Perjantai 30.3.2012 klo 7.03
"Max Weber pani ensimmäisenä merkille, että työn ja kodin erottaminen toisistaan on modernin yhteiskunnan merkittävimpiä piirteitä. Erottamalla voidaan välttää vastakkaisten toimintapisteiden törmäys. Se onnistuu eristämällä toisistaan kaksi toimintaympäristöä, joista toisessa kannetaan huolta hyödystä ja toisessa moraalisesta velvollisuudesta.
Kun henkilö osallistuu työhön, häntä eivät sido perhesiteet; hän toisin sanoen vapautuu moraalisuuden paineista. Siksi hän voi keskittää kaiken huomionsa hyödyn tavoittelemiseen, mitä työelämässä menestyminen vaatiikin. Kun hän palaa perheen pariin hän voi unohtaa kylmät, työhön liittyvät laskelmat, ja tavarat voidaan jakaa perheenjäsenten kesken kunkin tarpeiden mukaisesti.
Ihanteena on, että hyötyajattelun ei tulisi rasittaa perhe-elämää (eikä myöskään niitä yhteisöllisiä elämänmuotoja, jotka rakentuvat tai pyrkivät rakentumaan perhe-elämän mallin mukaan). Yhtä ihanteellista olisi, jos moraalisten tunteiden nostattamien vaikuttimien ei annettaisi vaikuttaa työelämässä.
Menestys työssä (siis pohjimmiltaan kilpailutilanteessa) riippuu käyttäytymisen rationaalisuudesta, ja se puolestaan tarkoittaa, että käyttäytyminen alistetaan tyystin oman edun tavoittelemiselle. Rationaalisuus tarkoittaa, että toimintaa ohjaa pikemminkin järki kuin tunne. Toimintaa pidetään rationaalisena vain niin kauan kun se koostuu tehokkaampien ja edullisempien keinojen soveltamisesta käsillä olevaan tehtävään."
Kirkkaasti ja loogisesti ajateltu. Sosiologit ovat tienneet jo kauan syyn johdon ylisuuriin optioihin ja omituisiin asuntokaupppoihin. Miksi me yhä hämmästelemme, kun sellaista tapahtuu?
Lukuvinkki: Zygmunt Bauman, Sosiologinen ajattelu (Vastapaino 1997)
