Susanna Koski, metsänhoito ja sanojen monta merkitystä

Maanantai 24.10.2016 klo 7:08

"Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään."

Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski sanoi näin Ylen A-talk -ohjelmassa 29. syyskuuta. Hän sai sanoillaan aikaan melkoisen kalabaliikin sosiaalisessa mediassa ja iltapäivälehdissä. Luulen, että se tuli hänellekin yllätyksenä.

Yhteiskunnassa, jossa melkein jokaisella on hallussaan koulussa opetettu lukemisen taito, toisen sanojen kääntely ja märehtiminen saa koko ajan suuremman merkityksen suhteessa varsinaiseen asiaan.

Meillä on käytössämme Facebookin - ja tämän blogin - kaltaisia alustoja sanojemme esille tuomiseen. Viesti syntyy näppäimistöllä sekunneissa. Se lähtee maailmalle niiden sadasosissa. Siinä välissä ei välttämättä tarvitse edes ajatella.

Nmh_kollaasi_13_6_16_netti.jpg

Tuskinpa Ateenan kaupunkivaltion aikaiset viisaat osasivat kuvitella tällaista kehitystä, kun he kilpailivat vapaiden miesten kokouksissa siitä, kuka parhaiten ja kauneimmin vertauksin osasi perustella oman kantansa asioihin.

Kosken sanoissa nähtiin lähinnä ylimielisyyttä ja töykeyttä. En tiedä, johtuneeko se suomalaisesta kansanluonteesta. Tai peruskoulun liian suppeasta äidinkielen opetuksen tuntimäärästä.

Kenties antiikin Kreikassa Kosken sanoihin olisi osattu tarttua toisin: olisi lähdetty yhdessä ja kaikissa kokouksissa ideoimaan, mitä kaikkea metsä ja tekemätön työ voi sanana tarkoittaa, ja miten ne työt voidaan tehdä niin että se kaikille osallisille kannattaa. 

Olen muuten metsän kasvattina Kosken kanssa täysin samaa mieltä. Maassa, josta löytyy tilastojen mukaan lähes miljoona hehtaaria tekemättömiä nuorien metsien hoitotöitä ei ole varaa jäädä kiinni sanoihin. Mieluummin on annettava niille sisältöä.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Susanna Koski, kansanedustaja Koski, metsänhoito, tekemätön työ, retoriikka, sanojen merkitys

Uskonnollisen ja liike-elämän retoriikan liitto tekee pahaa

Lauantai 4.12.2010 klo 8:57

Kiitokset toimittaja Anu Nousiaiselle ajatuksia herättävästä jutusta HS:n kuukausiliitteessä 4.12. Juttu käsittelee pääkaupunkiseudulle, Tapani Koivuniemen persoonan ympärille kehittynyttä uskonnollista lahkoa.

Uskontoa, uskon käsityksiä ja uskomisen tapoja käsittelevät jutut ovat kuluneena vuonna saaneet mediassa runsaasti palstatilaa. Kertoneeko se ihmisten lisääntyneestä halusta etsiä sitä lopullista totuutta tästä kaikesta aikana, jolloin usko talousvoimien kaikkivoipaisuuteen on koetuksella?

Minusta tuntui erityisen pahalta lukea otteita niistä puheista, joita em. lahkon johtaja on jutun mukaan pitänyt "lampailleen". Isoa kirjaa, onpa se sitten Raamattu, Euroopan unionin perussopimus tai raportti maapallon ilmaston lämpenemisestä on niin helppoa tulkita itselleen ja ideologialleen edullisella tavalla.

Se retoriikka, jota lahkon johtaja on käyttänyt on muuten aika lähellä sitä tyyliä, jota olen kuullut monissa yritysten henkilöstölle tarkoitetuissa hengennostatustilaisuuksissa. Henki on vahva, ja liha heikko - vai onko se toisin päin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tapani Koivuniemi, uskonnollinen lahko, retoriikka, maanantaiseura, Anu Nousiainen