Kieli muuttuu ajan mukana, eikä aina selvempään suuntaan

Tiistai 6.7.2021 klo 14:04

Viherpeippo ja aforismi. Kuvaaja Martti Linna


Tänään vietämme Suomessa kansallisrunoilijamme Eino Leinon päivää. Samana päivänä liput liehuvat saloissa myös runon ja suven kunniaksi. Puhumamme ja kirjoittamamme suomi on nykyisin aivan erilaista, kun se oli Leinon laatiessa omia mestariteoksiaan.

En liene ainoa suomalainen, joka äityy silloin tällöin ihmettelemään jonkin sanan täysin uutta käyttötapaa puhutussa tai kirjoitetussa kielessä. Voi myös olla, että jotakin sanaa käytetään sellaisessa yhteydessä, joka synnyttää aivan erilaisia mielleyhtymiä kuin sanan käyttäjä on tarkoittanut.

Viimeisin tällainen sana on minulle ollut sana kestävä. Luin isosta, lehden koko etusivun täyttävästä mainoksesta termin kestävä matkailu. Jäin miettimään, millaista sellainen matkailu oikein on.

Kestääkö se ajallisesti kauan? Päättyykö oikein kestävä matka ikinä? Hiihdetäänkö kestävällä matkalla yks’ öisiä jäitä pitkin, kuin konsanaan Jaakko Tepon laulussa? Tarkoittaako kestävä matkailu sitä, että pariskunta jaksaa istua satoja kilometrejä samassa kuumassa autossa? Voiko matka kestää liian kauan ja jos voi, onko se silloin kestävää?

Todennäköisesti kestävällä matkailulla tarkoitettiin tuossa mainoksessa sitä, että matkanteko on luonnon ja ilmaston kannalta kestävää. Luulen kuitenkin, että tuo termi on harhaanjohtava. Matka vaatii – tehtiinpä se millä menopelillä tahansa – aina kulutusta ja luonnonvarojen käyttämistä.

Kaikista kestävin matka on se, joka jätetään tyystin tekemättä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eino Leino, runon ja suven päivä, kestävä matkailu, sanojen käyttö, Jaakko Teppo

Jokaisen pitäisi löytää oma mielirunoilijansa

Perjantai 26.8.2016 klo 11:51

Häpeä tunnustaa, mutta olen löytänyt runouden paremmin vasta viisikymppisenä. Jossakin kymmenen ikävuoden kieppeillä muistan lukeneeni runomittaan kirjoitettuja tarinoita Odysseuksesta, Troijan sodasta ja vänrikki Stoolista. Sen jälkeen runot jäivät.

Ehkä elämän menetykset ja menestykset ovat muuttaneet minua runojen lukijana ja kokijana niin, että ne avautuvat ja puhuttelevat vasta nyt. Jokaiseen elämän tilanteeseen tuntuu löytyvän runo: iloon, suruun, hyvään ja pahaan mieleen.

Erityisen läheiseksi minulle ovat tulleet Maaria Leinosen (1933-2013) maanläheiset, usein surumieliset mutta myös pienien asioiden merkitystä korostavat runot. Olen kiitollinen sille Facebook-kaverilleni, joka oikaisi minua kun luulin erään Leinosen runon olevan Eino Leinon kynästä.

Ei ollut. Löysin jotakin josta pidän. Sen jälkeen olen yrittänyt antaa hyvän kiertää. Tänään linkitin Facebook-sivulleni tämän Maaria Leinosen kauniin ja lohdullisen runon:

Perhonen_Leinonen_2_netti.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maaria Leinonen, Eino Leino, runous, runomitta, mielirunot