Kirjasto lisää parhaiten kirjan elinvuosia

Maanantai 22.5.2023 klo 18:21

Äänikirja on lyönyt muutamassa vuodessa läpi yhtenä tapana nauttia kirjallisuudesta. Tunnustan lukeutuvani vielä epäileviin Tuomaksiin: aika näyttää, ovatko äänikirjat enemmänkin hyvää bisnestä joillekin jakeluketjun osille, kuin oiva tapa pitää vuosia sitten julkaistut kirjat edelleen lukijoiden saatavilla. Se on kuitenkin tilastollisesti todistettavissa, että yleisten kirjastojen toiminta tekee sitä jo nyt.

Sanasto, meidän kirjallisuudesta elantoa saavien oma tekijänoikeusjärjestö pitää yllä teosrekisteriä, jonka tietojen perusteella saamme niin sanottua kirjastokorvausta yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista lainatuista teoksistamme. Tänä keväänä tämä OmaSanasto -verkkopalvelu uudistui. Uudistuksen ansiosta me kirjailijat näemme nyt vaivattomasti, kuinka paljon kutakin teosta on viime vuosina lainattu. Tällä hetkellä palvelu kattaa vuosien 2018-2021 tiedot.

Kävin juuri läpi omien teosteni lainaukset noilta neljältä vuodelta. Vuonna 2018 minulta oli kirjastoissa lainattavissa 21 teosta eri muodoissa, vuonna 2019 22 teosta ja seuraavina kahtena vuonna kumpanakin 24 teosta. Onhan noita kertynyt, joku voisi sanoa – mutta onhan tässä jo kilometrejä ja vuosia kirjoittajana takana… Tein muutamia havaintoja kirjoittamieni teosten lainaamisista.

Viiden eniten lainatun teoksen osuus koko tarjolla olleesta kirjojeni määrästä on vaihdellut vuosittain 52 ja 65 prosentin välillä. Keväällä 2019 julkaistu Impivaara, Sudenmaa -rikosromaanisarjani kahdeksas ja toistaiseksi viimeisin osa saavutti tuona vuonna niin suuren suosion lainaajien keskuudessa, että sen lainaukset muodostivat lähes kolmanneksen lainatuista kirjoistani. Samalla viiden suosituimman kirjani lainausosuus nousi tuona vuonna tuohon 65 prosenttiin.

Olen kirjoittanut sekä ”tavallisia” romaaneja, rikosromaaneja että tietokirjoja. Omalta osaltani voin todistaa sen, että Suomessa luetaan paljon rikosromaaneja. Vuonna 2018 lainatuin teokseni oli Kasvuaikaa, Sudenmaa-sarjan seitsemäs osa. Vuodet 2019-2021 menivätkin sitten Impivaaran piikkiin.

Sanaston tilastoista voi myös tehdä havainnon, että suomalaiset pitävät romaanisarjojen lukemisesta: uusimman Sudenmaan ilmestyminen on näkynyt aina myös niin, että aikaisempiakin sarjan teoksia on lainattu enemmän. Sarjan ihka ensimmäinen teos, ranskaksikin käännetty Ahventen valtakunta (Myllylahti 2007) näkyy olleen vielä vuonna 2021 kymmenenneksi lainatuin teokseni, ja ihan hyvällä lainausmäärällä.

Kirjojeni lainausmääristä voi myös päätellä sen trendin, että uusimmat kirjat löytävät herkimmin kirjaston hyllyltä lukijansa käsiin. Onhan se luonnollista: ne ovat yleensä kirjastossa esillä parhaimmilla paikoilla, ja saavat ainakin jonkin verran julkisuutta. Mutta ilahduttavaa on huomata, että joistakin kirjoistani on muodostunut kestosuosikkeja. Syksyllä 2017 ilmestynyt, tomerasta Katri-tytöstä ja ilmastonmuutoksesta kertova Isän luokse on ollut siitä lähtien kirjojeni lainausmäärissä mitalisijoilla. Mitenkähän käynee, kun vuoden 2022 lainaustilastot päivitetään syksyllä järjestelmään?

Tilastoista löytyy mukavia yllätyksiä. Keväällä 2012 Metsäkustannus julkaisi omasta ideastani lähteneen Metsänomistajan rahakirjan, helppolukuisen oppaan avuksi oman metsänsä taloudellisen arvon ja merkityksen pohtimiseen. Lieneekö ollut koronan tuoman ”kotoilun” ansiota, kun vuonna 2021 se pomppasi taas kärkikahinoihin kirjojeni lainausmäärissä? Vai olisiko joku vaikutusvaltainen ”metsäinfluensseri” vihjaissut jollakin minulle tuiki tuntemattomalla nettifoorumilla kirjan olemassaolosta?

Olen itsekin ahkera kirjastossa kävijä ja kirjojen lainaaja. Se surettaa, että niin monia hyviä kirjoja lepää siellä hyllyillä, pääsemättä kenties koskaan yhdenkään lainaajan silmien eteen. Aikaa myöten ne menevät poistoon. Sääli!

Pienestä, mutta kirjailijan taloudessa tuiki tarpeellisesta lainauskorvauksesta viis: olen omalta osaltani äärimmäisen kiitollinen jokaisesta kerrasta, jolloin jokin kirjoittamani teos tarttuu kirjaston hyllyltä lukijansa matkaan. Kirjat on tehty luettaviksi. Aika näyttää, milloin on totuttava sanomaan että kuunneltaviksi.

Huom: Kirjojen linkit johtavat Kymenlaakson kirjastojen yhteiseen Kyyti-tietokantaan.Tarkasta kirjojen saatavuus oman alueesi kirjastojen verkkokirjastosta.

Lainatuimmat kirjani vuosina 2018-2021, TOP 5

2018

1. Kasvuaikaa (Sudenmaa-sarjan 7. teos)

2. Isän luokse (nuortenromaani)

3. Rakkausarpia (Sudenmaa-sarjan 6. teos)

4. Kaksi hautaa saarella (romaani punapäällikkö Aleksei Osipovista)

5. Metsänomistajan rahakirja

2019

1. Impivaara (Sudenmaa-sarjan 8. teos)

2. Isän luokse

3. Kasvuaikaa

4. Rakkausarpia

5. Kaksi hautaa saarella

2020

1. Impivaara

2. Tanssilavojen Suomi (kuvaus suomalaisesta tanssilavakulttuurista 1800-luvulta nykypäivään)

3. Isän luokse

4. Kasvuaikaa

5. Rakkausarpia

2021

1. Impivaara

2. Isän luokse

3. Kasvuaikaa

4. Metsänomistajan rahakirja

5. Tanssilavojen Suomi

Lainauskorvaus on kirjailijalle paitsi leipää, myös motivaattori

Keskiviikko 5.12.2018 klo 9:11

Kirjailijoiden tekijänoikeusjärjestö Sanasto tilitti tänään meille kirjailijoille vuonna 2017 yleisistä kirjastoista lainattujen kirjojen määrään perustuvaa korvausta. Jokainen lainauskerta tuotti kirjailijalle 25 senttiä.

Minäkin sain oman osuuteni noista tilityksistä. Vaikka rahasumma ei ole suuri, se merkitsee hyvää lisää freelancerin monista eri lähteistä tihkuvaan toimeentuloon. Toki jaoin taskulaskimella saamani summan ennen ennakonpidätystä tuolla 25 sentillä, ja totesin mielissäni että kirjani – nimikkeitä taitaa olla Sanaston listalla jo parisenkymmentä – ovat liikkuneet aika hyvin kirjastojen hyllyiltä suomalaiskotien lukuisiin lukupisteisiin. Kiitos ja kumarrus lukijoille!

Paitsi toimeentulon lisää, kirjastokorvaus merkitsee ainakin minulle myös henkistä mielihyvää ja lisää motivaatiota. Kirja on tehty luettavaksi, vain paperilla se jää puolikkaaksi. Jossakin päin Suomea on pähkitty niitä samoja teemoja, joita olen yrittänyt kirjassani käsitellä. Joku on nähnyt vaivaa sukeltaakseen luomaani maailmaan.

Pienen kielialueen kirous on, että harva meistä kirjailijoista elää pelkästään tällä työllä. Onneksi meillä on erinomaisen toimiva kirjastolaitos. Pienen kielen elämä on edelleen paljolti kiinni siitä, että kirjasto elää ja voi hyvin.

Lisätietoa lainauskorvauksesta Sanaston sivuilla.

Kirjastoapurahojen uudet jakoperusteet puhuttavat

Sunnuntai 14.6.2015 klo 11:15

Helsingin Sanomien mielipidesivuilla on keskusteltu viime päivinä kirjailijoille myönnettävien kirjastoapurahojen uudistuneista jakoperusteista. Uuden linjauksen mukaan apurahoja myönnetään vuosittain pienempi lukumäärä, ja ne ovat vastaavasti kooltaan suurempia.

Linjauksessa on sekä hyvää että huonoa. Omassa kommentissani (HS 13.6.) päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Oman kirjailijataipaleeni perusteella näen kirjastoapurahat yhtenä niistä instrumenteista, joilla ruokitaan kirjallisuutemme monimuotoisuutta, paikallisuutta ja uudistumista.

Keskittäminen ei oikein istu siihen kuvioon.

Kaksi hautaa saarella - kuinka lukija muuntaa tarinaa

Perjantai 12.6.2015 klo 8:59

Uusin romaanini alkaa pikkuhiljaa tavoittaa lukijansa kirjakauppojen ja kirjastojen kautta. Kirjastojen nettisivut kertovat, että kirjat liikkuvat uutuushyllyiltä koteihin, sinne olohuoneen sohville ja makuuhuoneiden yöpöydille.

Kirjailija on oman työnsä tehnyt. Oman puolikkaansa tarinasta. Lukijat muuntavat, kääntävät ja rikastuttavat tarinaa omien ajatustensa mukaan. He tekevät siitä täyden tarinan.

Ja niin on hyvä.

Kaksi hautaa saarella - julkistamistilaisuus Haminassa 4.6.

Maanantai 1.6.2015 klo 10:18

Haminassa vietetään nyt erityistä Hamina-viikkoa. Se sattui oivasti uuden romaanini julkaisemisen kannalta: Kaksi hautaa saarella -teoksen julkkareita voidaan viettää yhtenä viikon tapahtumista.

Eli tervetuloa torstaina, 4. kesäkuuta kello 18.15 alkaen Haminan pääkirjaston Kasper-saliin. Romaanini käsittelee fiktion keinoin, siihen faktaa yhdistelemällä niitä traagisia tapahtumia, jotka johtivat Kymenlaaksossakin monin paikoin käsittämättömiin veritekoihin toisia ihmisiä kohtaan keväällä 1918.

Noista ajoista on kulunut melkein sata vuotta. Mutta olemmeko me yhtään viisaampia? Epäilen.

Lukukoira on hieno keksintö

Perjantai 7.3.2014 klo 16:29

Viime syksyn Helsingin kirjamessuilla palkittiin koira ensimmäistä kertaa merkittävällä kirjallisuuspalkinnolla. Muistan, että sosiaalisessa mediassa asia herätti ihmettelyä joidenkin kirjailijoiden taholta: 10 000 euron turvin moni meistä pystyisi rauhoittumaan melkoiseksi toviksi luovan työn tekemiseen vailla taloushuolia.



Maailmalla luku- tai keskittymisvaikeuksista kärsiviä lapsia, tai muita lukuhaluisia auttaa noin 2 000 lukukoiraa. Suomessa niitä lienee viitisenkymmentä. Ensi viikosta lähtien Haminan pääkirjastossa voi tavata lukuharrastuksen merkeissä kuvassa näkyvät karvanaamat.

Minusta ajatus lukukoirista on hieno. Lemmikkieläimen rapsutus on tunnetusti yksi maailman rauhoittavimpia asioita. Miksipä siihen ei voisi yhdistää toista yhtä hyvää asiaa, lukemista.

Saattohoitajakissa, syövän tunnistava koira sekä luomakunnan kruunu

Lauantai 28.12.2013 klo 16:19

Meitä ihmisiä kutsutaan joskus luomakunnan kruunuiksi. Kruunuja tai ei, me uskomme olevamme kehittyneemmällä tasolla kuin mikään muu maapallolla asuva eliölaji.

Kovinpa ovat vajavaiset tietomme ja puutteelliset aistimme. Minna Lindgren kirjoitti Hesarissa 22. joulukuuta hienon kolumnin hoitavista kyvyistä, joita meille niin tutuilla lemmikkieläimillä on. Kuinka on mahdollista, että koira tunnistaa sairaalabakteerin tai syöpäsolut paremmin kuin yksikään ihmisen tekemä vekotin? Entä kuinka kissa voi tietää, kuka meistä on pian kuoleva?

Ainakaan toistaiseksi emme tiedä vastauksia. Ehkä niitä pitääkin etsiä sananmukaisesti koirien ja kissojen kanssa.

Uutuuskirja kiertää lukijalta toiselle

Keskiviikko 6.3.2013 klo 8:22

Tämä näkymä kirjaston nettisivuilta piristää kirjailijan mieltä. Uusi kirja kiertää lukijoidensa käsissä. Sitä jopa jonotetaan. Se tarinan puolikas, jonka olen kirjoittajana luonut kovien kansien väliin täydentyy kunkin lukijan ajatusmaailman, arvojen ja elämänkokemuksen myötä täydeksi tarinaksi.

Parempaa motivaattoria työn jatkamiselle en juuri keksi.

Sudenmaa-kirjojani voi lukea myös sähköisesti

Maanantai 24.9.2012 klo 7:29

Kymenlaakson kirjastot ovat aloittaneet sähkökirjojen lainauksen aktiivisen markkinoinnin. Asiasta löytyy tietoa mm. kirjastojen yhteisestä Kyyti-palvelusta. Liian iso juttu, eli neljäs Reijo Sudenmaa-sarjan romaanini näkyy olevan yksi "myynnin" kärkenä olevista kirjoista. Myllylahti Oy:n kustantaman MyrhaMylly-sarjan teokset tehdään kaikki saman tien myös sähkökirjoiksi.

Kirjailijan kannalta asia on mitä kannatettavin - kunhan tekijänoikeuksia kunnioitetaan, ja kirjailija saa työstään saman, vaikkakin tasoltaan vähäisen korvauksen kuin paperikirjojenkin lainaamisesta. Kansalaisilla alkaa olla jo niin paljon erilaisia sähköisiä lukulaitteita käytössään, että ennen pitkää jokin toista parempi formaatti lisää ihan oikeasti sähkökirjojen lukijamäärää. Näin uskon.

Itse en ole vielä päässyt sähkökirjaa lukemaan. Omaa henkistä laiskuutta, suurimmaksi osaksi. Paperinen käyttöliittymä tuntuu edelleen siltä kaikkein parhaimmalta...

Ristimitta kiertää lukijoiden käsissä

Tiistai 8.5.2012 klo 7:38

Maaliskuussa ilmestynyt romaanini Ristimitta on kirjastoissa nyt hyllytavarana. Varsin monissa kirjastoissa se lienee siinä uutuuksien hyllyssä näkyvällä paikalla, juuri siinä johon monet kirjastojen aktiivisimmista käyttäjistä ensimmäisenä kävelevät.

Kirjailijalle on tuskin mitään motivoivampaa seurattavaa kuin käydä kurkkaamassa eri alueiden nettikirjastoista sitä, kuinka hänen kirjoittamansa kirja kiertää. Se tekee tyytyväiseksi, kun näkee että uusin kirja ei kauan ehdi levätä hyllyssä.

Yhä uudet kädet tarttuvat kirjaan, vievät sen lainaustiskille ja siitä edelleen kotiin selattavaksi ja luettavaksi. Joka ikinen kerta siitä tarinan puolikkaasta, jonka kirjailija on paperille luonut syntyy täysin uusi, uniikki kokonainen tarina.

Ristimitta näkyy kiertävän hyvin esimerkiksi Satakunnan kirjastoissa. Minkähän laisia tarinoita länsirannikolla sen teemoista syntyy?

Kirja elää -kampanja tuli tarpeeseen

Maanantai 19.12.2011 klo 13:05

Suomen kirjastoista lainataan vuosittain komea määrä erilaista kirjallisuutta luettavaksi ja nautittavaksi joko sellaisenaan tai ystävän kanssa. Itse asiassa, Kirja elää -kampanjan nettisivujen mukaan reilusti enemmän kuin väestömäärältään paljon isommassa Ruotsissa. Hyvä juttu!

Se mikä ei ole hyvä juttu on se, että lainausmäärien perusteella teosten tekijöille maksettavan lainauskorvauksen määrä laahaa pahasti perässä muista Pohjoismaista. Suomessa korvauksiin käytettävä määräraha on nyt kolme miljoonaa euroa vuodessa, kun se on esimerkiksi Ruotsissa 14 miljoonaa euroa.

Ero on huomattava - ja se näkyy väistämättä myös kirjailijoiden ja muiden kirjantekijöiden toimeentulossa. Asiaan soisi tulevan parannusta - varsinkin pienten kustantamojen kautta julkaiseville, vähän kirjakaupassa myyville kirjailijoille lainauskorvaus voisi olla merkittävä tulonlähde.

Moni kirja elää kirjastossa ja sen käyttäjien käsissä monta elämää. Kysymyksessä on täysi ympyrä - kiinnostavat kirjat vetävät kirjastoihin taas uusia käyttäjiä, jotka luovat kirjailijoille mahdollisuuksia uuteen tuotantoon.

Lainauskorvaus on hyvin tasapuolinen, ja valtiolle edullinen tulonlähde kaikille kirjojen tekijöille. Sitä kun maksetaan suoraan vuosittaisten lainausmäärien perusteella. 

Kesä-Suomi lukee dekkareita

Maanantai 21.6.2010 klo 6:53

Pikainen selailureissu kirjastojen nettisivujen aineistotietokantoihin kertoo, että kesällä suomalaiset lukevat: varsinkin dekkareissa myös moni omista suosikkikirjailijoistani "kiertää" kiitettävästi.

Harmi, että säästöt lyhentävät kirjastojen aukioloaikoja juuri kesällä.

25 odottaa Kuolleita unelmia

Keskiviikko 7.4.2010 klo 6:43

Pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-verkkopalvelun mukaan 25 lukijaa on tehnyt varauksen uusimmasta kirjastani, ja odottaa saavansa sen luettavakseen.

Kirjoittajasta varauslista tuntuu hyvältä. Herra Sudenmaan elämä kiinnostaa muitakin kuin minua. Samalla se myös jännittää: miksi he ovat varauksensa tehneet? Luettuaan Ahventen valtakunnan ja Tammikodin? Pidettyään edellisistä kirjoista? Vaiko saatuaan lukuvinkin joltakulta muulta?

Entä mitä nämä 25 lukijaa ajattelevat sen jälkeen, kun Kuolleiden unelmien viimeinen sivu on käännetty?

Yksi romaani - monta sanaa asioista

Perjantai 27.3.2009 klo 14:35

Uusimman romaanini Tammikoti kirjastokappaleet alkavat pikku hiljaa löytää sijansa kirjastojen hyllyiltä. Sitä ennen ne on kirjattu, muovitettu ja luokiteltu.

Katsoin pääkaupunkiseudun Helmet-verkkopalvelusta sitä, millä asiasanoilla kirjaani kuvattiin. Vähän nauratti, kun näin tämän listan.

Ei kirjoittaja ainakaan tässä tapauksessa arvannut, kuinka moneen eri elämänalaan 236-sivuisen romaanin voi oikein liittää.

Toisaalta iski pelko: onko kysymyksessä kirjoittajan keskittymiskyvyn puute?

Nettikirjasto on kirjailijalle kiehtova arvoitus

Perjantai 20.2.2009 klo 22:35

Tänä päivänä jokainen kunnallinen kirjasto kuuluu johonkin verkkokirjastoon. Sitä, mitä kunkin kirjastorakennuksen hyllyiltä löytyy voi selailla kaikessa rauhassa omassa kotona.

Kirjailijalle, jonka kirja on kohtapuoliin tulossa ulos painosta nämä web-origot ja vastaavat ovat kiehtovia arvoituksia. Miksi Turun kirjastoon on tilattu juuri kuusi kappaletta uutta romaaniani Tammikoti? Miksi Kouvolaan, pääluvultaan paljon pienempään kaupunkiin niitä tilataan kymmenen? Kuka tilauspäätöksen on tehnyt? Ja miksi?

Tarjonnan pulaa kirjoista kirjastot eivät varmaankaan pode. Joku siellä takahuoneessa varmaankin tekee päätökset, että tämä me otetaan, mutta tätä ei.

On se vaan niin julmaa.

Lainauskorvaukset tulevat - jollakin aikataululla

Torstai 18.12.2008 klo 8:50

Kirjoitin alkuvuodesta 2007 kirjallisuus- ja kulttuurilehti Säröön artikkelin kirjastoissa olevien kaupallisten aineistojen lainauskorvauksista. EU:n kanta on, että kirjastoissa julkisesti saatavissa olevista aineistoista pitäisi maksaa niiden tekijänoikeuden haltijoille korvauksia.

Ilmeisesti sen määritteleminen, kuka korvauksiin on oikeutettu, millä perusteilla ne maksetaan ja paljonko kukakin saa on työläs urakka. OPM:n Jukka Liedes piti Opetusministeriön kirjastopäivillä 2.12.2008 esitelmän asian tämänhetkisestä tilanteesta.

Se löytyy osoitteesta www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kirjastot/Luennot/Liitteet/Jukka_Liedes.pdf

Raamit on sovittu, ja miljoonia on ollut valtion budjeteissa. Jää nähtäväksi, milloin se jako alkaa. Tammikuussa 2007 OPM:n virkamiesten veikkaus oli, että kirjailijan tai muun tekijänoikeuden haltijan saama korvaus kirjansa lainaamisesta voisi olla kahden sentin luokkaa per kerta.

Sillähän tekee jo vaikka mitä.