La maison de vos rêves - first crime story about ISO-standards ever?

Torstai 15.12.2016 klo 10:25

For me as a writer it is always a pleasure to read all kinds of thoughts about my books. Both positive and negative ones. If someones finds something to say about the book, there has to be something that touched reader.

This writing of french blogger about my novel La maison de vos rêves (came out in France this year) made me happy. She wondered, if this book is the first crime story ever concerning standardization on an organisation and satisfied clients. She also wrote, that every one working at marketing and with customers should read this book.

I must admit, I'm pleased. Big theme of this book for me was that how difficult it is for us unrationalized human beings to get involved in to rationalized organisations. Many times it hurts, when this happens.

This french blogger couldn't know, that I read a lot about ISO 9001- and ISO 14001-standards before I started to write. She couldn't know my meaning. She made it all by herself.

So, I think I made it :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: La maison de vos rêves, Kuolleita unelmia, standardization, crime novel, Martti Linna

Psykologista kurjuutta ja rivoja käyttäytymismalleja, huumorilla - Bruno Moulary blogissaan romaanistani La maison de vos rêves

Maanantai 19.9.2016 klo 9:06

Kirjailijasta on kiva löytää lehdistä ja netistä sellaisia arvioita kirjastaan, jotka osuivat hänen omasta mielestään lähelle sitä mitä hän on yrittänyt teoksessaan tavoittaa.

Romaanini La maison de vos rêves (Kuolleita unelmia, Myllylahti 2010) ilmestyi Ranskassa toukokuussa. Bruno Moulary arvioi kirjaa blogissaan Le Coin de la limule 2. syyskuuta. Vapaasti käännettynä näin:

"Martti Linnan kriittinen, humoristinen kerronta löytää sivistyneen maailman takaa psykologista kurjuutta ja rivoja käyttäytymismalleja."
Ei kauas heitä alkuperäisestä teemastani. Kirjailija kiittää ja kumartaa.

-----

For me as a writer it is a pleasure to find that kind of critics concerning my books that I can say yes, that's the way it is.

Mr Bruno Moulary writes in his blog 2nd September about my french translation of Kuolleita unelmia (Dead dreams, 2010), that was published in France last june:

"Martti Linna's critical but humorous way of telling a story takes us to see psychological misery and cruel behaviour pattern behind civilized world."

Thank You! That is very close to that, that I tried to write.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bruno Moulary, Le maison de vos rêves, Martti Linna, Kuolleita unelmia, Le Coin le la limule

La maison de vos rêves - read by Bernard Poirette from RTL

Tiistai 5.7.2016 klo 14:32

Mr. Bernard Poirette from RTL has read french translation of my novel Kuolleita unelmia (La maison de vos rêves). Poetic humour and effective police work in Finland, he says.

Thank You, Mr. Poirette! I hope other readers admit, too :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: La maison de vos rêves, Bernard Poirette, RTL. Kuolleita unelmia, Sudenmaa, Martti Linna, Le Royaume des perches

Mitäs me puita halaavat suomalaiset - We wierd tree-hugging Finns

Tiistai 22.3.2016 klo 6:51

Vuonna 2010 julkaisin romaanin nimeltään Kuolleita unelmia. Se kertoo Haliwood-nimisestä suomalaisesta hirsitalotehtaasta. Tehtaan perustaja haki voimaa itseensä halaamalla suurta, tehtaan pihalla kasvavaa mäntyä. Teos julkaistaan ranskaksi tänä keväänä.

Olinpa mielissäni, kun luin hiljattain lehdestä Lapin Sirkkaan perustetusta HaliPuusta. Ihmiset ympäri maailman voivat adoptoida itselleen halipuuksi jonkun tilan puista. He voivat seurata sen elämää netissä, ja halutessaan käydä halaamassa sitä.

Ajatus metsän parantavasta voimasta on vanha ja tosi. Hyvä, että se aletaan vihdoinkin taas ymmärtää.

---

Six years ago I published a novel called Kuolleita unelmia (Dead dreams). It is a story about a company called Haliwood. It's products are log-builded houses. Man, who established Haliwood used to go and hug a big pine which was growing in the middle of production area. It gave him stregth to do it all, and with success. Novel will be published in french this spring.

I was very pleased, when I recently read about hugging trees at Sirkka in Lappland. At HaliPuu You can choose Your own tree to hug. You can observe it's life through Internet. When needed, You can go and give a hug to the tree You have adopted.

Knowledge about healing powers of forests has been there thousands of years. I'm glad that we understand it once again.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuolleita unelmia, HaliPuu, puiden halaaminen, metsä, Dead Dreams

Uusi Kirjan vuosi alkamassa

Maanantai 4.1.2016 klo 11:50

Vuotta 2015 juhlistettiin virallisesti Kirjan vuotena. Teemaan liittyen järjestettiin Suomessa monenlaisia tilaisuuksia kuten luentoja, kirjailijavierailuja ja lukutilaisuuksia. Toivottavasti mahdollisimman moni ne huomasi ja osallistui.

Itselleni viime vuosi oli työn kannalta hedelmällinen. Minulta julkaistiin kaksikin romaania. Ensin tammikuussa Rakkausarpia, Sudenmaa-sarjan kuudes rikosromaani Myllylahden kustantamana. Kirja sai pienen kustantamon kirjaksi hyvin kritiikkejä eri medioissa. Ne teemat, joita siinä yritin käsitellä näkyvät mietityttäneen myös kirjan lukijoita. Hyvä niin.

Toukokuussa ilmestyi Kariston kustantamana romaanini Kaksi hautaa saarella, eli Haminan Majasaareen haudatun punapäällikkö Aleksei Osipovin ja hänen Maija-rakastettunsa tarina. Se huomattiin lähinnä Kymenlaaksossa, mutta en osaa olla siitä pahoillani: vuosi 1918 herättää paljon kiinnostusta, ja uskon monen käden vielä tarttuvan romaaniini kirjastoissa ja ehkä kirjakaupoissakin.

Todellisuudessa Kirjan vuotta vietetään joka vuosi, myös tänä vuonna. Kirjan julkaisemista edeltää kirjailijan kenties useiden vuosien työ. Toukokuussa Ranskassa ilmestyy käännöksenä Sudenmaa-sarjan romaanini Kuolleita unelmia. Se julkaistiin Suomessa vuonna 2010.

Siitä on viisi vuotta. Teoksen teema, me epäjärjestelmälliset ihmiset meitä muottiin pistävän yhteiskunnan puristuksessa ei ole vanhentunut mihinkään, ainakaan ranskalaisen kustantamoni mielestä.

Olen ehdottomasti saamaa mieltä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirjan vuosi, Rakkausarpia, Sudenmaa, Aleksei Osipov, Kaksi hautaa saarella, Kuolleita unelmia

Pienyrittäjä valittaa vähiten, luulen

Tiistai 15.9.2015 klo 13:41

Minulla ei ole esittää asiasta empiiristä tutkimustulosta, mutta kylläkin paljon kymmenen vuoden freelance-toimittajuuden kerryttämää aineistoa. Näyttää vahvasti siltä, että suomalainen pienyrittäjä valittaa huomattavasti vähemmän kuin eläkeläiset, työttömät, palkkatyössä olevat tai palkkatyönään isojen yrityksien tai työntekijöiden etuja ajavat johtajat.

Viimeksi totesin asian tänään, kun kävin jututtamassa paikalliseen kaupunkilehteen Kotkan-Haminan seudulla risteilyalustoimintaa harjoittavan MeriSetin yrittäjää Kari Auvista. Kyyninen toimittaja ei saanut Karista irti yhden yhtä negatiivista sanaa.

Ilmiö on pienyrittäjien keskuudessa yleinen, mietinkin pitäisikö siitä valittaa johonkin. Eivätkö suomalaiset pienyrittäjät tosiaan osaa valittaa tänä valituksen kultaisena aikakautena  - vai ovatko he yrittäjiä juuri siksi, etteivät valita?

Seuraava ranskaksi käännettävä romaanini, eli Kuolleita unelmia kertoo muuten suomalaisesta perheyrityksestä. Jännityksellä odotan, kaipaavatko tulevat ranskalaiset kriitikkoni kirjaan lisää valitusta.

1 kommentti . Avainsanat: MeriSet, Kari Auvinen, valittaminen, Kuolleita unelmia, pienyrittäjä

Kuolleita unelmia julkaistaan ranskaksi syksyllä 2015

Keskiviikko 30.4.2014 klo 7:09

Ranskalainen kustantajani Gaia Editions ilmoitti tällä viikolla, että toinen Sudenmaa-sarjan käännökseni, romaani Kuolleita unelmia julkaistaneen heidän kustannusohjelmassaan syksyllä 2015. Käännöstyön tekevät jo Ahventen valtakunnan ranskaksi kääntäneet Paula ja Christian Nabais.

Mukava uutinen. Pikku hiljaa alan valmistella syksyn kahta kirjamessumatkaani Ranskaan. Syyskuussa lähden Etelä-Ranskaan pieneen Dien kaupunkiin, ja myöhemmin marraskuussa Normandian Caeniin. Le Royaume des perches näkyy kiinnostaneen myös messujärjestäjiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Gaia Editions, Martti Linna, Paula ja Christian Nabais, Le Royaume des perches, Sudenmaa, Kuolleita unelmia, Ahventen valtakunta

Seuraava Sudenmaa käännetään ranskaksi

Tiistai 4.2.2014 klo 19:04

kuolleita_unelmia_netti.jpgAllekirjoitin tänään käännössopimuksen vuonna 2010 ilmestyneestä romaanistani Kuolleita unelmia. Rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaan työstä ja elämästä kertovan romaanisarjan kolmannen osan julkaisee Ranskassa Gaia Editions, eli sama kustantaja kuin viime vuonna käännetyn Ahventen valtakunnankin.

Täytyy myöntää, että se lämmittää mieltä kun Sudenmaa -sarjan romaanit kelpaavat kansainvälisille markkinoille. Aikoinaan, aloittaessani sarjaa ajattelin sen yhdeksi johtoajatukseksi kotimaisuuden: en halunnut kirjoittaa angloamerikkalaisen mallin mukaisia kovia enkä pehmeitä dekkareita, vaan tarinoita jotka lähtevät suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta elämänmenosta.

Niinpä Kuolleiden unelmienkin tapahtumat liikkuvat suomalaisen hirsitalobisneksen ympärillä. Kiva nähdä näin metsäläisenä, millaisen vastaanoton puuntuoksuinen tuotteeni saa ranskalaisilta lukijoilta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Reijo Sudenmaa, Kuolleita unelmia, Ahventen valtakunta, Gaia Editions

Pitääkö dekkarin miellyttää lukijaansa?

Perjantai 30.7.2010 klo 11:15

Ritva Sorvali ruotii Dekkaripäivien nettisivuilla kritiikissään Kuolleita unelmia-romaanini ansioita ja heikkouksia. Kiitos hänelle kritiikistä - kirjailijalle niistä sellaiset, jotka herättävät ajatuksia ovat aina hyvästä, pitipä kriitikko sitten kirjasta tai  ei.

Jäin miettimään kritiikin loppukiteytystä: "Kirja pysyy erittäin hyvin kasassa, sillä henkilöjoukko jää noin kymmeneen. Ja kun aihekin on kirjailijan näpeissä, kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Ainoastaan lopun kovuus ja rajuus jätti ainakin minut liian ankeaan mielentilaan. Oliko näin raju loppu tarpeen?"

Lukija jäi ankeaan mielentilaan. Johtopäätös: hän ehkä etsii dekkareista mielihyvää, jota kai myös katharsikseksi eli puhdistukseksi sanotaan.

Väkivalta on tavattoman ruma asia. Toivottavasti kukaan ei ole eri mieltä. Se satuttaa, sekä uhria että hänen läheisiään. Myös Kuolleissa unelmissa. Voiko missään dekkarissa kuvata väkivaltaa, joka jättää lukijan hymyilemään, kun hän sulkee kirjan takakannen? Toivottavasti ei.

Oliko näin raju loppu tarpeen? Johtopäätös: lopussa pahan pitäisi saada palkkansa, ei suinkaan parhaita kaiken päältä. Noinhan se menee klassisen tarinan kaavan mukaan. Ehkä tuossa on ero minun kirjoitusteni, ja joidenkin muiden dekkaristien kirjoitusten välillä.

Minua ei kiinnosta rikoksen ratkaiseminen - syy siihen lienee inhoni kaikenlaista väkivaltaa kohtaan. Sen sijaan rikos kiinnostaa minua tilana, johon on tultu jonkin ristiriitatilanteen vuoksi. Se on siis ratkaisun hetki, jonka jälkeen mikään ei ihmisen elämässä ole niin kuin ennen.

Ja sellainen tilanne, jossa kokonainen elämä muuttuu aivan toiseksi on usemmiten hyvin raju.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Dekkaripäivät, kritiikki, Kuolleita unelmia

Kuolleita unelmia on minun osaltani valmis

Lauantai 6.2.2010 klo 7:44

Kuolleita unelmia, neljäs romaanini on nyt oikoluettu ja viimeiset korjausesitykset kustantajalle on lähetetty. On yksi kirjailijan elämän parhaista hetkistä.

Seuraavaksi - toivottavasti - romaaniin tarttuvat sen lukijat maaliskuun 15. päivän, eli kirjan ilmestymisen jälkeen. Tarttuvat, ja lähtevät omista lähtökohdistaan tekemään kokonaiseksi sitä tarinanpuolikasta ja maailmaa, jota yritin kansien väliin omalta osaltani luoda.

Katselin äskettäin kirjastossa Edgar Rice Burroughsin - eli Tarzanin luojan - Mars-kirjojen selkämyksiä nuorten osastolla. Noin kymmenen vuoden ikäisenä pidin paljon noista John Carterin seikkaluista kertovista kirjoista.

En lainannut enää Mars-kirjoja. Ehkä kuluneet yli kolmekymmentä vuotta ovat tehneet jotakin sille tarinalle, joka kymmenvuotiaan pojan ja kirjailijan yhteistyöllä silloin syntyi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuolleita unelmia, oikoluku, romaani