Kirjallisuus kertoo menneestä ja tulevasta - mutta entäs tämä aika?

Tiistai 10.3.2015 klo 18.04

Kirjoittajana minua tietenkin kiinnostaa, mitä muut kirjoittajat parhaillaan luovat. Otin asiakseni tutkailla tämän kevään romaanitarjontaa eri kustantajilta.

Pitkään jatkunut historiallisten aiheiden trendi näkyy jatkuvan. Kuka muistelee lapsuuttaan, kuka kertoo vuodesta 1918. Talvisotakin näkyy vilahtavan monessa teoksessa - lieneeköhän tämän "juhlavuoden" peruja.

Toisaalta fantasia ja tulevaisuuteen sijoittuva tarina on laji, jolla on oma ja vahva kannattajakuntansa. Osa kirjoittajista vie lukijansa avaruuteen, osa tyytyy tuleviin ekokatastrofeihin maan päällä.

Hyvä näin. Jos historiallinen teos yrittää ymmärtää mistä olemme tulossa, yrittää tulevaisuuteen kurottava teos arvailla minne ja millaisina olemme menossa. Kummallakin lajilla on oma paikkansa kirjallisuudessa. Aika näyttää, mitkä tämän kevään romaaneista jäävät merkkiteoksina elämään ja keskustelemaan tulevien sukupolvienkin kanssa. Välttämättä ei yksikään niistä.

En tiedä, pitäisikö olla huolestunut siitä että tämä nykyinen aika näyttää jäävän mopen osille kirjallisuuden kaanonissa. Eräs kirjailijakollegani sanoi, ettei hän edes halua kirjoittaa tästä ajasta - mehän elämme tätä koko ajan. Mutta ymmärrämmekö me tätä aikaa? Epäilen.

Nykyisen ajan kuvaus näyttää jäävän paljolti dekkaristien harteille. Hyvä, että edes heidän.

Scifi ja fantasia kertovat myös tästä päivästä

Perjantai 22.7.2011 klo 10.43

Kustannusosakeyhtiö Teoksen järjestämän fantasia- ja scifikirjoituskilpailun tulokset on julkistettu ja voittajat on valittu. Onnea heille, ja muillekin kirjoituskilpailuun käsikirjoituksillaan osallistuneille.

Jotkut vierastavat scifiä ja fantasiaa sen vuoksi, että näihin lajeihin luokitellut tarinat sijoittuvat usein outoihin ympäristöihin, outoihin yhteiskuntaoloihin tai aikaan, jota ei ole koskaan ollut edes olemassa.

Aivan suotta. Uskon, että jokainen tässä ajassa kirjoitettu teos kertoo - kirjoittajansa tahtoen tai tahtomatta - jotakin syntyajankohdastaan, sen arjesta ja ongelmista. Tai sitten teos peilaa yhteiskunnan muuttumista aikojen saatossa joksikin toiseksi.

Ajatellaan vaikka Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja, joita monikaan lapsi - valitettavasti - ei enää tunne omikseen, kuten vielä minun ikäluokkani lapset tunsivat. Fantasiaksi ne on luokiteltava: puolialaston valkoinen puoliapina heiluu liaanien varassa puusta toiseen, tappaa suuria petoja ja suojelee omaa kuningaskuntaansa. Onhan hän apinain kuningas.

Tiedän, että aikoinaan Tarzaneita lukivat aikuisetkin. Sen ajan englantilaiset aristokraatit eivät nähneet ajatuksessa valkoisen miehen herruudesta, ja mustien ihmisten lapsenkaltaisuudessa mitään kummallista.

Heille se oli sen ajan realismia.