänä.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Talouden logiikasta, Portugalista ja velkakirjoista

Lauantai 8.1.2011 klo 6.31

HS:n taloussivu kertoo tänään (8.1.), että Portugalin valtion liikkeelle laskemien kymmenen vuoden velkakirjojen korko oli eilen 7,1 prosenttia. Sijoittajien luottamus maan talouteen kuulemma horjuu, ja sijoituksille pitää saada riskilisää.

Muistaakseni tavan pulliaisen käyttötilin korko on nyt Suomessa jossakin 0,25 prosentin kieppeillä. 7,1 prosenttia riskistä, eli ennakkoluuloista ja -odotuksista tuntuu hurjalta.

Tällaisten spekulaatioiden varaanko suuren ja kauniin Euroopan yhteisömme talous ja vakaus on rakennettu? Tästäkö syystä ne pitkät mustat autot pysähtyvät tv-uutisissa punaisen maton eteen, ja kireäilmeiset ministerit kiiruhtavat kokouksiin?

Tavan pulliainen ei ymmärrä. Mutta ehkä se, jolla on miljardien eurojen rahavarat takanaan ymmärtää. Hän ostaa Portugalin valtion velkakirjoja, ja ilmoittaa että hänen sijoittajan luottamuksensa ko. maahan horjuu.

Ja taas riskistä saatava korko nousee. Ja mustat autot pysähtyvät taas punaisen maton eteen. Ja kaikki alkaa alusta...

Journalistin ohjeet päivittyvät 1. tammikuuta

Lauantai 1.1.2011

Julkisen sanan neuvosto on päivittänyt ohjeensa meille journalistista materiaalia tuottaville työläisille. Uudet, 1.1.2011 voimaan astuvat ohjeet löytyvät täältä.

Päivitetyissä ohjeissa on monia hyviä tarkennuksia, koskien esimerkiksi yksityishenkilön yksityisyyden suojaa, ja lähdekritiikin käyttöä juttuja rakennettaessa. Näihin sääntöihin on hyvä tukeutua, jos ja kun jutun tarkoituksesta syntyy keskustelua työtään tekevän toimittajan ja hänen toimeksiantajansa, tai toimittajan ja hänen haastateltavansa välillä.

Samalla ohjeet ovat äärimmäisen haastavat toimittajalle: yhä useammin juttuja ja kuvamateriaalia ostavat mediat haluavat niihin kaikki oikeudet, mukaan lukien niiden käyttöoikeudet jossakin myöhemmässä käytössä, jota toimittaja ei tiedä haastattelutilanteessa.

Silloin hän ei voi sitä myöskään kertoa haastateltavalle.

Uskonnollisen ja liike-elämän retoriikan liitto tekee pahaa

Lauantai 4.12.2010 klo 8.57

Kiitokset toimittaja Anu Nousiaiselle ajatuksia herättävästä jutusta HS:n kuukausiliitteessä 4.12. Juttu käsittelee pääkaupunkiseudulle, Tapani Koivuniemen persoonan ympärille kehittynyttä uskonnollista lahkoa.

Uskontoa, uskon käsityksiä ja uskomisen tapoja käsittelevät jutut ovat kuluneena vuonna saaneet mediassa runsaasti palstatilaa. Kertoneeko se ihmisten lisääntyneestä halusta etsiä sitä lopullista totuutta tästä kaikesta aikana, jolloin usko talousvoimien kaikkivoipaisuuteen on koetuksella?

Minusta tuntui erityisen pahalta lukea otteita niistä puheista, joita em. lahkon johtaja on jutun mukaan pitänyt "lampailleen". Isoa kirjaa, onpa se sitten Raamattu, Euroopan unionin perussopimus tai raportti maapallon ilmaston lämpenemisestä on niin helppoa tulkita itselleen ja ideologialleen edullisella tavalla.

Se retoriikka, jota lahkon johtaja on käyttänyt on muuten aika lähellä sitä tyyliä, jota olen kuullut monissa yritysten henkilöstölle tarkoitetuissa hengennostatustilaisuuksissa. Henki on vahva, ja liha heikko - vai onko se toisin päin?

Olemmekohan osa Dagdan suurta kattilaa?

Tiistai 23.11.2010 klo 20.18

Satun juuri lukemaan kirjaa irlantilaisista myyteistä. Irlannissa, kuten muuallakin Brittein saarilla on erittäin rikas vanha tarinaperinne, perintönä heidän kelttiläisistä sukujuuristaan.

Kirjassa kerrotaan muun muassa Dagdasta, vanhasta irlanninkelttiläisestä jumalasta. Iiriksi hänen nimensä on deagh dia, hyvä jumala.

Dagdaa kutsuttiin myös mahtavaksi tietäjäksi. Siinä mielessä hän muistuttaa gallien muinaista jumalaa Sucellusta, sanoo Wikipedia. Lausutaankohan tuo nimi Sukellus?

Sodassa Dagda käytti aseenaan suurta nuijaa. Sen toisella päällä hän tappoi vastustajiaan, ja toisella herätti kuolleita sotureita henkiin. Dagda tunnettiin myös suuresta kattilastaan, josta hän loihti hyvinvointia omalle kansalleen.

Viime päivien uutiset Irlannista saavat hymyilemään, vaikka talouskriisi onkin vakava asia. Noinkohan Dagda on herännyt henkiin, ja se hänen suuri kattilansa onkin koko tämä meidän uljas eurooppalainen unionimme?

Piraattipuolue on oikealla asialla - ehkä

Tiistai 18.5.2010 klo 12.44

Mediassa olleiden tietojen mukaan Piraattipuolue aikoo ratsastaa seuraavissa eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle sananvapaudella. Tervetuloa kärryille! Sananvapauden vankkureissa on aina tilaa.

Jos olen oikein ymmärtänyt, Piraattipuolue puolustaa maksullisista tekijänoikeuksista vapaata tiedon ja viihteen julkaisua netissä ja muissakin medioissa. Siihenkään ylevään tavoitteeseen minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana.

Niitä ihmisiä, jotka nyt saavat oman elantonsa tekijänoikeuksien myynnillä Piraattipuolue kehottaa muutoksen hyväksymiseen ja luovuuteen. Hyviä asioita!

Satun kuulumaan noihin tekijänoikeuksien myyjiin. Kun lehti tilaa kirjoittamani artikkelin, tai joku ostaa kirjani saan nykysäännöillä palkkaa työstäni. Eli työstä, opiskelusta ammattitaidon eteen, rahaa yrittäjäeläkemaksun maksamiseen etc. Joskus työ kannattaa, joskus ei.

Ja meitä on paljon. Jotenkin tuntuu, että pelkkä sananvapauden julistaminen ei riitä. Ilmaisten tekijänoikeuksien korvikkeeksi voi olla markkinataloudessa vaikea kehittää uutta ansaintalogiikkaa. Onko ideoita, piraatit?

Löytyisikö sinulta 1 600 euroa?

Tiistai 11.5.2010 klo 6.04

Euromaat valmistautuvat takaamaan 440 miljardin euron edestä joukkovelkakirjalainoja, joilla taloutensa sössineet jäsenmaat saadaan pidettyä veneessä. Suomen osuus takausvastuista on 8,14 miljardia. Hyvä Kreikka!

Eräs pankkimies kehotti takavuosina ajattelemaan takausvastuuta omana velkana, joka on oltava valmis maksamaan takaisin. Hän sai potkut pankistaan ennen 90-luvun lamaa, koska oli liian varovainen luotonannossa.

Panenpa heti syrjään oman kansalaisosuuteni 1 600 euroa.Se on fifty-sixty, että pääsen vielä maksumieheksi.

Kreikka on euron kolikon kääntöpuoli

Sunnuntai 2.5.2010 klo 6.32

Aamu avautuu ihmetellen Kreikkaa ja euron kääntöpuolta. Lehtitietojen mukaan EU:n jäsenmaata ei voi potkia pois yhteisestä rahaliitosta edes huonon käytöksen vuoksi.

Käytöksen, joka tulee maksamaan meille suomalaisille lähes miljardin. Rahaliiton sääntöihin kun ei muistettu kirjata irtisanomispykälää. Mistähän näitä senttejä oikein...

Pastissi, intertekstuaalisuus ja plagiaatti - mitä eroa?

Torstai 7.1.2010 klo 7.11

Eräs kirjailija kertoi minulle, ettei hän juurikaan lue muiden kirjoittamia kirjoja. Hän pelkää saavansa niistä vaikutteita omaan kirjoittamiseensa.

Sivistyssanakirja kertoo, että plagiointi on suoraa kopioimista. Pastissi on tyylin jäljittelyä, ja intertekstuaalisuus on jonkin jo kirjoitetun uudelleen kirjoittamista. Hienoja sanoja. Mutta mitä eroa niillä on?

Olen nyt lukenut erästä menossa olevaa kirjoitusurakkaani varten vinon pinon erilaista uskonnollista kirjallisuutta. Kantaa ottavaa, puolesta ja vastaan olevaa, ristiriitaista mutta ennen kaikkea ajateltua. Nyt se kaikki on jäsentymättömänä möykkynä päässäni ja ruutuvihkoissa.

Syyllistynköhän plagiointiin, kun aion kirjoittaa samasta asiasta, josta jo tuhannet ovat kirjoittaneet? Jos - tai kun - onnistun noiden muiden kirjoittamien teosten ansiosta kirjoittamaan teemaani valottavan tarinan, niin onko se silloin intertekstuaalisuutta?

Ei sillä liene merkitystä. Luultavasti joku muukin miettii tällä hetkellä sitä samaa asiaa.

Kööpenhamina on demokratian koetinkivi

Sunnuntai 6.12.2009 klo 15.02

On pelottavaa ajatella, että ensi viikolla Kööpenhaminassa alkavat ilmastoneuvottelut voivat samalla olla sekä demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen joutsenlaulu, tai sen viimeinen mahdollisuus suureen riemuvoittoon.

Hyvin harva kiistää enää sitä, että olemme muuttaneet pysyvästi maapallon ilmastoa. Harva kiistää enää sitäkään, että käytettävissämme olevat luonnonvarat ovat rajalliset.

Se, millaisia johtopäätöksiä näistä asioista vedetään onkin eri asia. Menossa oleva talouskriisi on osoittanut jatkuvaan kasvuun perustuvan talousideologian haavoittuvuuden. Epäilen, tokko johtajillamme on uskallusta myöntää tätä Kööpenhaminassa, ja tehdä sen mukaisia päätöksiä luonnonvarojen vastaisesta käytöstä.

On helpompaa tehdä päätöksiä päästövähennyksistä ja tavoitella taloudellista kasvua kuin luopua syystä, turmioon johtavasta talousideologiasta.

Oksan takana on erilainen maailma

Lauantai 17.10.2009 klo 12.10

Lueskelin iltalukemisina Heikki Peuraniemen, alias Metsä-Heikin tänä vuonna julkaisemaa kirjaa Oksan takaa (Mediapinta 2009). Meillä on Heikin kanssa tapana vaihtaa kirjoja, kas samanlaisia metsäläisiä kun olemme taustoiltamme.

Tällä kertaa Heikki, joka täyttää kohtapuolin 75 vuotta oli valinnut tarinankerrontansa tavaksi kronologisen, päiväkirjamaisen otteen. Vuoden ajalta kirjan lehdille kertyivät kauppareissut, havainnot ilmojen pitelemisestä, kommentit luetuista kirjoista.

Minulla kesti hetken, ennen kuin sain otteen kerrontatavasta. Sitten tajusin, missä oli vaikeus: minut, kuten meidät kaikki on kyllästetty klassisen tarinan kaavalla. Sillä, joka toistuu elokuvissa, kirjoissa, näytelmissä.

Omasta elämästä päiväkirjamaisesti kertovassa teoksessa ei välttämättä ole sitä sankaria eikä hänen varjoaan. Ei ole rinnalla kulkevaa veijaria tai auttajaa. Alku, keskikohta ja kliimaksi jäävät puuttumaan. Elämä soljuu, eikä jakaudu episodeiksi.

Kun lopulta tajusin kytkeä klassisen tarinan lukutavan pois päältä, aloin nauttia Heikin tarinoista. Television ostomatka Jyväskylään ei sisällä suurta draamaa. Ei, se sisältää jotakin paljon sitä suurempaa: elämää itseään.

Tekijänoikeudet ovat arvotavaraa - molemmille osapuolille

Tiistai 21.4.2009 klo 12.04

Tekijänoikeuksien myynnistä ja luovutuksesta käydään nyt isompaa ja pienempää porinaa monella suunnalla. Se kertonee siitä, että yritysmaailmassa on lopullisesti herätty siihen, ettei raaka rauta tuo enää rahaa, vaan se mikä on ihmisten päissä.

Valitettavasti tuossa porinassa tahtoo vain unohtua, että moni meistä yrittää hankkia elantonsa sillä päänsä sisällöllä. Viimeisin esimerkki on Sanoma News-konsernin harrastama painostus freelance-journalisteja kohtaan kaikkien tekijänoikeuksien saamiseksi konsernin haltuun mahdollisimman pienellä korvauksella. Lisää infoa asiasta löytyy esimerkiksi Journalistiliiton Freet-nettisivuilta.

Asiaan liittyy paitsi raha, myös juridisia kysymyksiä. Oletetaan, että menisin juttukeikalle, ja kertoisin haastateltavalle että juttu tulee siihen lehteen, ja sen päivän numeroon.

Jos luovuttaisin kaikki tekijänoikeudet kasvottomalle konsernille, käytettäväksi kaikissa mahdollisissa julkaisuissa ja yhteyksissä voisin jokin päivä huomata, että juttu/siihen liittyvät kuvat on julkaistu jossakin täysin sopimattomassa yhteydessä.

Se, mikä on joskus talletettu sähköiseen muotoon säilyy ikuisesti, sanoi joku viisas. Vastuusta se viisas ei puhunut mitään.

Google sopii asioista Ameriikan malliin

Perjantai 3.4.2009 klo 7.01

Hakukonejätti Google on virittelemässä palvelustaan sähköisessä muodossa olevan kirjallisuuden jakelukanavaa. Hämmennystä herättää  se, millä tavalla asiasta sovitaan kirjailijoiden, eli tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa.

Yritys tiedottaa eri medioissa siitä, millä ehdoilla sopimukseen liitytään,  ja mitä se tarkoittaa. Mielenkiintoista on se, miten tekijänoikeuksien haltija sopimuksen omalta osaltaan hyväksyy: hänen ei tarvitse tehdä mitään.

Äkkinäiselle tulee mieleen, että tapa on riskialtis, ja eurooppalaisen oikeuskäytännön vastainen. Entä, jos en jostakin syystä näe kyseisiä tiedotteita? Olenko silloin sopinut jotakin?

Lisää mielenkiintoisesta aiheesta mm. Journalistiliiton Freet-sivustolla.

Karjalaisilla kirjamessuilla

Lauantai 22.11.2008 klo 18.45

Olin tänään (22.11.) Helsingissä Karjalaisilla kirjamessuilla oman, Kannaksen metsänhoitoa käsittelevän kirjani tiimoilta.

Messuilla palkittiin parhaita tänä vuonna ilmestyneitä, menetetyn Karjalan pitäjiä ja kyliä käsitteleviä kirjoja. Täytyy ihailla sitä määrää kirjallisia hankkeita, joka karjalaisia sukujuuria omaavilla ihmisillä on. Karjalan Liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen totesi varmasti aivan oikein, ettei mistään muusta Suomen osasta ole kirjoitettu niin paljon kuin menetetystä Karjalasta.

Asia on hyvä ja kannatettava, näinä juurettomuuden aikoina.