Maanantai 15.11.2021 klo 17.01
Minäkin olen yrittänyt päästä eri tiedotusvälineistä selville siitä, mitä juuri päättyneessä Glasgow'n ilmastokokouksessa tapahtui ja päätettiin. Aika lailla odotetun kaltainen lopputulos ilmeisesti tuli. Paljon hyviä puheita ja päätöksiä. Mutta...
On hyvä, että ilmastoon ja muuhun elinympäristöömme koskevista asioista yritetään päättää mahdollisimman korkealla tasolla. Viis hiilidioksidista - jonakin päivänä nuo fossiiliset polttoaineet on kuitenkin käytetty niin tarkoin loppuun, että jäljellä olevat kannattaa jättää maankuoren alle. Ja jokainen, joka on käynyt jossakin maailman saastuneimmista kaupungeista uskoakseni toivoo, ettei kenenkään tarvitsisi elää sellaisessa.
Glasgowissa puhuttiin ilmeisen paljon uusiutuvista energianlähteistä, hiilitulleista, sijoituksista vihreään siirtymään ja tasa-arvosta. Muutamaa toivomaani sanaa en ole ainakaan toistaiseksi mediasta löytänyt. Nimittäin tietoa siitä, millä elintasolla varustetulle ihmiskunnalle noita lukuja ja tavoitteita on laskettu.
Kehitysmaat ovat oikeassa siinä, että ilmaston ihmisperäisestä lämpenemisestä vastanneiden rikkaiden maiden pitäisi sijoittaa enemmän tilanteesta selviämiseen. Toisaalta, nuo rikkaat maat ovat lähinnä länsimaisia demokratioita. Niiden vaaleilla valittujen päättäjien on hyvin vaikeaa saada laajaa kansansuosiota ajatuksille niin sanotun hyvinvoinnin tason laskusta, jotta rahaa voitaisiin suunnata muille maille.
En ole koskaan käynyt Eritreassa. Olen kyllä jutellut niiltä kulmilta kotoisin olevien ihmisten kanssa. Kuulemani perusteella on selvää, että sikäläiset ihmiset haluavat elämäänsä niitä hiilidioksidia ilmakehään tuottavia asioita, joita me täällä pidämme itsestään selvinä: lämmitystä kylmänä kautena, ruokaa joka päivä, ajoneuvoja, viemäreitä, vesiputkia...
Toisaalta, marketin marraskuisten suklaavuorikasojen ohi puikkelehtiessa en oikein usko, että länsimaalainen ihminen olisi hetikohta valmis laskemaan ns. elintasonsa edes lähelle eritrealaisten nykyistä, vähemmän hiilidioksidia tuottavaa elintasoa.
Jostakin noiden eritrealaisen ja länsimaisen elintason väliltä pitäisi kuitenkin löytyä se säällinen tasapaino, johon katsomme nykyisillä köyhillä mailla olevan oikeus, ja jota kohti meidän "rikkaiden" tulisi kulkea. Se olisi ainoa kestävä peruste lähteä tekemään laskelmia.
Miksi? Koska meitä on aivan liian paljon. En ole nähnyt missään mediassa tietoa siitä, että ilmastokokouksessa olisi keskusteltu suurimmasta kestävästä ihmisten määrästä tällä pallollamme.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
ilmastonmuutos,
ilmaston lämpeneminen,
kasvihuoneilmiö,
ilmastotavoitteet,
Glasgow,
Martti Linna,
elintaso
|
Sunnuntai 26.9.2021 klo 9.14
 Sir Partha Dasgupta ehdottaa, että luonnolle olisi määriteltävä hintalappu. Vain siten tajuaisimme, että luonto todellakin on korvaamaton, eikä ylikulutukseen perustuva talousjärjestelmämme voi vain jauhaa menemään.
Näin kirjoittaa konsulttiyhtiö Milttonin varatoimitusjohtaja Katri Makkonen Ulkopolitiikka -lehden kolumnissa 2/2021. Lainauksessa mainittu Dasgupta on brittiläinen taloustieteen professori.
Olen miettinyt viime aikoina samaa asiaa kuin brittiprofessori. Seuraanpa mitä tahansa luonnonsuojelua koskevaa keskustelua tiedotusvälineissä, sosiaalisessa mediassa tai oikeassa elämässä, törmään jatkuvasti samaan harmittavaan asiaan. Toinen keskustelun osapuolista puhuu aidasta, toinen sen tolpista.
Kummallakin keskustelun osapuolista voisi olla aiheen käsittelyyn hyvin mietittyjä näkökulmia, mutta niillä ei ole mitään mahdollisuuksia kohdata. Tämä tulee hyvin esille myös, kun yrittää itse osallistua keskusteluun. Tämä konkretisoitui itselleni 14. syyskuuta, kun esitin Helsingin Sanomien yleisönosastolla että monimuotoisuuden kannalta tärkeästä metsien lahopuusta tehtäisiin oma puutavaralajinsa raakapuumarkkinoille.
Aiheesta heräsi vilkas, sinänsä hyvä keskustelu myös eräillä metsänomistajien sosiaalisen median foorumeilla. Kommenteissa kyseltiin, olenko kenties miettimässä yksityismetsien sosialisoimista valtiovallalle? Kannatusta sai ajatus, että kasvattakaamme vain vanhaan malliin tukkia ja kuitupuuta, niin kuin on tähänkin asti tehty – viis ”vihreistä” hörhellyksistä.
Tuskin noiden ”vihreiden hörheltäjien” piireissä puolestaan pidettiin ajatuksestani laskea lahopuulle arvoa rahana. Yksi meitä ihmisiä yhdistävä piirre on se, että pystymme kerralla keskittymään vain yhteen, tai korkeintaan muutamaan asiaan.
Tämä tulee mielestäni hyvin esille Katri Makkosen kolumnissa. Kun ilmastonmuutoksen mantra jauhaa tällä hetkellä täysillä, ei monimuotoisuudesta huolestuminen – saati sen muuttaminen laskelmia varten taloudellisiksi suureiksi – ole mainitsemisen väärtti asia. Helpompaa on ajaa omaa näkökulmaansa niillä suureilla, joita on valmiiksi plakkarissa.
Näin ei pitäisi olla. Asiasta voisi kysyä mielipidettä vaikka kongolaiselta lapsityöläiseltä, joka kaivaa joka päivä vaarallisissa oloissa kaivoksessa harvinaisia mineraaleja. Viis sikäläisen ja täkäläisen luonnon monimuotoisuudesta, kunhan saamme vain kaikki allemme sähköautot jotta vältämme ilmastonmuutoksen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
luonnon monimuotoisuus,
ilmastonsuojelu,
lahopuu,
Martti Linna,
Katri Makkonen,
Ulkopolitiikka-lehti,
luonnonvarojen hinnoittelu
|
Maanantai 19.7.2021 klo 17.00
Koronapandemia muutti tapojemme matkustaa ja nähdä maailmaa. Tänä vuonna, tänä kesänä myös Keski-Eurooppa ja Suomi ovat saaneet osansa poikkeuksellisista sääilmiöistä. Vasta jälkikäteen voimme varmuudella tietää, ovatko ne merkkejä ilmastonmuutoksesta, ja kuinka vakavia sellaisia.
Rokotusten edetessä palaamme toivottavasti vähitellen "normaaliin" elämänmenoon. Seuraan kiinnostuksella, kuinka pandemia ja puhe ilmaston muuttumisesta ihmisen vaikutuksesta muuttaa tapaamme matkustaa ja viettää vapaa-aikaa. Oletusarvoni on, että muutos pois entisestä tulee olemaan kivulias.
Yksi esimerkki tästä on puhe lentomatkailun elpymisestä. Matkailu on niin tärkeä elinkeinonhaara eri puolilla maailmaa, että sen perusteella ollaan valmiita sulkemaan - ainakin jossakin määrin - silmät vaikkapa Espanjan aurinkorannikoiden pohjavesien jatkuvalta hupenemiselta tai muovisten pullojen mereltä Aasian lomakohteiden rannoilla. Tai Suomen Lapin tunturinkupeiden täplittämiseltä lomamökeillä.
Sinällään meidän ei enää tarvitse matkustaa joka paikkaan. Internet ja laadukas elävä kuva on lähes jokaisen ulottuvilla joka ikinen hetki jonkin älylaitteen kautta. Hyvin tehdyn videokuvan laatu alkaa olla jo parempaa, kuin mihin ihmisen silmä usein liikaa kansoitetulla näköalapaikalla pystyy.
Vaan noinkohan pystymme vähentämään ilmasto- ja muuta kuormaa luontoa kohtaan vähentämällä matkustamista? Puolustusreaktiot ovat jo menossa - lentäminenhän tuottaa "vain" noin kaksi prosenttia ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasuista.
Tuo "vain"-sana on käytössä kätevä ja hyvä. Sen pystyy lentämisen lisäksi kytkemään moneen muuhunkin päästölähteeseen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
lentäminen,
Henry Miller,
matkustaminen,
ilmastonmuutos,
Henry Miller,
ketohopeatäplä,
Martti Linna
|
Torstai 3.6.2021 klo 9.52
Yksi kirjailijan työn hienoimmista hetkistä on kuulla, että jo joitakin vuosia sitten ilmestynyt kirja voi edelleen hyvin lukijoidensa käsissä, hengittää ja antaa ajateltavaa. Näin on näköjään lastenromaanini Isän luokse laita. Kuluneena keväänä Suomen eri kirjastoissa on kokoontunut ilmastolukupiirejä keskustelemaan ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyvistä kirjoista. Isän luokse on ollut käsittelyssä useammassakin piirissä. Muun muassa Jyväskylässä. Hanna-Leena Jyväskylän kaupunginkirjaston lastenkirjastotyöstä kirjoittaa blogissaan lukukokemuksestaan 27. toukokuuta näin: "Kirjassa on mielestäni taitavasti yhdistetty yhdeksänvuotiaan mielen maailmoja perheestä, ilmastonmuutoksesta sekä ystävyydestä. Mukaan on myös tuotu mielikuvituksen merkitys ajattelun tukena ja tunteiden säätelyssä."Kirjailija kiittää, pokkaa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Isän luokse,
Martti Linna,
ilmasto,
ilmastonmuutos,
lastenromaanit,
ilmastolukupiiri,
lastenkirjat
|
Maanantai 2.11.2020 klo 8.46
Kukin aika luo oman kielensä omien sanojensa avulla. Menossa oleva koronapandemian aika ei tee tässä poikkeusta.
Jo useamman kerran olen yhyttänyt tiedotusvälineistä sanan lentohäpeä. Sitä käytetään aivan kuin se olisi jo jokin yleisesti tunnettu yleiskielen sana, jonka merkityksen kaikki ymmärtävät. Minä en valitettavasti kuulunut alun pitäen siihen joukkoon.
Nyttemmin olen ymmärtänyt että suomalaisittain lentohäpeällä tarkoitetaan sitä, etteivät kansalaiset enää mielellään kerskaile lentäen tapahtuvilla etelänmatkoillaan. Kun siellä kaukana etelässä on enemmän niitä pöpöjä. Joillakin lentohäpeä tarkoittaa jopa sitä, että lentämistä vältetään viimeiseen saakka Suomen rajojen sisäpuolella.
Yritin päästä tuon uuden muotisanan juurille. Näyttää pahasti siltä, että lentohäpeäkin on lainasana, kohtuullisen untelo käännös ruotsalaisesta sanasta flygskam. Eikä sillä alun pitäen ollut mitään tekemistä koronan kanssa, ennemminkin se oli naapureiden ja ökyrikkaiden toiminnan paheksumista ilmastosyistä. Sanaa käytti ainakin Yle tässä uutisessa jo ennen koronaa.
Tekisi mieli päästää suustaan suomalaiskansallinen -kele. Nuo ruotsalaiset ehtivät edellemme jopa tässäkin häpeässä!
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
lentohäpeä,
flygtskam,
lentäminen,
ilmastonmuutos,
kieli,
kielen muuttuminen
|
Tiistai 24.3.2020 klo 12.36
 Menossa oleva maailmanlaajuinen koronan vastainen taistelu osoittaa, että sanoilla on merkitystä. Jokainen luku- ja kirjoitustaitoinen osaa jo pelätä tuota kuusikirjaimista virusta - ainakin jollakin tavalla. Osalla meistä sanalliset kiellot ja määräykset muuttaa omaa toimintaansa taudin leviämisen ehkäisemiseksi tehoavat. Osalla ne kaikuvat kuuroille korville.
Vain muutama kuukausi sitten media täyttyi uutisista ja jutuista, joissa puhuttiin ilmastokriisistä. Nyt olemme saaneet oikean kriisin eteemme. Sivistyssanakirjani mukaan kriisi tarkoittaa tilannetta joka on vaarallinen, vaikea, sekava tai poikkeuksellinen.
Mielestäni kriisi-sana sopii äkilliseen pandemiaan, mutta ei ainakaan vielä ilmastokysymyksiin. Kriiseille on ominaista, että ne voidaan ratkaista oikeilla toimilla suhteellisen lyhyessä ajassa. Niitä vaikutuksia, joita meidän ihmisten toiminnalla on maapallon ekosysteemeihin, ei ihan hetkessä korjata - emmehän edes tiedä, mikä kaikki on mennyt jo rikki.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
kriisi,
määritelmä,
ilmastokriisi,
pandemia,
korona,
koronapandemia
|
Tiistai 31.12.2019 klo 7.24
Vuosiluku vaihtuu hienolta näyttävään muotoon 2020. Ajankohtaan kuuluu olla toiveikas, ennustaa tulevaa, toivoa parasta ja lupauksia olla parempi ihminen ensi vuonna. Tämän vuoden lopuksi tein toisin. Otin ja tartuin maailmanlopun kirjaan. Olen joulusta lähtien kahlannut läpi maailmalla menestynyttä, Otavan tänä vuonna suomeksi julkaisemaa David Wallace-Wellsin teosta Asumiskelvoton maapallo. Uuvuttava määrä tutkimus- ja uutislainauksia, mutta myös hyviä ajatuksia. Kuten sekin, miksi romaanit, elokuvat ja muut fiktiiviset tarinankerronnan muodot eivät oikein saa otetta tästä kestämättömästä elämäntavastamme. Jo lapsena opittu klassisen tarinan kaava saa meidät nostamaan jalustalle Greta Thunbergin kaltaisia hyviksiä, ja Donald Trumpin tai Persujen kaltaisia pahiksia. Jotta jotakin oikeasti tapahtuisi, ne hyvikset ja pahikset pitäisi löytää paljon, paljon lähempää... Sitä odotellessa, itsessäni ja Sinussa: Hyvää alkavaa vuotta 2020.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Asumiskelvoton maapallo,
David Wallace-Wells,
ilmastonmuutos,
Greta Thunberg,
Martti Linna,
vuosi 2020,
dystopiakirjallisuus,
maailmanloppu
|
Lauantai 26.10.2019 klo 18.52
Leena Niemi näyttää herättäneen runsaasti tyrskyjä vesilaseissa, kun hän kirjoitti Helsingin Sanomien yleisönosastoon kirjojen aiheuttamista ympäristöhaitoista 26. lokakuuta.
Kiitos omasta puolestani Leena Niemelle virkistävistä ajatuksista. Mikäli otamme ilmastonmuutoksen torjumisen tosissamme, se tarkoittaa radikaaleja muutoksia toimintatapoihin kaikkialla elinkeinoelämässä. Myös kirja-alalla.
On totta, että alalla harrastetaan tuhlaamista. Kutakin painettua kirjaa luetaan aivan liian harvoja kertoja - on jopa tapauksia, ettei kirja tavoita lukijaansa ollenkaan. Paljon puhutaan e-kirjojen ja äänikirjojen mahdollisuuksista. Mutta energiaa ja muita resursseja kuluu niidenkin tekemiseen.
Ehkä turhien kirjojen tekemistä voitaisiin hillitä luomalla aiherekisteri. Vain yhdellä kirjailijalla olisi lupa kirjoittaa kustakin mielenkiintoisesta teemasta oma näkemyksensä. Tällöin se olisi automaattisesti paras ja kiinnostavin kyseisestä asiasta kirjoitettu kirja, ja löytäisi paremmin lukijansa.
Meidän kirjailijoiden määrää voitaisiin vähentää tehokkaasti esimerkiksi sillä, että vuosittain vain sata esikoiskirjailijaa saisi julkaista oman ensimmäisen tuotoksensa. Vastaavasti, sata edellisen vuoden vähiten myytyä kirjailijaa menettäisi julkaisuoikeutensa. Tuotosten taso nousisi väkisinkin vuosi vuodelta, koska yhä harvempi haluaisi kirjoittaa jotakin.
Kirjat luonnollisesti painettaisiin tarvepainatuksena. Ei enää tonneittain kirjakauppoihin ja sieltä silppureihin kärrättyjä kirjarovioita - kirja tehtäisiin vain, jos sille olisi tiedossa sen etukäteen tilannut ostaja ja lukija.
Kuulostaako kehittämisen arvoiselta ajatukselta?
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Leena Niemi,
ylijäämäkirjat,
kirjailijan työ,
kirjoittaminen,
tarvepainatus,
ilmastonmuutos
|
Keskiviikko 11.9.2019 klo 8.28
Eilen illalla taivaan pilvet leimusivat auringon laskiessa kaikissa sateenkaaren väreissä läntisellä taivaanrannalla. Oli pakko pysähtyä katselemaan.
Muistin taannoisen keskusteluni erään pariisilaisrouvan kanssa. Hän kertoi, että aika-ajoin hänen on pakko päästä miljoonakaupungista jonnekin muualle, missä voi nähdä taivaan. Silloin hän saa elämäänsä takaisin horisontin.
Miljoonat ihmiset maailmassa elävät ilman, että he näkevät puhdasta taivasta koko päivänä. Vankiloissa, hoitolaitoksissa, saastuneissa teollisuus- ja kaivoskaupungeissa.
Onnelliset me, jotka vielä näemme taivaan. Sen näyn puolesta kannattaa tehdä jotakin - vaikka niitä kuuluisia pieniä tekoja.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
taivas,
auringonlasku,
ilmastonmuutos,
saastuminen,
Martti Linna
|
Keskiviikko 4.9.2019 klo 8.23
Syksyllä 2017 julkaisin ensimmäisen lapsille tarkoitetun romaanini. Ilmastonmuutoksesta yhdeksänvuotiaan Katri-tytön silmin kertova Isän luokse sai hyvän vastaanoton. Romaani oli muun muassa ehdolla Lasten LukuVarkaus-palkinnon saajaksi.
Usein törmää väitteeseen, että kirja kuolee nykyään kolmessa kuukaudessa julkaisemisestaan. Ettei sillä ole sen jälkeen mitään arvoa, ja se painuu unohduksiin.
Ehkä näin onkin, jos puhumme kirjasta myyntiartikkelina. Uskon kuitenkin, että oikea ja tärkeä kirjallisuus elää paljon, paljon kauemmin ihmisten mielissä ja lukukokemuksina.
Tämä lapsenuskoni sai taas vahvistusta, kun huomasin Katrin seikkailujen olevan tänäkin syksynä usean koulun ja kirjaston lapsille antamissa lukusuosituksissa ja kirjalistoissa. Näin kävi muun muassa Liedossa.
Ehkä meidän kirjailijoiden on hyväksyttävä se, että suuri osa tuotannostamme on päiväperhoja. Mutta aina joukkoon osuu joku kaunistus, joka lentää paljon kauemmin. Ihan omasta ansiostaan ja siksi, että sen aihe on tärkeä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Isän luokse,
ilmastonmuutos,
lasten ympäristöasvatus,
Lieto,
Lasten LukuVarkaus,
lastenromaani
|
Maanantai 13.5.2019 klo 7.17
1990-luvun alussa kotitilaltani Keski-Suomessa kaadettiin koivikkoa. Ikä oli tullut kauniille valkokylkiselle metsikölle vastaan: koivujen latvat alkoivat kuolla ja harsuuntua, tyvissä oli jo lahoa. Koivikko lienee aikanaan saanut alkunsa kasketulle maalle ja siellä laidunsivat myös lehmät.
Istutimme kaadettujen puiden tilalle hentoja, 30-senttisiä rauduskoivun taimia. Sen jälkeen taimien hyvinvoinnista on pidetty huolta perkaamalla niiden vihreille, yhteyttäville latvuksille pariin kertaan elintilaa poistamalla ympäriltä kilpailevaa lehtipuustoa.
Äitienpäiväviikonloppuna kävin katsomassa, mitä noille koivuille nyt kuuluu. Hyvää kuuluu: laskin että koivikko kasvaa tänä kesänä sellaiset kahdeksan kuutiometriä puuta hehtaarille. Siis kasvaa, ellei mitään tuhoja satu. Se tarkoittaa hiilensidonnassa, tuossa tämän hetken muotiasiassa sellaista seitsemää hiilidioksiditonnia kasvuun sidottua kasvihuonekaasua hehtaarille.
Nyt - osin hallitusneuvotteluihinkin liittyen - Suomessa keskustellaan paljon siitä, paljonko metsiämme voidaan kestävästi hakata. Toivottavasti päätöksissä muistetaan, että kaikki elollinen kuolee joskus. Hoitamaton lehtipuuvitikko, jossa latvukset eivät ole kunnossa, ei juuri hiiltä runkoihinsa sido.
Se sama pätee sekä ihmiseen että puuhun täällä Impivaaran mailla: latvaansa kannattaa kurottaa ylöspäin ja pitää kunnossa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
metsänhoito,
Impivaara,
koivikko,
taimikonhoito,
hiilensidonta,
ilmastonmuutos
|
Sunnuntai 24.3.2019 klo 14.19
Vierasta sikaa lyödään nyt surutta huhtikuisten eduskuntavaalien lähestyessä. Auta armias sitä jonkin puolueen kellokasta, joka lausuu desimaalin väärään paikkaan siteeraamassaan tutkimuksessa, valitsee tutkijoiden tekemistä skenaarioista vain yhden väitteensä tueksi tai mikä pahinta, lausuu väärin Ilmastonmuutoksen, meidän herramme nimen.
Näistä vaaleista odotettiin ilmastovaaleja ja sellaiset niistä näyttääkin tulevan. Tosin, vaaleihin on vielä monta päivää aikaa: median johdattelema yleinen mielenkiinto ehtii kääntyä vielä monta kertaa kulloinkin kiinnostavimmalta ja ajankohtaisimmalta näyttävään teemaan.
Tuo käännös paljastaa samalla armotta yhden meidän demokraattisen päätöksentekomme isoista heikkouksista. Asioita ajatellaan palasina, ei kokonaisuuksina. Palasia koskevalla hyvällä faktojen ulkoa osaamisella on mahdollista saada ääniä ja uusia kannattajia.
Sama ongelma paljastuu tässä Suuressa Tarinassa koko ajan: puhutaaan ilmastonmuutoksesta kun pitäisi ymmärtää ympäristöasioita, puhutaan hoitajamitoituksesta kun pitäisi puhua vanhusten arvokkaasta loppuelämästä, kysytään mielipidettä vastikkeettomasta kansalaispalkasta kun pitäisi keksiä, miten me pidämme kaikki mukana tässä yhteisessä venheessä nimeltään Suomi.
Puheeseen ilmastonmuutoksesta pitäisi liittää myös puhe fossiilisten polttoaineiden kiihtyvästä hupenemisesta, siitä millä me korvaamme muovin jolla olemme itsemme ympäröineet, puhe siitä mitä tarkoittaa luonnontilaisuus tässä maassa jossa ihminen on vaikuttanut luontoon viime jääkaudesta lähtien sekä puhe siitä, miten ja millä aikataululla me rajoitamme meidän ihmisten määrän ja kulutuksen tällä pallolla nykyistä alemmalle tasolle.
Noin isolla kokonaisuudella ei saa ääniä, eikä sitä voi hallita. Siksi on parempi puhua lämpöasteen puolikkaista ja siitä, saako metsää hakata miljoona kuutiota enemmän vai ei.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
eduskuntavaalit,
Suuri Tarina,
ilmastonmuutos,
ilmastovaalit
|
Tiistai 18.9.2018 klo 10.36
Sain kunnian puhua toivosta ja tulevaisuudesta ensi viikonloppuna Kotkassa järjestettävässä valtakunnallisessa kohtuusseminaarissa. Tilaisuuden ohjelma löytyy täältä. Kutsun puhujaksi lienen saanut siksi, että tarkastelin hiljattain ilmastonmuutosta ja sen hillitsemistä lapsen silmin Isän luokse -romaanissani.
Eräs arvostamani toimittaja soitteli ja kyseli, mitä aion puheenvuorossani puhua. Hän sanoi tuntevansa itse aina huonoa omaatuntoa tehdessään ilmaston kannalta huonoja valintoja elämässään. Tunnistin tuon tunteen itsessäni.
Anteeksi vain, mutta toivon sellaista huonoa omaatuntoa itse kullekin meistä. Tässä valmistellessani puheenvuoroani odotan samalla pelolla sitä päivää, jolloin kohtaan hänet: Täydellisen Ihmisen.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Kohtuusseminaari,
Kohtuus Kymenlaaksossa,
Martti Linna,
Isän luokse,
ilmastonmuutos,
täydellinen ihminen
|
Lauantai 17.2.2018 klo 10.12
Tänä aamuna näin aamulenkillä valkoisen metsäjäniksen. Olinpa siitä mielissäni! Tutkijat sanovat, että ilmastonmuutos on tälle ikivanhalla Suomen metsien asukille myrkkyä. Runsastuva rusakkokanta kilpailee samoista ruokamaista, ja pedot saavat paljastavan valkoisen metsäjäniksen helpommin kiinni silloin, kun maastossa ei ole paksua lumikerrosta.
Olen nähnyt mielipiteitä, joiden mukaan pikkulintuja ja muita villieläimiä ei ihmisen pitäisi ruokkia talviaikaan. Itse kuulun niihin, joille lintulauta on itsestään selvä talven varuste ja sen elämänkuhina yksi suurimmista ilon lähteistä. Me ihmiset muutamme luontoa ympärillämme koko ajan. Nopeammin, kuin kenties itse tajuamme ja nopeammin, kuin mihin vauhtiin erilaiset eliölajit pystyvät sopeutumaan. Siksi minusta on oikein ja kohtuullista, että teemme edes vähän niiden kovan talvisen elämän helpottamiseksi.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Urpiainen,
lintulauta,
ilmastonmuutos,
talviruokinta,
metsäjänis,
lintuharrastus
|
Perjantai 3.11.2017 klo 15.33
Kustantajani Myllylahti Oy lähetti tänään Yhdysvaltain presidentille, Herra Donald Trumpille oman henkilökohtaisen kappaleen tuoreesta Isän luokse -romaanistani. Toivottavasti hänellä on aikaa tutustua kirjaani, joka käsittelee ilmastonmuutoksen seurauksia yhdeksänvuotiaan Katrin silmin.  Meillä aikuisilla on vielä aikaa panna muut asiat kuin ilmastonmuutoksen ehkäiseminen etu- sijalle tärkeissä päätöksissä. Pelkäänpä että lapsillamme, ja heidän jälkeensä tulevilla ei sitä mahdollisuutta enää ole. Lue englanninkielinen kirjeeni tästä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Isän luokse,
Martti Linna,
Donald Trump,
ilmastonmuutos
|
Torstai 28.9.2017 klo 7.45
Keskiviikkona 28.9. televisiosta tuli Ylen Docventures-sarjassa mielenkiintoinen dokumentti ilmastonmuutoksesta. Before the Flood-elokuvassa fiktion tähtiin kuuluva Leonardo DiCaprio vierailee eri puolilla maailmaa tutustumassa menossa olevan muutoksen vaikutuksiin.
Korostetun amerikkalaisesta näkökulmastaan huolimatta ajatuksia herättävä kokonaisuus. Tutkijat varoittelivat ilmastonmuutoksesta jo 1950-luvulla. Paljon erilaisia asioita on sen jälkeen tehty, mutta ei tarpeeksi. Miksi?
Elokuva on toivottavasti vielä jonkin aikaa katsottavissa Yle Areenassa.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
Before the Flood,
Leonardo DiCaprio,
ilmastonmuutos
|
Lauantai 1.4.2017 klo 17.56
Toimittajana ja kirjailijana käytän lähteinäni usein tieteellisiä tutkimuksia ja eri asiantuntijoiden keräämiä taulukoita ja tilastoja. Niin usein kuin mahdollista, varmistan ylös kirjaamani tiedon jostakin toisesta lähteestä.
Aina se ei ole mahdollista. Tieteen harjoittamiseen ja tutkimukseen kuuluu useimmiten jonkinlainen epävarmuus niiden tulosten oikeellisuudesta. Jotta tutkimus on hyvää ja luotettavaa, täytyy sen tulkitsijoilla olla lupa kyseenalaistaa tutkimuksen tuloksia.
Tällä hetkellä arvostetut suomalaistutkijat kiistelevät siitä, lisääkö vai vähentääkö metsien suunniteltu lisäkäyttö Suomen kasvihuonepäästöjä vai ei. Metsäihmisenä seuraan keskustelua kiinnostuneena.
Ymmärrän myös tutkijoiden vaikeudet. Muuttujia on niin paljon. Esimerkiksi aika, puiden biologia, ilmastonmuutoksen yhteisvaikutukset, erilaiset metsätuholaiset, käytettävissä olevat mittaustavat ja -välineet, puun kanssa kilpailevien raaka-aineiden hyvät ja huonot puolet.
Täysin erilaiset näkemykset samasta asiasta kenties huvittaisivat, ellei kysymyksessä olisi sananmukaisesti kuolemanvakava asia koko ihmiskunnan kannalta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
ilmastonmuutos,
biotalous,
tutkimus,
tutkija,
kirjailijan työ,
toimittajan työ,
|
Sunnuntai 6.2.2011 klo 8.13
Männä viikolla mediassa kohkattiin havainnosta, jonka mukaan Perussuomalaisten vaalikamppailua varten julkistama ilmastopoliittinen ohjelma on sanasta sanaan, kirjoitusvirheineen kaikkineen sama kuin Metalliliiton aikaisemmin itselleen laatima ohjelma. Perussuomalaisia, ja erityisesti heidän puheenjohtajaansa Timo Soinia syytettiin plagioinnista.
En usko, että kohu tuli persuille yllätyksenä. Tokihan he tiesivät, että heidän kampanjoinnissaan näkyvästi mukana olevien henkilöiden taustojen takia kaikki yhteneväisyydet Metalliliiton ja Perussuomalaisten viestinnän välillä ovat nyt median suurennuslasin alla.
Mielenkiintoinen on myös väite plagioinnista. Entäpä, jos kysymys onkin ilmiöstä, jota eräät sosiaalisen käyttäytymisen tutkijat kutsuvat tapahtuneeksi asiantuntijuuden muutokseksi?
Tutkijoiden mukaan asiantuntemus ei missään asiassa enää synny arvonimen, aseman tai vanhojen meriittien mukaan. Ei; se syntyy sosiaalisessa kanssakäymisessä. Asioista jotakin tietävä esittää väitteen, joku esittää siihen vastaväitteen ja näin syntyy keskustelua. Ensimmäistä asiantuntijaa ei enää uskota, ellei hän ole sosiaalisilta taidoiltaan uskottava viestijä.
Eli Perussuomalaiset ovat nyt esittäneet haasteen omalla - ja ehkä vähän Metalliliitonkin - suulla. Heidän ohjelmansa poikkeaa aika tavalla siitä, mitä muissa puolueissa ajatellaan ilmastoasioista. Toivon isosta ja tärkeästä asiasta syntyvän keskustelua - ja sitä kautta uutta asiantuntijuutta.
|
|
1 kommentti
.
Avainsanat:
Perussuomalaiset,
Metalliliitto,
asiantuntijuus,
ilmastopoliittinen ohjelma
|
Sunnuntai 18.4.2010 klo 8.21
Brasiliassa riemuitaan: Atlantin pohjasta, seitsemän kilometrin syvyydestä porataan kohta öljyä. Seitsemän kilometrin korkuisen vesipatsaan lisäksi porien on puhkaistava melkein saman verran merenpohjan kiveä. Tupiksi ristitty uusi öljykenttä on yksi läntisen maailman suurimmista.
Helsingissä on päätetty, että kaupungin energiantuotannossa siirrytään yhä enemmän uusiutuviin raaka-ainelähteisiin. Etelä-Suomen metsistä on kerättävä miljoona kuutiometriä puuta pääkaupungin lämmön lähteeksi. Aiheuttaako se hirvittävän rekkarallin lämpölaitosten lähelle? Ja kuka tämän muutoksen maksaa?
Tupi on kaukana merellä. Öljynporauslautat eivät näy kansalaisten silmiin. Brasilialaisille muutos on mahdollisuus. Meillä se on häiritsevä tekijä.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
uudistuva energia,
öljyntuotanto,
ilmastonmuutos
|
Sunnuntai 6.12.2009 klo 15.02
On pelottavaa ajatella, että ensi viikolla Kööpenhaminassa alkavat ilmastoneuvottelut voivat samalla olla sekä demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen joutsenlaulu, tai sen viimeinen mahdollisuus suureen riemuvoittoon.
Hyvin harva kiistää enää sitä, että olemme muuttaneet pysyvästi maapallon ilmastoa. Harva kiistää enää sitäkään, että käytettävissämme olevat luonnonvarat ovat rajalliset.
Se, millaisia johtopäätöksiä näistä asioista vedetään onkin eri asia. Menossa oleva talouskriisi on osoittanut jatkuvaan kasvuun perustuvan talousideologian haavoittuvuuden. Epäilen, tokko johtajillamme on uskallusta myöntää tätä Kööpenhaminassa, ja tehdä sen mukaisia päätöksiä luonnonvarojen vastaisesta käytöstä.
On helpompaa tehdä päätöksiä päästövähennyksistä ja tavoitella taloudellista kasvua kuin luopua syystä, turmioon johtavasta talousideologiasta.
|
|
Kommentoi kirjoitusta.
Avainsanat:
ilmastoneuvottelut,
Kööpenhamina,
demokratia
|
|
Vanhemmat kirjoitukset »
|
|
|
