Viisitoista vuotta ensimmäisen Sudenmaa -rikosromaanini ilmestymisestä

Keskiviikko 14.9.2022 klo 9.21

Ihminen tunnistaa oman ikääntymisensä siitä, että ennen koetut asiat pulpahtelevat mieleen. Muistin juuri, että 15 vuotta sitten eräs itselleni tärkeä rikosylikonstaapeli lähti kalastamaan.

Joskus vuonna 2005 lopetin – ainakin hetkellisesti – ruotsalaisten rikosromaanien lukemisen. Siinä(kin) joka jäi silloin kesken, oli pääosassa eronnut, alkoholisoitunut ja muutenkin reppana poliisimies. Eräänä päivänä tapahtui raaka murha ja kas! Tämä poliisi osti jäätelötötterön, istahti puiston penkille ja murehti sitä, mikä oikein on vikana ruotsalaisen yhteiskunnan lintukodossa.

Ryhdyin miettimään, millainen olisi hyvin suomalainen rikosromaani, ja millainen olisi se hyvin suomalainen rikos jota hän ryhtyisi tutkimaan. Ja niin Reijo Sudenmaa astui eräänä päivänä kesäisen leirintäalueen pihamaalla ulos autostaan, venytteli ja ryhtyi tutkimaan himokalastajan vaimon outoa katoamista teoksessa Ahventen valtakunta.

Vailla kummempia odotuksia lähetin seuraavana vuonna oudon tekeleeni Kouvolan Dekkaripäivien rikosromaanien kirjoituskilpailuun. Sen vuoden tuotoksia perannut raati tykästyi käsikirjoitukseeni, ja se tuli palkituksi. Oli tullut aika etsiä teokselle kustantaja.

Olin jo saanut edellisenä vuonna esikoisromaanini Syysmarkkinat ulos Otavan kautta. Päätin kuitenkin tarjota Ahventen valtakuntaa pienelle, silloin vielä Suomussalmella toimineelle Myllylahdelle. Muistan, miten Myllylahden Mauno Moilanen vähän nikotteli käsikirjoituksen huumoripitoisuudelle. Hän arveli, ettei raakoja veritekoja vaativa dekkarikansa järin arvostaisi tuotostani.

Kirja siitä kuitenkin tuli. Kuten asiaan kuuluu, jotkut suomalaisista lukijoista tykkäsivät, osa ei. Muutamaa vuotta myöhemmin eräs herrasmies soitti Lahdesta, esittäytyi aloittelevaksi kirja-agentiksi ja sanoi olevansa kiinnostunut myymään hänestä hyvin erikoisen rikosromaanin julkaisuoikeuksia ranskalaisille kustantamoille. Hän kysyi, kiinnostaako? Vastasin Oui, monsieur!

Vuonna 2013 se sitten ilmestyi Ranskassa, tämä Le Royaume des perches. Kas kummaa, se päätyi siellä jopa kilpailemaan sen vuoden parhaan käännetyn rikosromaanin tittelistä arvostetussa Grand Prix de Littérature policière -kisassa. Tulevina hoivakotiaikoinani voin kiikkustuolista käsin ylpeillä ainakin sillä, että olen kerran elämässäni ollut samalla listalla Stephen Kingin kanssa…

Toisinaan kirjat vievät tekijänsä jänniin paikkoihin sekä itse kirjoittamisvaiheessa että silloin, kun yrittää kertoa niistä lukijoille. Olen käynyt kertomassa kirjoistani (ja kummallisesta maasta nimeltä Suomi) Ranskassa kolme kertaa eri festivaaleilla. Sekä Die’n, Caenin että Lyonin matkoilta jäi hyvät muistot.

Suomessa Reijo Sudenmaa on tähän mennessä elänyt omanlaistansa elämää kahdeksassa rikosromaanissa. Iän karttuessa olen oppinut, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Jonakin päivänä tuota kookasta, ihmissuhteissaan vähän kulmikasta rikosylikonstaapelia taas ehkä tarvitaan.

Luulen, että sitä odotellessa hän istuu jossakin jollakin puistonpenkillä. Miettii maailman pahuutta. Ja syö jäätelöä.

Tavataan Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 27. lokakuuta

Perjantai 4.10.2019 klo 7.25

Helsingin kirjamessut lähestyvät. Kerron sunnuntaina 27. lokakuuta kello 11.30-12.00 messuhallin Punavuori-lavalla Sudenmaa-rikosromaanisarjastani, ja varsinkin sen viime keväänä ilmestyneestä Impivaara-teoksesta. Minua haastattelee toimittaja Maija Kajanto.

Kello 12.40-13.00 olen paikalla Suomen dekkariseuran osastolla.

Jos liikut sunnuntaina messuilla, niin tervetuloa kuulolle ja juttelemaan! Linkki kirjamessujen ao. tapahtumaesittelyyn löytyy täältä.

Palautetta Impivaarasta - sellainen lämmittää aina mieltä

Tiistai 7.5.2019 klo 7.51

Sain meiliini palautetta tämän kevään Reijo Sudenmaa -rikosromaanistani. Lukija kertoi pitäneensä kirjasta ja varsinkin sen eräästä kohtauksesta. Hänen mielestään olin kuvannut tuon hänellekin tutun miljöön juuri sellaisena kuin se oikeasti on.

Lukijan palaute on aina hyvää, vaikka kiitoksia ja kehuja ei tulisikaan. Hienointa on, jos lukija on löytänyt tekstistäni jotakin sellaista, johon hän itse pystyy samaistumaan, tai jota hän on itsekin miettinyt ehkä eri näkökulmasta.

Moni himolukija - kuten tämänkin palautteen antaja - lukee paljon. Silloin syntyy parhaimmillaan niin kutsuttu helikopteri-ilmiö: laajasta tarinoiden massasta alkaa erottua sellaisia juohtumia ja aiheita, joilla on oikeasti merkitystä pelkän viihteen tai ajankulun sijaan. Siksi yritän kuunnella tällaisia lukijoita aina herkällä korvalla.

Impivaara on minulle jo kolmastoista romaani. Kovaakin kritiikkiä on matkalle mahtunut, kaikkea en ole edes ymmärtänyt, vaikka olen yrittänyt. Se taitaa olla jokaisen yksinään eteenpäin puskevan ihmisen osa ihan yrittämisen alasta riippumatta. Silti pitää - ja on syytä - jatkaa. Jos itsestä siltä tuntuu.

Joskus vaatimattoman kirjoittajan urani alkuaikoina saksin jostakin lehdestä irti Kari Hotakaisen kaksitoista ohjetta aloittelevalle kirjailijalle. Muistinvaraisesti lainaten yksi niistä taisi kuulua jotenkin näin: Älä luovuta, ennen kuin kustantamosta sanotaan sinulle suoraan että sinusta ei ole mihinkään. Hyvästi.

Ihan hyvä ohje edelleen.

Näin se alkaa: lukunäyte Impivaara -romaanistani on luettavissa

Perjantai 1.3.2019 klo 12.16

Ne jotka kirjoista jotakin tietävät sanovat, että kansikuva ja takakannen esittelyteksti ovat tärkeitä lukijan mielenkiinnon herättämisessä. Kirjan tarinan aloituksen pitäisi olla vetävä, sen keskikohdan odotuksia lisäävä ja lopun kaikki mahdolliset langat yhteen sitova. Kun lukija painaa kirjan takakannen kiinni, hänellä pitäisi olla jonkinlainen mielikuva kirjasta, toivottavasti myös sen synnyttämiä omia ajatuksia.

Tuoreen Impivaara -rikosromaanini kustantaja on laittanut nettiin kaikelle kansalle luettavaksi teoksen ensimmäiset muutamat kappaleet. Lukunäyte löytyy täältä.

Se, että luettavaksi tarjotaan tarinan aloitus, ei liene mikään yllätys. Alussahan nuo (toivottavasti) tarinan myötä kehittyvät odotukset ja langoista syntyvät solmut pannaan alulle.

Ei lukunäytettä voi keskeltä eikä varsinkaan lopusta ottaa. Ei olisi enää mitään, mitä odottaa, ja ihan itse päässään kehittää.

Impivaara kaupoissa ja kirjastoissa 28. helmikuuta

Torstai 14.2.2019 klo 16.47

Romaanin takakansi kertoo kaiken, tai sitten ei

Keskiviikko 21.11.2018 klo 14.10

Impivaaran, ensi keväänä ilmestyvän romaanini esittely näkyy olevan nyt teoksen kustantajan, eli Myllylahti Oy:n nettisivuilla. Sain vaikuttaa sekä kirjan kansikuvan että takakansitekstin suunnitteluun. Minun pitäisi olla siis tyytyväinen – mutta onkohan minulla oikeutta olla?

Sitä, millä perusteilla ihmiset valitsevat kirjansa ostettavaksi myyntihyllyltä (netistä tai kivijalkakaupasta) tai lainattavaksi kirjastosta on tutkittu paljonkin. Niissä tutkimuksissa, joita olen itse saanut käsiini ja luettavaksi, on painotettu sellaisia asioita kuin kirjoittajan tuttuus, lukukokemukset hänen aiemmasta tuotannostaan, kirjan nimi ja kansikuva sekä takakansitekstin puhuttelevuus.

Takakansiteksti on noista kiinnostuksen herättäjistä yleensä sijaluvulla kolme tai neljä. Itse uuvun helposti valintatilanteessa, jos näen kirjan takakannen olevan täynnä tiheään kirjoitettua ja pientä pränttiä. Se on se yli viisikymmentävuotiaan ikänäkö, joka tuntuu unohtuvan muutenkin monelta mainonnan suunnittelijalta…

Kirjoittajana toivon, että takakansitekstiin pystytään lataamaan pienoiskoossa koko se maailma, joka teoksen kansien väliin on ladattu. Tavan aktiivilukijana taas toivon, että teksti kertoo lyhyesti siitä, mistä kirja kertoo: eihän se kirja ole itsessään tärkeä, vaan se tarina joka siihen on luotu.

Eikä ole ollenkaan pahaksi, jos teksti on nautittavaa, iskevää, ehkä yllättävää ja joskus jopa humorististakin.

Syvän huokauksen paikka. Taidan tyytyä olemaan tyytyväinen Impivaaraani, ja jätän tulevat arvioinnit muille, helmikuun 2019 jälkeiseen aikaan.

Kasvuaikaa, 11. romaanini ilmestyi - mitä siitä sanoisin?

Keskiviikko 15.2.2017 klo 14.41

Joitakin vuosia sitten päähäni pälähti ajatus: Mitä ihan tavallisessa suomalaisessa omakotitalolähiössä tapahtuisi, jos sinne muuttaisi ekologisesti tiedostava, mutta sikamaisen rikas IT-miljonääri ja käyttäytyisi naapureitaan kohtaan kuin villin lännen karjaparoni?

Tuosta ensimmäisestä ideasta on kulunut jo aikaa. Kirjoitin teoksen monta kertaa uusiksi. Matkalla tarinan sisältö ja teema muuttuivat, muokkautuivat. Tänään kävin hakemassa sen tekijänkappaleet Postista kotiin.

Kirja näyttää hyvältä. En yhtään tiedä, mitä lukijat tulevat siitä pitämään. Jokainen heistä tekee tarinasta omansa, omanlaisensa.

Kasvuaikaa, yhdestoista romaanini ja seitsemäs Sudenmaa-sarjan teos on ilmestynyt.

Kasvuaikaa, my 7th crime story of Reijo Sudenmaa will be published 2/2017

Tiistai 15.11.2016 klo 11.28

I just received a delivery from my finnish publisher Myllylahti. It contained first outlook of my next novel called Kasvuaikaa (Time of growth). It will be published in february 2017.

When I started to write first Sudenmaa-story in 2005, I didn't know I would write at least six more. It is common, that  a writer will become as a very close friend with his characters. That is what happened to me, too. I want to know, what wil happen to that tall and sometimes crude policeman called Reijo Sudenmaa.

... and a crime story is a very good way to observe this world, that many times is very different than we think...

Kasvuaikaa, seitsemäs Sudenmaa-rikosromaani ilmestyy helmikuussa 2017

Tiistai 15.11.2016 klo 11.13

Aloitan juuri kustannustoimittajani lähettämän romaanin oikovedoksen läpikäymistä. Kirjailijalle iso hetki: näen ensimmäistä kertaa, miltä pitkään työstämäni tarina tulee näyttämään kirjan lukijoiden silmin katsottuna.

Kasvuaikaa, seitsemäs Sudenmaa-rikosromaanini ilmestyy Myllylahden kustantamana helmikuussa 2017. Kun aloitin Ahventen valtakunnan, sarjan ensimmäisen teoksen kirjoittamista vuonna 2005, en tiennyt kirjoittavani tuosta isosta rikosylikonstaapelista vielä monta kirjaa.

Kirjailija kiintyy päähenkilöihinsä. Ja rikosromaani on pahuksen hyvä tapa tutkailla tätä matoista maailmaa.

Rakkauden pimeä puoli - Kyösti Salovaara Rakkausarvista Dekkariseuran lehdessä

Tiistai 23.6.2015 klo 11.55

Kyösti Salovaaran kritiikki Ruumiin kulttuurissa 2/2015 käsittelee helmikuussa ilmestynyttä Rakkausarpia-romaaniani. Hän nimeää teoksen aiheiksi mustasukkaisuuden ja hullun rakkauden joka päättyy kuolemaan. Ei ollenkaan hullusti nimetty!

Salovaara kysyy kritiikissään hyviä kysymyksiä: Miksi rakkauteen tuntuu aina liittyvän mustasukkaisuus? Miksi pahoinpidelty nainen alistuu miehen käyttäytymiseen? Jatkuuko rakkaus kuolemaan asti, vaikka sen jäljet pelottavat?

Kysymykset ovat hyviä ja vaikeita vastata. Ehkä taide - eritoten kirjallisuus - auttaa meitä tekemään ne näkyviksi ja mahdolliset vastaukset ymmärrettäviksi. Ainakin toivon niin.

Kirjailija kiittää - ei kehuista, vaan siitä että lukija on löytänyt teoksesta itselleen jotakin ajateltavaa.

Rakkausarpia-romaani ilmestyy 28. helmikuuta

Maanantai 16.2.2015 klo 12.33

Kuudes Sudenmaa-sarjan rikosromaanini ilmestyy helmikuun viimeisenä päivänä.

Joka vuosi 25-40 suomalaista naista ja miestä menettää henkensä joko nykyisen tai entisen rakkaansa surmaamana.

Moni surmaajista sanoo tapahtuman jälkeen rakastavansa yhä sitä, jonka hengen hän on juuri riistänyt. Mustasukkaisuus on hirvittävä ja musta voima. Samalla se yhtä luonnollinen asia kuin jokapäiväinen hengitys.

Se, miksi matka lemmestä lähestymiskieltoon on niin usein lyhyt on vahva ristiriita ihmisten välillä.

Juuri siksi mustasukkaisuus sopii hyvin rikosromaanilla tutkittavaksi teemaksi. Melkein jokaisella on siitä omakohtaista kokemusta.

Ellei ole, voi kysyä onko edes oikeasti rakastanut.

Rakkausarpia, kuudes Sudenmaa ilmestyy helmikuussa /Sixth Sudenmaa-novel comes out 2/2015

Keskiviikko 3.12.2014 klo 13.11

Ahventen valtakunnasta vuonna 2008 alkanut rikosromaanisarjani saa jatkoa ensi helmikuussa, kun Rakkausarpia ilmestyy Myllylahden kustantamana.

Kysymyksessä on kuudes rikosylikonstaapeli Sudenmaan tutkimuksista kertova teos. Aloittaessani hänestä kirjoittamista en tiennyt, että matkamme jatkuisi yhtä teosta pidemmälle. Näin näkyy vain käyneen.

Se, luokitellaanko romaani rikosromaaniksi on minulle yhdentekevää. En pidä iljettävien rikosten kuvaamista viihteenä - mutta minusta rikostarina on kirjoittajalle työkalu, jonka avulla voi hyvin tarkastella ristiriitoja ihmisten, sekä ihmisten ja yhteiskunnan välillä.
---------------------------

Rakkausarpia (Scars of love) is my next Reijo Sudenmaa-crime novel which will be published in finnish. Publisher is Myllylahti.

Novel will be sixth Sudenmaa-story. When I started with Ahventen valtakunta (State of perches) 2008, I didn't know my travel with that tall policeman would last so long. Somehow it has just happened that way.

It doesn't matter to me, if these stories are classified as crime stories or not. I don't keep horrible crimes as a fun. For me as a writer crime is a tool, which can open something important about crises between human beings, and between human beings and society.

Seuraava Sudenmaa käännetään ranskaksi

Tiistai 4.2.2014 klo 19.04

Allekirjoitin tänään käännössopimuksen vuonna 2010 ilmestyneestä romaanistani Kuolleita unelmia. Rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaan työstä ja elämästä kertovan romaanisarjan kolmannen osan julkaisee Ranskassa Gaia Editions, eli sama kustantaja kuin viime vuonna käännetyn Ahventen valtakunnankin.

Täytyy myöntää, että se lämmittää mieltä kun Sudenmaa -sarjan romaanit kelpaavat kansainvälisille markkinoille. Aikoinaan, aloittaessani sarjaa ajattelin sen yhdeksi johtoajatukseksi kotimaisuuden: en halunnut kirjoittaa angloamerikkalaisen mallin mukaisia kovia enkä pehmeitä dekkareita, vaan tarinoita jotka lähtevät suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisesta elämänmenosta.

Niinpä Kuolleiden unelmienkin tapahtumat liikkuvat suomalaisen hirsitalobisneksen ympärillä. Kiva nähdä näin metsäläisenä, millaisen vastaanoton puuntuoksuinen tuotteeni saa ranskalaisilta lukijoilta.

Kultaisen säännön oikoluku tehty

Maanantai 3.12.2012 klo 7.14

Kultainen sääntö, viides Sudenmaa-sarjan romaanini ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Viikonloppuna sain tehtyä loppuun kirjan oikovedoksen tarkistamisen.

Hyvältä näytti - melkein-valmiina-kirjana tarina tuntui sen kirjoittajasta hyvältä. Ainakaan en enää voi siihen millään lailla vaikuttaa.

Romaanin kannesta päättää kaupallisten kustantajien kautta julkaistaessa aina kustantaja. Olen ollut tyytyväinen Myllylahden esityksiin Sudenmaa-romaanien kansiksi, niin myös tällä kertaa.

Yksinkertaisuus on monesti parasta. Sekä kannessa että sisällössä...

Sudenmaa-sarja jatkuu ja kääntyy ranskaksi

Tiistai 16.10.2012 klo 14.09

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet myytiin Ranskaan viime talvena. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions. Kustantaja ilmoitti juuri, että Ahventen valtakunta - ranskaksi Le royaume des perches - ilmestyy heidän kustannusohjelmassaan toukokuussa 2013.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu 2011.

Sarja saa jatkoa keväällä 2013, kun Myllylahti Oy:n kustantamana ilmestyy viides, hyvän ja pahan olemusta ja yhtäläisyyksiä vuorisaarnan sanoman hengessä pohtiva Sudenmaa-romaani Kultainen sääntö.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Sudenmaa-kirjojani voi lukea myös sähköisesti

Maanantai 24.9.2012 klo 7.29

Kymenlaakson kirjastot ovat aloittaneet sähkökirjojen lainauksen aktiivisen markkinoinnin. Asiasta löytyy tietoa mm. kirjastojen yhteisestä Kyyti-palvelusta. Liian iso juttu, eli neljäs Reijo Sudenmaa-sarjan romaanini näkyy olevan yksi "myynnin" kärkenä olevista kirjoista. Myllylahti Oy:n kustantaman MyrhaMylly-sarjan teokset tehdään kaikki saman tien myös sähkökirjoiksi.

Kirjailijan kannalta asia on mitä kannatettavin - kunhan tekijänoikeuksia kunnioitetaan, ja kirjailija saa työstään saman, vaikkakin tasoltaan vähäisen korvauksen kuin paperikirjojenkin lainaamisesta. Kansalaisilla alkaa olla jo niin paljon erilaisia sähköisiä lukulaitteita käytössään, että ennen pitkää jokin toista parempi formaatti lisää ihan oikeasti sähkökirjojen lukijamäärää. Näin uskon.

Itse en ole vielä päässyt sähkökirjaa lukemaan. Omaa henkistä laiskuutta, suurimmaksi osaksi. Paperinen käyttöliittymä tuntuu edelleen siltä kaikkein parhaimmalta...

Ahventen valtakunnan käännösoikeudet myytiin Ranskaan

Keskiviikko 28.12.2011

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet on myyty Ranskaan. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu viime keväänä.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Mistäpä hyvä nimi romaanille

Perjantai 4.9.2009 klo 11.43

Tähän aikaan vuodesta tiedän, että minulta ilmestyy seuraava romaani ensi keväänä. Minä tiedän, mistä se kertoo. Tiedän suurin piirtein senkin, montako sivua romaanissa tulee olemaan. Pakkohan minun on tietää: olen itse kirjoittanut sen.

Kokemukseni mukaan nimen löytäminen ihmislapselle on paljon helpompaa kuin kirjan nimen keksiminen. Kas kun kalenterista ei niitä löydy valmiina. Aika monet hyvät nimet on jo käytetty. Matti-nimisiä ihmislapsia mahtuu koulussa samalle luokalle montakin, mutta kirjaston hyllyssä kaksi Matti-nimistä romaania on liikaa.

Kirjan nimen pitäisi kertoa jotakin sen sisällöstä. Mutta nimi ei saisi kuitenkaan paljastaa liikaa. Ja lyhytkin sen pitäisi olla. Ja iskevä.

Kolme on ehdokasta minulla. Saas nähdä, millä niistä rikosylikonstaapeli Sudenmaa lopulta jatkaa seikkailujaan kolmannessa kirjassaan.

Tammikoti ilmestyy maaliskuussa

Torstai 11.12.2008 klo 6.50

Kolmas romaanini, nimeltään Tammikoti ilmestyy maaliskuussa 2009. Muutaman vuoden työni tulee painetuksi, kansitetuksi ja ihmisten nähtäville. Toivottavasti myös lukijoiden luettavaksi ja arvosteltavaksi.

Hätkähdin, kun kirjan kustantantava Myllylahti Oy luokitteli sen rikos- ja avioliittoromaaniksi. Mutta vähän aikaa pohdittuani totesin, että ajatuksessa on ideaa. Liian usein, varsinkin meillä Suomessa se kaikkein läheisin ihminen on toiselle ihmiselle myös se kaikkein vaarallisin.

Romaanissa yritän kysyä, onko toimimattomassa suhteessa miehen ja naisen välillä kysymys sairaudesta nimeltä riippuvuus. Ja jos on, niin voidaanko sitä parantaa niillä työkaluilla, joilla riippuvuussairauksia yleensä parannetaan.

Reija Kaskiahon Tammikotiin tekemä kansi julkaistiin tällä viikolla. Itseäni miellyttää tuo synkkyydestä valkeuteen avautuva sydän tuossa keskellä. Avautuu se, vaikka rikki onkin.