Minulla on mielipide melkein kaikista asioista - mutta voivatko ne olla vääriä?

Maanantai 11.6.2018 klo 20.28

Mielipiteellä tarkoitetaan yleensä kunkin yksilön subjektiivista näkemystä jostakin asiasta. Osa meistä julistaa niitä näin sähköisissä medioissa, osa kirjoittaa lehtien yleisönosastoon tullakseen kuulluksi ja saadakseen jakaa oman mielipiteensä muiden kanssa. Luulen, että suurin osa meidän ihmisten mielipiteistä jää kuitenkin pyörimään sinne oman kallon sisään. Niitä ei ole tarvis levittää kaikelle kansalle, emme halua tehdä itsestämme numeroa.

Sähköisen viestinnän, ja ehkä myös arvomaailman muuttumisen vuoksi meiltä kysytään yhä useammin mielipiteitä erilaisista asioista. Sen mukaan meitä yritetään ryhmitellä suurin piirtein samoin ajattelevien joukkoihin. Hyvä esimerkki tällaisista uteluista ovat vaaligallupit.

Ongelmaksi mielipiteen omaaminen näkyy käyvän, jos sen katsotaan edustavan selvästi erilaista näkökantaa kuin mitä suuri enemmistö haluaa. Pahimmillaan se voi johtaa henkilön irtisanomiseen työpaikastaan, johon hänet on juuri valittu. Näin kävi hiljattain Pori Jazzin vasta valitulle toimitusjohtajalle Aki Ruotsalalle.

Mielipiteellä ja sen ilmaisemisella on Suomessa lain suoja. Ihmisen ja hänen edustamiensa arvojen diskriminointi vain mielipiteen perusteella on kaksipiippuinen juttu. Varsinkin, jos se ei perustu mihinkään lakiin tai edes vakiintuneeseen olotilaan, jota hyljeksityksi joutuvan mielipide ei edusta.

Kenellä on oikeus sanoa toiselle, että sinun mielipiteesi jostakin asiasta on väärä? Minulla ei ainakaan ole. Onko sinulla?

The German War: historioitsija Stargardtin taitava analyysi natsi-Saksasta - ja ehkä myös tästä ajasta

Keskiviikko 21.3.2018 klo 14.45

Luen parhaillaan historioitsija Nicholas Stargardtin hienoa teosta The German war - A nation under arms, 1939-45 (Penguin Random House 2015).

Stargardt analysoi palkitussa teoksessaan sitä, kuinka Saksan tapainen sivistysvaltio saatiin valjastettua totaalisen sodankäynnin välineeksi II maailmansodan raskaina vuosina. Hän perustaa teoksensa aikalaisten kirjeenvaihtoon, päiväkirjoihin ja muihin tavallisten ihmisten ylös kirjaamiin lähteisiin.

Vaikuttava teos. Myös pelottava: Krimin vihreät tunnuksettomat sotilaat, Ukrainan jäätynyt konflikti ja isojen poikien välinen uhittelu muiden ydinasenappeja isommilla napeilla eivät suinkaan tapahdu ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa.

Venäjä voittaa lännen argumenteissa

Lauantai 22.3.2014 klo 8.34

Sivistyssanat ovat kirjoittajalle veikeitä kavereita. Niillä voi briljeerata, yrittää olla viisaampi kuin onkaan. Niillä voi myös kätkeä sen tosiasian, ettei ole mitään sanottavaa.

Mutta politiikassa argumentit – suomeksi sanottuna todisteet ja väitteet – ovat tappavan vaarallisia työkaluja. Tämä näkyy hyvin Krimin tapahtumiin liittyvässä uutisoinnissa, ja ihmisiin vaikuttamisessa.

Venäjä perustelee Krimin liittämistä itseensä alueen venäläiseen väestöön kohdistuvalla uhkalla. Puheissaan presidentti Putin sanoo suoraan, että Venäjän haluaa takaisin edeltäjälleen Neuvostoliitolle kuuluneet alueet. Tavalla tai toisella Venäjä haluaa olla jälleen suurvalta.

Lännen vastatoimet kansainvälisiä sääntöjä rikkonutta Venäjää vastaan ovat toistaiseksi olleet lähinnä säälittäviä. Pehmeyttä perustellaan sillä, että kovemmat toimet uhkaisivat Euroopan ja muun maailman orastavaa talouskasvua.

Olisi mielenkiintoista tietää, oliko pelko hiipuvasta talouskasvusta aikoinaan yksi syy siihen, miksi Ranska ja Englanti antoivat Saksalle vapaat kädet Sudeettimaan suhteen vuonna 1938. Vai onko talousargumenttien korostuminen tässä tilanteessa osoitus siitä, että globaali talous on ottanut lopullisen niskalenkin politiikasta, eli työstä joka usein suomennetaan yhteisten asioiden hoitamiseksi?

Ikävä sanoa näin, mutta tällä hetkellä Venäjän argumentaatio tuntuu paljon lännen vastaavaa vahvemmalta.

Kritiikki ei tule koskaan myöhässä

Sunnuntai 9.3.2014 klo 13.39

Kirjailijat, kuten muutkin taiteilijat kaipaavat työstään palautetta. Julkinen kritiikki on yksi palautteen muodoista. Erään määritelmän mukaan kritiikki on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikki on siis luonteeltaan arvottavaa (lähde: Wikipedia).

Jäin miettimään kritiikin merkitystä ja oikeaa ajankohtaa, kun löysin netistä useita tämän vuoden puolella tehtyjä kritiikkejä vuosi sitten ranskaksi käännetystä romaanistani Le Royaume des perches.

Suomessa ei juurikaan ole tapana, että vuoden ”vanhasta” kirjasta kirjoitettaisiin enää mitään. Painopiste on uutuuksissa, niiden ja niiden kirjoittajien esittelyissä. Toisin näkyy olevan Ranskassa.

Tietenkin yksi kritiikin tehtävistä on arvottaa uutta, miettiä millaisia uusia näkökulmia kaunokirjallinen teos kenties avaa käsittelemäänsä asiaan, ja mitä uutta se antaa kirjallisuudelle.

Mutta: yhdenkään kritiikkejä julkaisevan median resurssit eivät riitä kaikkien julkaistavien nimikkeiden läpikäymiseen heti tuoreeltaan. Entäpä, jos seulan ulkopuolelle jääkin jotakin, joka ansaitsisi lähempää tutkimista? Onko oikein, että teos jätetään silti arvioimatta sitten kun se löydetään vain sen takia, että se julkaistiin jo jokin aika sitten?

Hyvässä kirjassa mietitään monesti asioita yleismaailmallisesti, parhaimmillaan jo ennen kuin jotakin tapahtuu. Voisin kuvitella, että monia kiinnostaisi lukea nyt Krimiä koskevaa kaunokirjallisuutta ja etsiä, löytyisikö sieltä kenties valaisua siihen mitä siellä nyt tapahtuu. Se, mikä on kirjan painovuosi ei merkitse silloin mitään.

On totta, että media elää uutuuksista ja tässä hetkessä – mutta se vain on niin, että kirjoitettu sana ja viisaus on parhaimmillaan ikuista.

Muutamia uusia kritiikkejä kirjastani Ranskassa:

http://biblimenom.eklablog.com/le-royaume-des-perches-a106401996

http://www.k-libre.fr/klibre-ve/index.php?page=livre&id=3349