Hiljaisuus pelottaa ja houkuttaa luokseen

Perjantai 29.3.2013 klo 7:21

Pääsiäisen aika on monen ihmisen elämässä se aika, joka – toivottavasti – laittaa pysähtymään ja vetämään henkeä. Eri puolilla maata järjestetään näinä päivinä erityisiä hiljentymishetkiä eli retriittejä. Arkielämä saa jäädä, on aikaa olla hetki omien ajatustensa kanssa yksin.

… tai sitten ei. En ole koskaan osallistunut järjestettyyn retriittiin. En tiedä, mikä lisäarvo sillä saavutetaan, jos ihmiset tulevat tarkoituksella hiljentymään yhdessä. Kertooko se siitä, että me kuitenkin olemme sosiaalisia, toisiamme tarvitsevia olentoja? Pelkäämmekö sisimmässämme syvää ja pahaa yksinäisyyttä, ja lähestymme hiljaisuutta varoen?

Retriitillä voi kuvitella olevan monenlaisia muotoja. Onko sekin hiljentymistä omien ajatustensa ääreen, kun mies avaa sen perjantaipullonsa juodakseen itsensä jurriin jossa mikään ei tunnu, mikään ei satuta ja maailma on vähän aikaa kaukana?

Sanotaan, että mykkien valtakunnassa yksikin ääni voi olla ratkaiseva. Mutta voi se toimia toisinkin päin. Joskus on hyvä olla hiljaa. Olla vain.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: retriitti, hiljaisuuden retriitti, hiljaisuus, pääsiäinen, hiljentyminen

Jeesuksella oli mielenkiintoinen isäsuhde

Lauantai 23.4.2011 klo 6:17

Pääsiäisenä tulee ajateltua uskonasioitakin, ja Raamatun erilaisia henkilöhahmoja.

Kristityn väen piirissä on käyty viimevuotisesta homokeskustelukohusta lähtien ajatustenvaihtoa siitä, kuuluuko kirkko kaikille. Että kuuluuko se myös homoille, ja muille "erilaisille" ihmisille. Yksi perustelu, miksi pitäisi kuulua on ollut se, että jo Jeesus oli ison kirjan mukaan pitkämielinen, anteeksiantava ja moniarvoisuutta kunnioittava.

Raamatussa puhutaan - muistini mukaan - ihmeen vähän Jeesuksen ja hänen todellisen Isänsä välisestä suhteesta. Siitä, millaisen kotikasvatuksen kristityn liikkeen vapahtaja taivaan isossa kodissa sai.

Onhan isäkin isossa kirjassa salliva - sillä toisella tavalla. Hän sallii ihmisten tehdä toisilleen kaikenlaista pahaa. Vanha testamentti on täynnä hirmuisia vihan tekoja, heinäsirkkoja, rakeita ja tulvia joilla isä kurittaa huonosti käyttäytyvää ihmiskuntaa. Perisyntikin sai tarttua paratiisissa rauhassa ihmiseen.

Millaisen arvopohjan Jeesus siis sai tuon kaiken valossa elämäänsä varten? Miten hän otti sen vastaan? Kapinoiko?

Kuten kirjan lukeneet tietävät, Raamattu on myös hylkäyskertomus. "Miksi minut hylkäsit..." Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nykyajan kirjallisuuskriitikot Raamatusta sanoisivat. Jos saisivat sen ensimmäistä kertaa eteensä, että revi tuosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pääsiäinen, Jeesus, isäsuhde