Kirjoja kirjailijasta joka kirjoittaa - narsismiako?

Sunnuntai 14.11.2010

Tämän vuoden kotimaisessa kaunokirjallisessa sadossa näkyy olevan hämmästyttävän paljon teoksia, joissa joku kirjan henkilöhahmoista on kirjailija, tai joissa asiat nähdään kirjailija-hahmon silmin. Ilmiö on ollut trendinä jo jonkin aikaa.

Kriittinen kommentoija voisi ajatella, että suomalainen kirjailijakunta on käynyt laiskaksi, etteivät he enää jaksa kerätä pohjatietoa muista ammateista ja kansanryhmistä luodakseen kertojannahkansa jonkun muun ihmisen sisälle. Tai niin, että kirjailija kohotetaan tarinan aktiivisena hahmona eliitiksi, muita hienommaksi yliminäksi.

Ei se varmaan niin ole. Kysymyksiä kuitenkin herää: millaisen maailmankuvan tästä muutenkin sirpaloituvasta maailmasta kirjoittaja voi lukijalle antaa kirjoittaessaan kirjaa kirjailijasta, jolla on vaikeuksia saada kirjoitettua sitä seuraavaa kirjaansa?

Vai onko kysymyksessä se sama kaiken viestinnän personoitumiskehitys, jonka näkee joka aamu avatessaan päivän sanomalehden: enää ei riitä, että toimittaja kertoo artikkelissa ammattitaitoisesti mitä, missä ja milloin. Ei; sen ohessa täytyy olla toimittajan kasvokuvalla varustettu kommenttilaatikko, jossa toimittaja kertoo oman mielipiteensä asiasta.

Olemmeko siis matkalla kohti yhä pahenevaa minä-ihmisten yhteiskuntaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjoittaminen, kirjailijan työ, henkilöhahmot

Montako henkilöä on romaanissa tarpeeksi?

Keskiviikko 2.7.2008 klo 16:00 - Martti Linna

Luen parhaillaan Anneli Poukan kirjoittamaa dekkaria Syyllinen, syyllisempi, syyttäjä (Myllylahti 2008). Anneli osallistui tällä tarinallaan Kouvolan Dekkaripäivien vuoden 2006 dekkarikäsikirjoituskilpailuun, ja oli siellä kuuden parhaan joukossa.

Tarinointi on sujuvaa, ja käänteitä riittää. Useammalla kuin yhdellä henkilöllä on ollut syynsä syyllistyä siihen veritekoon, jota Hannu Hannula, ja muut poliisit tutkivat. Erityisesti nautin niistä jaksoista, jolloin Anneli Poukka käyttää oman alueensa, eli Turun seudun murretta. Miten monipolvinen kieli suomi onkaan!

Syyllinen, syyllisempi, syyttäjä sai minut miettimään sitä, miten paljon erilaisia henkilöhahmoja romaani tarvitsee toimiakseen. Ja toisaalta, miten paljon se niitä kestää. Anneli Poukan romaanissa riittää erilaisia hahmoja ihan mukavasti. Täytyy tunnustaa: jossakin vaiheessa minä kadotin useana iltana sen, kuka nyt on kukakin.

Paljonko on tarpeeksi? Ja montako henkilöä on riittävästi? Minä, kuten moni muukin lukija luen kirjaa mielelläni illalla kello yhdeksän jälkeen, kun päivän muu häsellys on päättynyt. Eli vireystila on jo selvästi laskeva...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romaani, henkilöt, hahmot, romaanin rakenne, henkilöhahmot