Mark Twain käytti sanojaan vapaasti - ja saa yhä lukijan ajattelemaan sanomaansa uudelleen

Perjantai 3.5.2019 klo 12:44

Tänään vietetään kansainvälistä sanan- ja lehdistönvapauden päivää. Päivää on vietetty aina vuodesta 1993 lähtien. Sananvapaus on arvokas asia, ja sitä kannattaa puolustaa. Samalla on kuitenkin muistettava sanoista ja niiden ymmärtämisestä se toinenkin puoli: on aina kuulijasta kiinni, miten ilmoille sanottu, ja paperille tai bitteihin kirjoitettu ymmärretään.

Sattumoisin nautiskelen juuri tällä hetkellä Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin luojan, eli kirjailija Mark Twainin kirjallisista aivoituksista. Sain käsiini Kustannusosakeyhtiö Sammakon kustantaman ja Eino Vastarannan suomentaman ja toimittaman Twainin kokoelman Sopimattomia elämänohjeita (2015).

Ihminen on ainut eläin, joka punastuu. Ja syystä.

Niinhän se taitaa olla.

Jos löydät itsesi enemmistön puolelta, on aika parantaa tapasi.

Totta, ehkä. Enemmistöön pääsee helposti, jos osaa ja malttaa pitää turpansa kiinni. Toisaalta, hiljaisen enemmistön suulaimmat äänenkäyttäjät ovat halki historian olleet meistä niitä vaarallisimpia joutuessaan alakynteen.

Kannusta tappelun altavastaajaa, se on jaloa. Lyö vetoa vahvemman puolesta - se on tuottoisaa.

Taidatkos tuon paremmin sanoa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mark Twain, Sopimattomia elämänohjeita, aforismit, elämänohjeet, sananvapaus, lehdistönvapaus

Kauneus on kaiken turhan poistamista, sanoi Michelangelo

Perjantai 4.5.2018 klo 9:13

Krookus_Michelangelo_netti.jpg

Nuo sanat on pantu aforismikokoelmissa Michelangelon, italialaisen taiteen yleisneron ja Vatikaanissa sijaitsevan Sikstuksen kappelin freskojen maalaajan suuhun. Aforismit ovat tiivistyksiä elämästä, joskus ne osuvat hyvin kohdalleen. Miten lie Michelangelon sanojen laita?

Taiteessa maalari, kuvaaja, kirjoittaja, näyttelijä ja kuka tahansa muu tekijä voi tosiaan karsia teostaan niin kauan, että siitä jää jäljelle vain sen kantava, paljas runko. On teoksen kokijan asia päättää, onko lopputulos kaunis vai ei.

Useimmiten kysymyksessä on ainutkertainen kokemus kauneudesta. Ihmisen kauneuskäsitys tapaa muuttua ajan kuluessa. Aika taitaakin suureena puuttua tuosta lausahduksesta kokonaan: siinä eletään hetkessä.

Toinen asia on myös se, arvotammeko aina samoja asioita kauniiksi. Kauneuden arvottaminen on kuin vanhan romuläjän perkaamista: tuo esine joutaa pois, mutta tuolle saattaisi vielä olla käyttöä. Mistäpä sen tietää, millaista kauneutta me jo huomenna tarvitsisimme?

Johtopäätökset: taiteessa Michelangelon aforismi toimii joten kuten, oikeassa elämässä ei. Ei ihme, että taide ja kauneus puhuttavat. Jokainen kokee kummankin asian ainutkertaisesti, omalta kohdaltaan.

Ja se on hyvä niin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Michelangelo, aforismi, Kauneus on kaiken turhan poistamista, taidekokemus, kirjailijan työ

Epikuros ja aforismien kiusallinen viisaus

Keskiviikko 25.2.2015 klo 12:41

Sain sähköpostiini viisauden alkavaa päivää varten. Kreikkalainen Epikuros (341-270 eaa) lausui aikakirjojen mukaan näin:

Älä turmele sitä mitä sinulla on,

haluamalla sitä mitä sinulla ei ole;

ja muista, että mitä sinulla nyt on,

oli kerran niiden asioiden joukossa,

joista vain uneksit.


Hyvä aforismi, ajatelma on jotakin mikä pistää ajattelemaan asioita omalta kohdaltaan. Jos olen tyytyväinen tähän hetkeen, teenkö virheen kun en tavoittele jotakin parempaa?

Olen uneksinut hyvistä asioista ja tehnyt niiden eteen paljon. Jos ja kun ne toteutuvat, olenko itsekäs jos pidän niistä kiinni? Entä onko minun asetettava uusia unelmia tavoiteltaviksi?

Aina jollakulla muulla on (näyttää olevan) asiat paremmin. Olenko tyhmä, jos en osaa kadehtia häntä siitä? Pitääkö minun sääliä niitä, joilla asiat ovat huonommin?

Aforismit - jos mitkä - osaavat tiivistää elämää muutamaan sanaan. Se on yksi syy siihen, miksi en jaksa uskoa kirjoitetun tekstin kuolemaan tässä kuvallisen tykityksen luvatussa ajassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Epikuros, aforismi, mietelause, mietelmä, elämä

Kaikilla linnuilla on oikeus tulla kuulluiksi

Maanantai 5.8.2013 klo 8:31

"Metsässä olisi hyvin hiljaista, jos vain ne linnut laulaisivat jotka laulavat parhaiten."

Tämän silmiini osuneen aforismin lausui aikoinaan Henry van Dyke, amerikkalainen kirjailija (1852-1933).

Kuten monet aforismit, tuokin pieni ajatus soveltuu moneen eri asiaan. Jokaisella julkaistavalla kirjalla on arvonsa. Ilman huonoja kirjoja ei olisi niitä hyviäkään. Jokaisella on oltava oikeus lausua asioista oma mielipiteensä, oikeus olla omasta näkökulmastaan oikeassa.

Maailman tapahtumista kiinnostuneelle kirjailijalle ajatus sisältää vahvan muistutuksen. On niin helppoa mennä mukaan pintaliitoon, peesata muiden ajatuksia, kuulla vain niitä jotka huutavat eniten.

Siellä jossakin syrjässä, siellä mihin muut eivät katso voi kuitenkin olla piilossa kertomisen arvoinen tarina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aforismi, Henry van Dyke, kirjailijan työ, tarina, mietelause

Kriisit ovat verhottuja enkeleitä, sanoo aforismi

Torstai 2.5.2013 klo 12:54

Käyn parhaillaan lävitse kirjoittajayhdistys Paltan 50-vuotisjuhlavuoden kirjoituskisaan lähetettyjä tekstejä. Niitä tuli paljon, ja suhtaudun tehtävään nöyryydellä. Monesta tekstistä näkee, että niitä on hiottu ajan kanssa ja ajateltu kauan.


Eräs, muualta jo aikaisemmin tuttu lause lävähti yhdestä tekstistä silmieni eteen: Kriisit ovat verhottuja enkeleitä.

Tuollaiset lauseet ovat lukijansa edessä pysähdyttäviä. Kriisejä ja vaikeuksia on tavallisesti totuttu ajattelemaan asioina, jotka riivaavat ja kiusaavat meitä maan päällä kulkijoita. Miksi ne siis enkeleitä olisivat, noita henkiolentoja joiden ajatellaan auttavan meitä vaelluksellamme? Senkö takia, että usein ihmisen elämä kääntyy kohti parempaa vasta suunnattomien vaikeuksien jälkeen?

Tuollaisia pieniä ja kauniita lauseita sanotaan aforismeiksi. Tiiviiksi lauseiksi, joiden merkitystä joutuu miettimään ja sijoittamaan sen omaan elämäänsä. Niiden etsiminen, odottaminen ja löytäminen tekee lukemisesta vaivan arvoista.

1 kommentti . Avainsanat: kriisit, vaikeudet, aforismi, enkeli, verhottu enkeli

Samuli Parosen pienten sanojen maailma

Sunnuntai 17.7.2011

Sain kunnian puhua kirjailija Samuli Parosen sanojen maailmasta Virolahden kotiseutujuhlassa Klamilassa 17. heinäkuuta.

Ravijoella syntynyt Paronen (1917-1974) muistetaan ehkä parhaiten aforimismikokoelmastaan Maailma on sana. Se ilmestyi postuumisti samana vuonna kun hän kuoli. Kaiken kaikkiaan Paronen ehti julkaista suhteellisen lyhyellä aikavälillä (1964-1974) kymmenen teosta.

Määritelmänsä mukaan aforismi on lyhyessä ja tiiviissä muodossa esitetty ajatus. Ehkä siksi - lyhyytensä vuoksi - Parosen aforismit eivät tunnu vanhentuneilta tänäkään päivänä.

Vai mitä sanotte vaikkapa näistä:

Eniten järkeä kuluu suuriin typeryyksiin.
Elintaso nousee yhä useampien mahdollisuuksien yläpuolelle.
Suomi kuuluu hyvinvointivaltioihin, suomalaiset pahoinvointikansoihin
Miettiessäni mitä sivistys on minusta tuntuu ettei se ainakaan ole sitä mihin sitä käytetään


Kaakonkulma-lehden juttu juhlasta ja puheestani siellä (20.7.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Samuli Paronen, Maailma on sana, aforismi