Journalistin ohjeet ovat hyvä selkätuki kirjoittajalle

Keskiviikko 27.12.2017 klo 8.52

Joulun aikaan osallistuin muutamaankin netin keskusteluun, joissa puhuttiin toimittajan etiikasta.

Kimmokkeen molempiin keskusteluihin oli antanut jonkun toimittajan kirjoittama lehtiartikkeli, jonka useimmat keskusteluun osallistujat kokivat loukanneen artikkelissa mainittua henkilöä ihmisenä. Myös sitä ihmeteltiin, kuinka paljon toimittaja näytti molemmissa tapauksissa sotkevan omia mielipiteitään niin sanottujen faktojen joukkoon.

Noista keskusteluista oli se hyöty, että minäkin sain aikaiseksi kerrata taas Julkisen sanan neuvoston (JSN) hyväksymät Journalistin ohjeet. Noissa ohjeissa on monta hyvää kohtaa siitä, kuinka asioista ja ihmisistä kirjoitetaan ihmisiksi. Kuten esimerkiksi:

10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

...

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

Journalistin ohjeet on tarkoitettu ohjenuoraksi meille ammatikseen kirjoittaville. Mutta kyllä niiden läpikäyminen tekisi hyvää monelle muullekin nettikeskustelijalle.

Journalistin ohjeet päivittyvät 1. tammikuuta

Lauantai 1.1.2011

Julkisen sanan neuvosto on päivittänyt ohjeensa meille journalistista materiaalia tuottaville työläisille. Uudet, 1.1.2011 voimaan astuvat ohjeet löytyvät täältä.

Päivitetyissä ohjeissa on monia hyviä tarkennuksia, koskien esimerkiksi yksityishenkilön yksityisyyden suojaa, ja lähdekritiikin käyttöä juttuja rakennettaessa. Näihin sääntöihin on hyvä tukeutua, jos ja kun jutun tarkoituksesta syntyy keskustelua työtään tekevän toimittajan ja hänen toimeksiantajansa, tai toimittajan ja hänen haastateltavansa välillä.

Samalla ohjeet ovat äärimmäisen haastavat toimittajalle: yhä useammin juttuja ja kuvamateriaalia ostavat mediat haluavat niihin kaikki oikeudet, mukaan lukien niiden käyttöoikeudet jossakin myöhemmässä käytössä, jota toimittaja ei tiedä haastattelutilanteessa.

Silloin hän ei voi sitä myöskään kertoa haastateltavalle.