Kahden tietokirjan ja monen muutoksen kirjallisuusvuosi 2020Torstai 24.12.2020 klo 8.24 Kirjallisuusvuosi 2020 tulee jäämään historiaan muutaman päivän päästä. Vain ajalla on riittävästi ammattitaitoa näyttää, millä tänä vuonna julkaistuista kirjoista on riittävästi siipiä elää tarinaansa myös tulevina vuosina lukijoiden mielissä. Kahdesta asiasta koronavuosi tulee jäämään kirjaihmisten mieleen. Äänikirja näyttää lyöneen itsensä läpi yhtenä kirjallisuuden julkaisumuotona. Se, kuinka pysyvää muutos on, jää nähtäväksi. Useampikin kirjailija on julkisuudessa kiinnittänyt huomiota siihen, että tarina ei välttämättä toimi äänikirjana samalla tavalla kuin painettuna kirjana. Monikerroksinen juonenkulku vaatii usein paluuta jo luettuun. Syntyykö maahan erillinen, tarinoiltaan yksinkertaisia äänikirjoja kirjoittavien kirjailijoiden joukko? Jää nähtäväksi. Toinen muutos on kustannustoiminnan keskittyminen yhä suurempiin konserneihin. Karisto, Docendo, Atena, Minerva... Hyviä pieniä kustantamoja siirtyy kiihtyvään tahtiin WSOY:n tai Otavan leiriin, osin varmasti äänikirjatuotantoon liittyvien pelkojen vuoksi. Toivotaan, ettei tämä keskittyminen vie suomalaiselta kirjalta yhtä sen suurimmista rikkauksista, moniäänisyyttä. Kirjailijoille muutokset ovat toki aina sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kirjailija on jäämässä äänikirjamarkkinoilla tuottojen jaossa mopen osille, eikä saa hänelle työstään kuuluvaa korvausta. Toivottavasti tämä digitaaliseen alustatalouteen muillakin elämänaloilla kuuluva alkutuottajan päänvaiva saadaan korjattua. Itselleni vuosi 2020 oli kahden mieluisan ja musiikkipitoisen tietokirjan julkaisuvuosi. Tanssilavojen Suomi (Karisto) kertoo rikkaasta suomalaisesta tanssilavahistoriasta yli sadan vuoden ajalta. Hamina Tattoo (Haminan kaupunki) taas yhden maailman suurimman sotilasmusiikkifestivaalin 30-vuotisesta taipaleesta. Kiitos lukuisille yhteistyökumppaneille molemmista! Noille kahdelle kirjalle löytyy valitettavasti muutakin yhteistä kuin musiikki. Suomen tanssilavat pysyivät tänä vuonna suurelta osin kiinni. Hamina Tattoota ei tänä vuonna järjestetty. Älköön sitä laskettako näiden kirjojen syiksi... |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirjallisuusvuosi 2020, Hamina Tattoo, Martti Linna, Tanssilavojen Suomi, äänikirja, kustantajat, kirjailijan työ |
Signeeraan kirjojani Haminan Valojen Yössä perjantainaKeskiviikko 9.9.2020 klo 13.27 Vuosi 2020 on ollut minulle kirjailijana kahden julkaistun tietokirjan vuosi. Huhtikuulla ilmestyi Kariston kustantamana tanssilavakulttuuria yli sadan vuoden ajalta ruotiva kirjani Tanssilavojen Suomi. Elokuun alussa sain juhlistaa yhdessä kotikaupunkini Tattoo-sotilasmusiikkifestivaalin väen kanssa tapahtuman 30-vuotisjuhlateosta. Musiikkipitoinen vuosi siis tämä! Pari vuotta sitten julkaisin omakustanteena kuva- ja tarinapitoisen kirjani Keisareita ja kalastajia: tarinoita itäiseltä Suomenlahdelta. Taisipa tulla tarpeeseen, sillä kirjaa myydään ja kysytään yhä edelleen. Se alkaa olla harvinaista tämän päivän nopeissa julkaisusykleissä. Haminassa vietetään Valojen Yö-festivaalia ensi perjantaina. Olen Haminan Suomalasessa kirjakaupassa signeeraamassa näitä kolmea tuotostani kello 18-18.20, vaikkapa lahjakirjaksi isänpäivään tai jouluun. Viimeisten tietojen mukaan ne ovat sittenkin tulossa, tästä erikoisesta vuodesta huolimatta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Valojen Yö, Hamina Tattoo, Tanssilavojen Suomi, Keisareita ja kalastajia, signeeraus |
Korona surmaa mahdollisesti, mutta yksinäisyys tappaa varmastiKeskiviikko 26.8.2020 klo 9.08 Heinäkuun alusta saakka Suomen tanssilavat ovat taas saaneet palvella kävijöitään. Osa lavoista päätettiin pitää kiinni koko kesä koronapandemian jatkumisen vuoksi, mutta onneksi osa päätti avittaa tanssikansaa liikunnan nälän ja sosiaalisten kontaktien tarpeen täyttämiseksi. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tanssilavat, lavatanssit, korona, Martti Linna, Välijoen lava, Markku Aro, yksinäisyys |
Asiaa tanssilavakulttuurista Radio Suomen PäivässäTiistai 28.7.2020 klo 18.40 Maanantaina 27.7. alkoi Radio Suomen Päivässä sarja, jossa perataan ja pengotaan suomalaisen tanssilavakulttuurin historiaa, nykypäivää ja vähän tulevaisuuttakin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tanssilavat, lavatanssit, tanssilavakulttuuri, Martti Linna, Hanna Kataja-Rahko, Hanna Talikainen, Jonna Ortju, Mika Hostikka |
2000-luvun tanssibändit Tarja Närhin Iskelmäradiossa 28. kesäkuutaSunnuntai 28.6.2020 klo 18.25 Tarja Närhin aina sunnuntaiaamuisin Ylen Radio Suomessa juontama Iskelmäradio kuuluu suosikkeihini. Tänä aamuna ohjelmaa oli peräti mieluisaa kuunnella. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Iskelmäradio, Tarja Närhin Iskelmäradio, tanssimusiikki, tanssilavat |
Tasan vuosi tästäkin Radio Suomen lavatanssihaastattelustaKeskiviikko 24.6.2020 klo 13.03 Tasan vuosi sitten, 24. kesäkuuta 2019 juttelin Karhulassa sijaitsevan Tampsan tanssilavan portailla Radio Suomen Kiira Ikävalkon kanssa silloin tekeillä olleesta Tanssilavojen Suomi-tietokirjastani ja lavatanssikulttuurista. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Radio Suomi, Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Kiira Ikävalko, Yle Areena, lavatanssit, tanssilavat |
Tanssilavojen Suomen saama palaute lämmittääPerjantai 12.6.2020 klo 16.17 Jos et ole vielä koskaan kirjoittanut tietokirjaa ja harkitset sen ensimmäisen aloittamista, pyydän sinua harkitsemaan vielä kerran. Olen niitä kirjoittanut, useammankin. Ja joka kerta urakka on osoittautunut suuremmaksi kuin olen etukäteen miettinyt. Sen jälkeen on kirjan rakenteen suunnittelun aika. Kronologinen etenemisjärjestys, vaiko jotakin muuta? Miten saat alusta mahdollisimman iskevän? Mistä hyviä kuvia, ja mihin hintaan? Mitä mahdollinen kustantaja haluaa? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Henna Karppinen-Kummunmäki, tietokirjailija, tietokirjan kirjoittaminen, kirjailijan työ |
Korona kurittaa tanssilavakesääLauantai 23.5.2020 klo 9.26 Ristiinan Metsälinnan tanssilavan alkukesän tanssit: peruttu. Mäntyharjun Nurmaan lava: peruttu. Syvälahti Kangasniemellä: peruttu. LISÄTTY 25.5.20: Valitettavasti Länsi-Savon em. juttu on tänään mennyt maksumuurin taakse. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Hanna Karppinen-Kummunmäki, Lavatanssien hurma, Karisto, tanssilavat, lavatanssit, Länsi-Savo, Kirsti Vuorela |
Tanssilavojen Suomi nyt myös sähkökirjanaTorstai 7.5.2020 Tanssilavojen Suomi-kirjaani voi lukea nyt myös sähkökirjana. Tilauksen voi tehdä esimerkiksi täältä. Itselleni se paperille painettu kirja on edelleen se kaikkein paras, mutta sähköiset sekä äänikirjat yleistyvät koko ajan "lukijoiden" käsissä. Se on hyvä asia: pääasia, että kukin löytää sen oman tapansa nautiskella itseään kiinnostavista tarinoista. Lukaisin sähkökirjaversion tuotoksestani lävitse ja totesin, että kivan lukunautinnon sekin antaa. Tuo oheinen, tähän valitsemani kuva esittää kahta legendaarista turkulaista, joiden uraa kirjassani myös käsitellään. Tuon kuvan otin muuten Saukonkallion tanssilavalla Iitissä. Sekin ilmoitti äskettäin, että alkavan kauden tanssit on kaikki peruttu. Muita, samanlaisia ilmoituksia satelee koko ajan. Matin ja Tepon puheissa oli jo viime syksynä sellaisia viitteitä, ettei heitä enää kauan esiintymässä nähdä. Tulikohan otettua peräti historiallinen kuva? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Saukonkallio, Matti ja Teppo, lavatanssit |
Tanssilavojen Suomi: SisällysluetteloMaanantai 27.4.2020 klo 17.33 Martti Linna: TANSSILAVOJEN SUOMI. Karisto Oy 4/2020
I Lajien synty: Tanssin askeleilla 1800-luvulta 1900-luvulle I.I Tanssikallioita ja riihitansseja I.II Tuontisäveliä pirunkeuhkoilla I.III Paritanssien aikaan II Hottia ja haitarijatsia: 1920- ja 1930-luku II.I Tanssipaikkoja maalle ja kaupunkeihin II.II Haitarijatsin synty II.III Puurattaat, puurattaat, puurattaat III Tanssikieltoja ja -iltamia: 1940-luku III.I Suojeluskunnat luopuvat lavoistaan III.II Melankoliaa ja lattarirytmejä III.III Tanssi vie nuoret rappiolle IV Tanssilavojen kultakausi: 1950-luku IV.I Luvattomia lavoja ja tanssilaivoja IV.II Virran klassikoita ja italoiskelmää IV.III Saunapuhtaina lauantaitansseihin V Suuret ikäluokat tanssivat: 1960-luku V.I Yhä suurempia tanssipaikkoja V.II Tango tekee vastaiskun V.III Tanssia ja kapinointia VI Humppabuumia ja syntikkapoppia: 1970- ja 1980-luvut VI.I Osta sie hyvä orkesteri! VI.II Entistä sähköisempää musiikkia VI.III Diskoon tai päivätansseihin VII Uudelle vuosituhannelle VII.I Lattianrajasta takaisin kuunsillalle VII.II Musiikkia yli raja-aitojen VII.III Parinhakua, liikuntaa ja hyvää mieltä VIII Tanssilavat ja tulevaisuus VIII.I Vähemmän lavoja, enemmän aikaa VIII.II Nopeammin kiinni kertosäkeeseen VIII.III Läheisyyttä, liikuntaa ja musiikkia
200 sivua, n. 100 kuvaa, n. 20 tietolaatikkoa |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, sisällysluettelo |
Tanssilavojen Suomi, tietokirjani suomalaisesta tanssilavaelämästä ilmestyy tänäänMaanantai 27.4.2020 klo 11.24
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, lavatanssit, tanssilava, tanssimusiikki, tanssiharrastus, Karisto |
Koronapandemia on meille mahdollisuus hidastaaSunnuntai 26.4.2020 klo 13.16 Olen aikaisemminkin mieltynyt norjalaisen sosiaaliantropologi Thomas Hylland Eriksenin ajatuksiin maailmanmenosta. Tämän päivän Helsingin Sanomissa (26.4.) Hylland Eriksen miettii sitä, onko meidän oikeasti tarpeen palata täydellisesti siihen maailmaan, jossa elimme ennen koronaa. Valitettavasti koko juttu on maksumuurin takana. Eriksen esimerkiksi katsoo, ettei entisen kaltainen massaturismi ole meille tarpeen. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: Ennen koronaa vallinnut matkailubisnes olisi matkaajien koko ajan lisääntyessä jotakin, jota elämän edellytykset eivät tällä pienellä pallolla yksinkertaisesti kestä. Onko meidän kaikkien tarpeen käydä räpsimässä ne omat kuvamme Kiinan muurilla, tai Lapin revontuliöissä? Korona tarjoaa meille tilaisuuden miettiä monia asioita ja niiden tarpeellisuutta. Voisimmeko kenties tulla toimeen vähemmällä? |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: korona, Thomas Hylland Eriksen, turismi, massaturismi, sosiaaliantropologia, globalisaatio, Martti Linna |
Tanssimusiikkikin muuttuu ajan myötäMaanantai 24.2.2020 klo 8.21 Kävin lauantaina tanssimassa Haminan Wanhalla Työskillä. Kolmen miehen voimin musisoiva Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit tarjosi neljän setin verran oikein tanssittavaa ja rytmikästä musiikkia. Kiitokset siitä!
Tanssilavojen Suomi -tietokirjani työstämisen myötä olen kiinnittänyt tanssipaikoilla enemmän huomiota tanssimuusikoiden työskentelyyn kuin joskus aikaisemmin. Paljon on varmasti muuttunut niiden yli sadan vuoden aikana, kun meitä tanssikansaa on liikutettu sävelin tuhansilla ja taas tuhansilla tanssilattioilla. Joskus 1900-luvun alussa tanssiyhtye kasattiin yleensä taitavan haitarinsoittajan ympärille. Ilmiö vielä yleistyi, kun entisten 2-rivisten haitarien lisäksi lähinnä italialaiset soittajat toivat tännekin 3- ja jopa 5-rivisiä soittopelejä. Siihen vierelle rumpali, viulusti tai ehkä jokin puhallin, niin johan lähti ääntä ja rytmiä riittävästi! Myöhemmin, 20- ja 30-luvuilla ääneen pääsivät isot, yli 10-miehiset tanssiorkesterit. Niiden kulta-ajat alkoivat olla ohi joskus 50-luvulla, kun soittajakunnan ammattimaistuminen jatkui, eikä keikoilta irronnut noin isoille kokoonpanoille riittävästi palkkarahoja. Ja olihan noin ison kokoonpanon liikuttelukin sen aikaisella kuljetuskalustolla jo melkoinen suoritus. Noiden vuosien jälkeen sähköiset soittimet ja muu kalusto on tullut esiintymisareenoille. Täytyy silti sanoa, että lauantaina minua sykähdyttivät eniten Teemun ja hänen poppoonsa tarjoamat viimeiset valssit. Rumpali kera yhden pienen rummun, basisti kera ison läskibassonsa sekä Teemu hanureineen irrottivat piuhat vehkeistään ja jalkautuivat tanssilattialle. Valssi soi komeasti akustisena, niin kuin joskus kauan sitten. Historia ja yksinkertaisuus ovat asioita, joita musiikissakin kannattaa vaalia. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Haminan Wanha Työski, Teemu Harjukari, Taivaanrannan maalarit, tanssimusiikki, tanssilavakulttuuri |
Kokeile välillä vastavärejä elämäsi tarinassaTiistai 4.2.2020 klo 9.33 Kaikille avoimen tietoverkon, ihmeellisen Internetin piti syntyessään poistaa kaikki raja-aidat ihmisten välillä. Kun jokaisella meistä on käytössään sama tieto ja informaatio elämässään 24/7, tuntuisi luonnolliselta että ajatuskulkumme lähenevät toisiaan. Meidän pitäisi ymmärtää toistemme päätösten ja motiivien taustoja paremmin.
Toisin näkyy käyneen. Tutkimustietoa minulla ei väitteeni tueksi ole, mutta mutu-tuntumalla sanoisin kuppikuntaisuutta löytyvän vähintään yhtä paljon kuin niin sanottuina vanhoina hyvinä aikoina. Nörttimaailmassa ei vain puhuta kupeista, vaan kunkin omista kuplista. Seuratessani eilen televisiosta Auschwitzin keskitysleirin henkilökunnan jäseniä vastaan 60-luvulla käydystä oikeudenkäynnistä kertovaa dokumenttia, muistin muutama vuosi sitten pitämälläni kirjoittajakurssilla jakamani tehtävän. Annoin ensin kurssilaisten valita omasta elämästään sellaisen ihmisen tai asian, jota he inhosivat yli kaiken. Jokainen osanottaja löysi sellaisen inhokin - ja nopeasti. Sen jälkeen annoin heille tehtäväksi kirjoittaa kyseisestä inhokista realistisen (lue: negatiivisen) tarinan seuraavaksi kokoontumiskerraksi. Sain lukea mielenkiintoisia kuvauksia erinäisistä ihmisistä. Sen jälkeen käänsin kirjoittajien mielet kohti vastavaloa: seuraavaksi kerraksi annoin heille tehtäväksi kirjoittaa kyseisestä inhokista positiivisen kuvauksen, lähtien inhokin omista lähtökohdista. Sanotaanhan, ettei kukaan meistä ole täällä mustavalkoinen persoona. Kaikista meistä löytyy jotakin hyvää. Vaan kun ei löytynyt. Joillakin ryhmäni lahjakkaista kirjoittajista oli selviä vaikeuksia asettua inhokkinsa nahkoihin. Tarina kyllä syntyi, mutta siinä voi aistia ironiaa, tai jotakin muuta kirjoittajasta itsestään lähtöisin olevaa tunnetta. Sitä kohtaan jota inhoaa, on vaikeaa tuntea empatiaa. Ehkä kysymyksessä on yksi ihmiskunnan ikiaikainen tapa selvitä hengissä. Vastavärit ovat asia, jota jokaisen kannattaisi elämässään kokeilla. Lopputulema saattaa yllättää. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastavärit, tarina, kirjoittajakurssi, empatia, Martti Linna |
Tanssilavojen Suomi -kirjani sai jo kansikuvanMaanantai 25.11.2019 klo 9.05 Yksi olennainen osa jokaista kirjoitettua ja painettua kirjaa on sen kansikuva. Kaupallisten kustantamoiden tuottaessa kirjan, tuosta kuvasta päättää yleensä kustantaja. Toki kirjailijalta kysytään, sopiiko kuva hänen mielestään kirjan sisältöön. |
1 kommentti . Avainsanat: Karisto, Tanssilavojen Suomi, Martti Linna, Risulahden lava, kansikuva, kirjailijan työ, lavatanssit |
Haastattelija ratkaisee, mitä kuulija saa irti esiintymisestäMaanantai 28.10.2019 klo 8.16 Olin eilen Helsingin kirjamessuilla haastateltavana viime keväänä ilmestyneen Impivaara-romaanini tiimoilta. Haastattelijana toimi toimittaja, kirjailijakollega Maija Kajanto.
Puolen tunnin puherupeaman jälkeen eräät kuulolla olleet messukävijät tulivat juttelemaan kanssani kirjani teemoista. Se tuntui peräti hyvältä! Kirjallisuuden tärkein tehtävä on mielestäni avata uusia näkökulmia, tarjota ikkunoita kurkistaa toisella tavalla ajattelevan ihmisen ajatuksiin. Suuri kunnia noiden teemojen esille saamisesta kuului haastattelijalleni Maijalle. Hän oli tehnyt pohjatyönsä kunnolla lukien kirjani, ja miettien mikä siinä on tärkeää ja millaisia sen henkilöhahmot oikein ovat. Ilman kysymyksiä ei ole olemassa vastauksia. Jäi tunne, että (ainakin) muutamat kuulijat saivat kanssamme viettämälleen ajalle vastinetta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Impivaara, Maija Kajanto, Helsingin kirjamessut, kirjailijan työ, kirjailijahaastattelu, Martti Linna |
Tavataan Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 27. lokakuutaPerjantai 4.10.2019 klo 7.25 Helsingin kirjamessut lähestyvät. Kerron sunnuntaina 27. lokakuuta kello 11.30-12.00 messuhallin Punavuori-lavalla Sudenmaa-rikosromaanisarjastani, ja varsinkin sen viime keväänä ilmestyneestä Impivaara-teoksesta. Minua haastattelee toimittaja Maija Kajanto. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Helsingin kirjamessut, Maija Kajanto, Impivaara, Reijo Sudenmaa |
Tanssilavakulttuuri on niin suomalaista, ettäTiistai 20.8.2019 klo 7.11 Kuluneena kesänä olen kiertänyt ristiin rastiin Suomea, etsien erilaisia tanssilavoja eri aikakausilta. Veikkaisin, että aikansa voisi käyttää paljon huonomminkin. Tekeillä on kirja tanssilavojen Suomesta. Lavakausi alkaa vähitellen kääntyä lopuilleen. Elokuun illat hämärtyvät. Ihmisten paras kesälomakausi on ohitse. Monellekaan ei enää tule mieleen lähteä lavalle tanssimaan. Viime viikonloppuna tieni vei ihan kotikulmille, Hirvelän tanssilavalle Sippolaan. Hyvä että vei. Onhan siinä taikaa, kun 20-vuotias tangokuningatar laulaa Topi Kärjen klassikkotangon ennen sotia rakennetulla tanssilavalla. Ja lava on täynnä tanssivia ihmisiä. Antoi uskoa kulttuurin merkitykseen yhteiskunnassa. Se oikeasti yhdistää ja antaa yhteisiä kokemuksia. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aino Niemi, Hirvelän lava, tanssilavakulttuuri, Sippola, tanssilavakirja, Martti Linna |
Markku Aro, ja muut tanssilavojen 60-luvulla aloittaneet kestosuosikitPerjantai 26.7.2019 klo 8.39 Osana tekeillä olevaa kirjaani suomalaisesta tanssilavakulttuurista, olen viime viikkoina käynyt tanssimassa useammankin suomalaisen laulajalegendan keikoilla. Sekä Eino Grön, Tapani Kansa että Markku Aro aloittivat uraansa jo 60-luvulla. Yhä edelleen äänet soivat ja kansa tanssii. Hattua täytyy nostaa näille miehille ja naisille. Kymmeniä vuosia tien päällä kelissä kuin kelissä, satoja ellei tuhansia keikkoja, samojen kappaleiden toistoja ilta toisensa jälkeen niin että ihmiset viihtyvät. Siihen lisänä on tullut tämä some-kulttuuri. Kuulin erään näistä legendoista olleen kahvilla seuralaisensa kanssa ihan näillä kotikulmillani. Monet kerrat ihmiset olivat tulleet pyytämään tähteä kuvaan kanssaan. Ilmeisesti se kahvi oli juotu haaleana: kertaakaan tämä legenda ei ollut kieltäytynyt kuvasta. Yksi on tänä kesänä joukosta poissa. Reijo Taipale ei kierrä enää. Onneksi ehdin kuulla häntäkin lavoilla useina iltoina. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Markku Aro, tanssilavakulttuuri, tanssikirja, Eino Grön, Reijo Taipale, Tapani Kansa |
Vieraat tekohampaat rintataskussa, ja muita sattumuksia lavatansseistaTiistai 25.6.2019 klo 6.37 Radio Suomen toimittaja Kiira Ikävalko haastatteli minua tanssilavakirjani tiimoilta eilen kotkalaisen Tampsan tanssilavan luona. Haastattelu on kuultavissa Yle Areenassa täällä. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Radio Suomi, lavatanssi, tanssilava, tanssilavakirja, Tampsan tanssilava, Martti Linna |