Kirjasto lisää parhaiten kirjan elinvuosiaMaanantai 22.5.2023 klo 18:21 Äänikirja on lyönyt muutamassa vuodessa läpi yhtenä tapana nauttia kirjallisuudesta. Tunnustan lukeutuvani vielä epäileviin Tuomaksiin: aika näyttää, ovatko äänikirjat enemmänkin hyvää bisnestä joillekin jakeluketjun osille, kuin oiva tapa pitää vuosia sitten julkaistut kirjat edelleen lukijoiden saatavilla. Se on kuitenkin tilastollisesti todistettavissa, että yleisten kirjastojen toiminta tekee sitä jo nyt. Sanasto, meidän kirjallisuudesta elantoa saavien oma tekijänoikeusjärjestö pitää yllä teosrekisteriä, jonka tietojen perusteella saamme niin sanottua kirjastokorvausta yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista lainatuista teoksistamme. Tänä keväänä tämä OmaSanasto -verkkopalvelu uudistui. Uudistuksen ansiosta me kirjailijat näemme nyt vaivattomasti, kuinka paljon kutakin teosta on viime vuosina lainattu. Tällä hetkellä palvelu kattaa vuosien 2018-2021 tiedot. Kävin juuri läpi omien teosteni lainaukset noilta neljältä vuodelta. Vuonna 2018 minulta oli kirjastoissa lainattavissa 21 teosta eri muodoissa, vuonna 2019 22 teosta ja seuraavina kahtena vuonna kumpanakin 24 teosta. Onhan noita kertynyt, joku voisi sanoa – mutta onhan tässä jo kilometrejä ja vuosia kirjoittajana takana… Tein muutamia havaintoja kirjoittamieni teosten lainaamisista. Viiden eniten lainatun teoksen osuus koko tarjolla olleesta kirjojeni määrästä on vaihdellut vuosittain 52 ja 65 prosentin välillä. Keväällä 2019 julkaistu Impivaara, Sudenmaa -rikosromaanisarjani kahdeksas ja toistaiseksi viimeisin osa saavutti tuona vuonna niin suuren suosion lainaajien keskuudessa, että sen lainaukset muodostivat lähes kolmanneksen lainatuista kirjoistani. Samalla viiden suosituimman kirjani lainausosuus nousi tuona vuonna tuohon 65 prosenttiin. Olen kirjoittanut sekä ”tavallisia” romaaneja, rikosromaaneja että tietokirjoja. Omalta osaltani voin todistaa sen, että Suomessa luetaan paljon rikosromaaneja. Vuonna 2018 lainatuin teokseni oli Kasvuaikaa, Sudenmaa-sarjan seitsemäs osa. Vuodet 2019-2021 menivätkin sitten Impivaaran piikkiin. Sanaston tilastoista voi myös tehdä havainnon, että suomalaiset pitävät romaanisarjojen lukemisesta: uusimman Sudenmaan ilmestyminen on näkynyt aina myös niin, että aikaisempiakin sarjan teoksia on lainattu enemmän. Sarjan ihka ensimmäinen teos, ranskaksikin käännetty Ahventen valtakunta (Myllylahti 2007) näkyy olleen vielä vuonna 2021 kymmenenneksi lainatuin teokseni, ja ihan hyvällä lainausmäärällä. Kirjojeni lainausmääristä voi myös päätellä sen trendin, että uusimmat kirjat löytävät herkimmin kirjaston hyllyltä lukijansa käsiin. Onhan se luonnollista: ne ovat yleensä kirjastossa esillä parhaimmilla paikoilla, ja saavat ainakin jonkin verran julkisuutta. Mutta ilahduttavaa on huomata, että joistakin kirjoistani on muodostunut kestosuosikkeja. Syksyllä 2017 ilmestynyt, tomerasta Katri-tytöstä ja ilmastonmuutoksesta kertova Isän luokse on ollut siitä lähtien kirjojeni lainausmäärissä mitalisijoilla. Mitenkähän käynee, kun vuoden 2022 lainaustilastot päivitetään syksyllä järjestelmään? Tilastoista löytyy mukavia yllätyksiä. Keväällä 2012 Metsäkustannus julkaisi omasta ideastani lähteneen Metsänomistajan rahakirjan, helppolukuisen oppaan avuksi oman metsänsä taloudellisen arvon ja merkityksen pohtimiseen. Lieneekö ollut koronan tuoman ”kotoilun” ansiota, kun vuonna 2021 se pomppasi taas kärkikahinoihin kirjojeni lainausmäärissä? Vai olisiko joku vaikutusvaltainen ”metsäinfluensseri” vihjaissut jollakin minulle tuiki tuntemattomalla nettifoorumilla kirjan olemassaolosta? Olen itsekin ahkera kirjastossa kävijä ja kirjojen lainaaja. Se surettaa, että niin monia hyviä kirjoja lepää siellä hyllyillä, pääsemättä kenties koskaan yhdenkään lainaajan silmien eteen. Aikaa myöten ne menevät poistoon. Sääli! Pienestä, mutta kirjailijan taloudessa tuiki tarpeellisesta lainauskorvauksesta viis: olen omalta osaltani äärimmäisen kiitollinen jokaisesta kerrasta, jolloin jokin kirjoittamani teos tarttuu kirjaston hyllyltä lukijansa matkaan. Kirjat on tehty luettaviksi. Aika näyttää, milloin on totuttava sanomaan että kuunneltaviksi. Lainatuimmat kirjani vuosina 2018-2021, TOP 5 2018 1. Kasvuaikaa (Sudenmaa-sarjan 7. teos) 2. Isän luokse (nuortenromaani) 3. Rakkausarpia (Sudenmaa-sarjan 6. teos) 4. Kaksi hautaa saarella (romaani punapäällikkö Aleksei Osipovista) 5. Metsänomistajan rahakirja 2019 1. Impivaara (Sudenmaa-sarjan 8. teos) 2. Isän luokse 3. Kasvuaikaa 4. Rakkausarpia 5. Kaksi hautaa saarella 2020 1. Impivaara 2. Tanssilavojen Suomi (kuvaus suomalaisesta tanssilavakulttuurista 1800-luvulta nykypäivään) 3. Isän luokse 4. Kasvuaikaa 5. Rakkausarpia 2021 1. Impivaara 2. Isän luokse 3. Kasvuaikaa 4. Metsänomistajan rahakirja 5. Tanssilavojen Suomi |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, Sanasto, kirjastokorvaus, kirjailijan työ, Sudenmaa-sarja, Impivaara, Kasvuaikaa, Ahventen valtakunta, Isän luokse, Metsänomistajan rahakirja, Kaksi hautaa saarella, Tanssilavojen Suomi |
Taimikonheinäysavusta saat lievitystä ilmastoahdistukseesiTiistai 27.8.2019 klo 15:23 ![]() Brasilian sademetsäpalojen tuomitseminen on tällä hetkellä suurta muotia nettimaailmassa. Adresseja värkätään ja rahaa kerätään. Nimi adressissa suo kuitenkin vain hetkellistä hyvää mieltä. Ilmastopahoinvointi ja voimattomuus jää. Suomalaiset metsänomistajat istuttavat vuosittain yli 100 miljoonaa puuntainta metsäpohjille ympäri maan. Näin syksyisin, parin vuoden ajan istutuksesta niiden pelastaminen päälle kaatuvalta kuloheinikolta on meille metsänomistajille iso ja työläs urakka. Ehkäpä lähipiirissäsikin on metsänomistaja, jolla olisi käyttöä kumisaappaillesi ja sählymailallesi tai kävelysauvallesi palstallaan. Niillä pärjää jo pitkälle heinäongelman kanssa. Pikku hiilensitojat saavat lisäaikaa kasvaa isoiksi ja vahvoiksi. Ja sinulle jää taatusti parempi mieli, kuin pelkän nimesi liittämisestä torujien listaan. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilensidonta, puuntaimi, Braslia, metsäpalo, metsänomistaja |
Luonto antaa erilaisia näkökulmia, eli kun kirjailija kävi metsätöissäTiistai 27.11.2018 klo 8:02 Vietin pidennetyn viikonlopun pienellä metsäpalstallani. Aikoinaan olisin kirjoittanut, että tein taimikonhoitoa raivaussahalla. Nykyisin kai kuuluu sanoa, että hoidin yhteyttäviä latvuksia hiilivarastonhoitajana. Kumma juttu – edes mieli ei tullut yhtään mustaksi! Raivaussahatyö on aina ollut minulle herkkua. Jopa näillä syksyisillä keleillä, kun muutaman tankillisen sahattuaan huomaa kosteuden tulevan läpi housujen polvista, ja kevyttä valkoista lunta pölisee puiden oksilta olkapäille sulamaan. Lyhyen päivänvalon aikana ehtii miettiä sahatessaan monta asiaa. … kuten sitä, miten vaikeaa suomalaisen metsänomistajan on saada taimikostaan yhtenäistä puupeltoa. Suhteellisen pieneltä taimikkokuviolta löytyy monenlaista. Osa siitä on niin kivistä ja vaikeakulkuista, että se jää suosiolla pihlajien ja muiden sitkeiden luonnontaimien valtakunnaksi. Osalta kuviota hirvet ja myyrät söivät heti kärkeen sinne istutetut taimet kesällä/talvella 2003. Kerran istutin uudet, ja nekin syötiin. … ja sitä, miten luonto antaa aina osakseen saapuvalle uusia ideoita ja rauhoittaa. Yksi – ainakin tässä vaiheessa vielä hyvä – kolumni-idea ja novellin poikanen jäivät päähän pyörimään. Eivät ne sinne olisi hakeutuneet kirjoituspöydän äärellä. |
1 kommentti . Avainsanat: metsätyö, metsänhoito, metsänomistaja, kirjailijan työ, luovuus, luontosuhde |
Tällä viikolla istutin oman Suomi 100 vuotta -juhlametsikköniPerjantai 2.6.2017 klo 19:51 Tällä viikolla kuokin ja kylvin kiviseen rinteeseen alun uudelle metsälle. Hänen laillaan minäkään en tule näkemään näitä puita täyskasvuisina. Metsässä löytää aina mittasuhteita turhille hörhellyksilleen ja kiireilleen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi 100 vuotta, juhlametsikkö, metsänomistaja, männynsiemenet, siemenkylvö |
Metsänomistajan rahakirja on erilainen metsäkirjaKeskiviikko 7.3.2012 klo 9:28
http://www.metsalehti.fi/kauppa/tutustu/?BookID=e5c68fb5-387f-4f4f-bb4c-f23ba4c222c5 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Metsänomisajan rahakirja, metsänomistaja, talous, metsätalous, metsäekonomia |
Metsänomistusmaksu ei toimiTorstai 10.6.2010 klo 12:57 Metsäteollisuus ry on esittänyt erityisen metsänomistajamaksun perimistä metsänomistajilta puukauppahalujen aktivoimiseksi. Maksun voisi vähentää puukauppatulojen verotuksessa. Asiasta kertoi mm. HS 10.6.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsänomistusmaksu, metsänomistaja, puukauppa |