En halua ilmastovaaleja, mutta ympäristövaalit kelpaisivat

Sunnuntai 24.3.2019 klo 14.19

Vierasta sikaa lyödään nyt surutta  huhtikuisten eduskuntavaalien lähestyessä. Auta armias sitä jonkin puolueen kellokasta, joka lausuu desimaalin väärään paikkaan siteeraamassaan tutkimuksessa, valitsee tutkijoiden tekemistä skenaarioista vain yhden väitteensä tueksi tai mikä pahinta, lausuu väärin Ilmastonmuutoksen, meidän herramme nimen.

Näistä vaaleista odotettiin ilmastovaaleja ja sellaiset niistä näyttääkin tulevan. Tosin, vaaleihin on vielä monta päivää aikaa: median johdattelema yleinen mielenkiinto ehtii kääntyä vielä monta kertaa kulloinkin kiinnostavimmalta ja ajankohtaisimmalta näyttävään teemaan.

Tuo käännös paljastaa samalla armotta yhden meidän demokraattisen päätöksentekomme isoista heikkouksista. Asioita ajatellaan palasina, ei kokonaisuuksina. Palasia koskevalla hyvällä faktojen ulkoa osaamisella on mahdollista saada ääniä ja uusia kannattajia.

Sama ongelma paljastuu tässä Suuressa Tarinassa koko ajan: puhutaaan ilmastonmuutoksesta kun pitäisi ymmärtää ympäristöasioita, puhutaan hoitajamitoituksesta kun pitäisi puhua vanhusten arvokkaasta loppuelämästä, kysytään mielipidettä vastikkeettomasta kansalaispalkasta kun pitäisi keksiä, miten me pidämme kaikki mukana tässä yhteisessä venheessä nimeltään Suomi.

Puheeseen ilmastonmuutoksesta pitäisi liittää myös puhe fossiilisten polttoaineiden kiihtyvästä hupenemisesta, siitä millä me korvaamme muovin jolla olemme itsemme ympäröineet, puhe siitä mitä tarkoittaa luonnontilaisuus tässä maassa jossa ihminen on vaikuttanut luontoon viime jääkaudesta lähtien sekä puhe siitä, miten ja millä aikataululla me rajoitamme meidän ihmisten määrän ja kulutuksen tällä pallolla nykyistä alemmalle tasolle.

Noin isolla kokonaisuudella ei saa ääniä, eikä sitä voi hallita. Siksi on parempi puhua lämpöasteen puolikkaista ja siitä, saako metsää hakata miljoona kuutiota enemmän vai ei.

Alkaa viimeinen viikko ennen vaaleja

Lauantai 9.4.2011 klo 7.23

On alkamassa viimeinen viikko ennen sunnuntaina 17.4. pidettäviä eduskuntavaaleja. Puolueiden vaalikampanjointi pyörii täysillä, ja torit ovat vaarallisia paikkoja politiikasta vähemmän kiinnostuneiden ihmisten ylitettäviksi.

Vaalien teemoitus, ja niiden näkyminen mediassa on noudattanut aika pitkälle sitä kehityskaarta mikä oli odotettavissakin. Perussuomalaisten kuherruskuukausi median kanssa on päättymässä - negatiivisia asioita on kaivettu esille niin Timo Soinin hermostumisesta kuin puoluesihteerin kipeästä varpaastakin.

Siinä missä Kokoomus haluaa profiloitua mainonnassaan yhtenäisenä joukkuepelaajien ryhmänä , siinä Keskusta luottaa Mari Kiviniemen kasvoihin. Huomiota herättää kestosuosikki Ilkka Kanervan vähäinen näkyminen valtakunnallisesti. Harkittua taktiikkaa Kokoomukselta, vaalirahakohun jälkeen?

Etelä-Euroopan euromaiden talouskriisi on noussut vaaliväittelyiden ykkösteemaksi. Mahdollinen Nato-jäsenyys, Suomen talouden rakenteiden kestävyys, energiapolitiikka ja sosiaalipolitiikka ovat jääneet sivuraiteille, monen muun aiheen keralla.

Se harmittaa - mutta ehkä on helpompi ottaa kantaa sellaiseen asiaan, mikä tapahtuu jossakin kaukana, ja jonka kaikkia ulottuvuuksia kukaan meistä ei päivittäin näe eikä täysin ymmärrä.

Vuonna 1993 syntyneet ja Suuri kaalihuijaus

Torstai 27.1.2011 klo 7.04

Luen parhaillaan Tommi Uschanovin viime vuonna ilmestynyttä kirjaa Suuri kaalihuijaus - Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Teoksen kustantama kirja on näköjään painettu Latviassa asti.

Nimensä mukaisesti kirja käsittelee poliittisia, ja vähän muitakin järjettömyyksiä. Samalla se sisältää muutamia ajatuksia herättäviä faktoja nykyajasta.

Tämän kevään eduskuntavaaleissa äänestävät ensimmäistä kertaa vuonna 1993, eli 90-luvun suuren laman aikana syntyneet. Paljon puhutaan tuon suuren laman seurauksista. Mitenkähän innokkaasti ensimmäiset lama-ajan lapset käyttävät demokraattista äänestysoikeuttaan, ja ketä he äänestävät?

Tommi Uschanov pitää yhtenä syynä Keskustan ja SDP:n jo jonkin aikaa jatkuneeseen alavireeseen sitä, että niiden kannattajajoukon aktiivisin ydin alkaa olla yli-ikäistä - eli siis suurien ikäluokkien, ja heitä vanhempien ikäluokkien väkeä.

Tästä porukasta tuoni korjaa vääjäämättä nopeammalla tahdilla väkeä kuin Vihreiden ja Kokoomuksen keski-iältään nuoremmasta kannattajajoukosta. Tämän teorian mukaan nämä kaksi olisivatkin  joskus 2020-luvulla kaksi suurinta puoluetta. Mihinkähän sijoittuvat tuohon ajatukseen nosteessa nyt olevat Perussuomalaiset?

Uschanov kritisoi myös sitä, miten vähän otamme irti runsaista tutkimuksista ja tilastoista, joita tuotetaan alalta kuin alalta. Eihän Jumalankaan olemassaoloa ole pystytty tieteellisesti todistamaan yhdessäkään tutkimuksessa.

Tuossa hän tulee - ehkä - paljastaneeksi yhden tutkitun tiedon ongelman: yksikään tutkimus ei myöskään pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, etteikö Jumala tosiaan olisi olemassa.

Laskun aika koittaa suurille puolueille

Sunnuntai 19.12.2010 klo 14.22

Joulun alla julkaistut mielipidekyselyt ennakoivat Perussuomalaisille ensi kevään eduskuntavaaleissa 15-20 prosentin kannatusta. Suurissa puolueissa (Kokoomus, Keskusta ja SDP) tulokset ovat herättäneet levottomuutta. Yleisesti on mietitty sitä, kestääkö Timo Soinin luotsaaman puolueen suosio tällaisena aina vaaleihin saakka.

Miksei kestäisi? Itse uskon, että Persujen suosion räjähdysmäisessä nousussa on kysymys kansalaisten vastareaktiosta maassa viimeisten 20 vuoden aikana harjoitetulle politiikalle. Tuloerojen kasvu on ollut jatkuvaa aina 90-luvun alun lamasta lähtien. Yhä suurempi osuus kansasta on jo pudonnut hyvinvoinnin kelkasta - riippumatta siitä, millainen sinisen-punaisen-vihreän kombinaatio vallassa on kulloinkin ollut.

Selitystä tukee sekin ennuste, ettei pienempien puolueiden voimasuhteisiin (Vihreät, Kristillisdemokraatit ja muut) näyttäisi olevan tulossa suuria muutoksia. Kolmea suurinta puoluetta on vaikea erottaa toisistaan. Jokainen niistä tuntuu olevan sekä työväenpuolue ja ympäristöpuolue.

Toivottavasti Perussuomalaisten nousun aiheuttama hämmennys ei latista kevään poliittista keskustelua. Monta tärkeää asiaa liikkuu ajassa: EU:n ja euron tulevaisuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen, maahanmuuttopolitiikka, valtionvelan hallinta, muun muassa.

Ne, jotka Arkadianmäelle valitaan joutuvat joka tapauksessa ottamaan kantaa noihin asioihin - ja tekemään isoja päätöksiä.

Politiikassa on nyt klassisen tarinan aineksia

Tiistai 28.9.2010 klo 6.44

Seuraavat eduskuntavaalit ovat ensi keväänä, ja vaalivankkureita ajetaan jo toreille ja risteilyaluksien autokansille. Tarinanpunojan näkökulmasta näyttää siltä, että vaalikampanjasta tulee herkullista seurattavaa. Tarjolla ovat nimittäin kaikki Aristoteleen jo tuhansia vuosia sitten määrittelemän klassisen tarinan henkilöhahmot.

Sankari on ilman muuta pääministeri Mari Kiviniemi, joka yrittää parhaansa mukaan ottaa etäisyyttä Keskusten entisen - ja osin nykyisenkin - johdon töppäilyihin. Suomen hallitushan ei ole enää maan hallitus, vaan Mari Kiviniemen hallitus.

Sankarin varjon asema, tuo Darth Vaderin pimeän puolen edustajan sija näytti pitkään kuuluvan ent. pääministeri Matti Vanhaselle lautakasoineen ja Nuorisosäätiöineen. Hänet tosin haastaa tällä hetkellä Paula Lehtomäki Talvivaaroineen. Draama ei kun paranee.

Veijarin rooli kuulunee Timo Soinille (ps.). Tällä hetkellä hänen ei tarvitse tehdä mitään parantaakseen puolueensa kannatusta. Muut tekevät sen hänen puolestaan. Jotakin on kuitenkin tapahduttava ennen vaaleja, tai vanha herra Paavo Väyrynen (kesk.) hallitusmutkuiluineen ottaa roolin itselleen.

Viisaan vanhuksen viittaa on jo pitkään aseteltu maan ykkösmedian voimin Sauli Niinistön (kok.) harteille. Hänellä on lupa jyrähtää vailla kritiikkiä ja tahroja maan taloudenpidosta silloin kun on tarvis. Presidentinvaalitkin lähestyvät.

Sankarin viisaan äidin roolia havittelevat ainakin kristillisten Päivi Räsänen ja istuva presidentti Tarja Halonen. Demareiden Jutta Urpilaisesta siihen vielä tuskin on.