Leimakirves heiluu taas - nyt ihmisten kesken

Keskiviikko 7.12.2016 klo 6:48

Tulin töihin metsäalalle 80-luvulla. Silloin leimakirves oli jo pikku hiljaa poistumassa metsätyömailta ja puuvarastoilta. Kirveellä merkittiin hakkuussa poistettavat puut niiden kylkiin tehdyillä pilkoilla. Kirveellä myös merkittiin varastopaikalla, mille yhtiölle sinne pinotut puut kuuluivat.

Seurasin surullisena kielenkäyttöä sosiaalisessa mediassa, ja muissa sähköisissä medioissa eilen. Silloin, 6. joulukuuta vietettiin Suomen 99. itsenäisyyspäivää. Toisaalla Helsingissä marssivat natsit. Toisaalla oli nähty suvakkien ja heidän suojattiensa kulkue. Iloittiin, kun niitä toisia oli niin vähän, ja poliisit pitivät heidät hyvin kurissa.

Yksi televisiouutisten pääaiheista oli eri ryhmien mahdollisen yhteenoton raportointi. Sitä ei tullut, toimittaja seisoi yksin mikrofoni kädessään Hietaniemen hautausmaalla. Toivon, ettei uutistoimituksen väki pettynyt odotetun uutisaiheensa menemisestä mönkään.

Harvennusmetsässä leimakirveen iskun sai useimmiten kokea puista se kaikken huonoin: paksuoksainen, rungoltaan väärä, huonolatvainen. Se sai väistyä parempiensa kasvun tieltä. Minusta näyttää siltä, että yhteiskunnassa on otettu taas leimakirves käyttöön.

Nyt sillä leimataan puiden sijasta ihmisiä. Niitä toisenlaisia. Erilaisia. Jotka joutaisivat pois.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: leimakirves, suvakki, natsi, sosiaalinen media, leimaaminen, leimaus

Sosiaalinen media ja terve narsismi - toimiva yhtälö?

Keskiviikko 14.1.2015 klo 12:29

Monella meistä on netissä omat kotisivut. Vielä useammalla taitaa olla oma tilansa Facebookissa. Kaikkein nopeimmilla uuden tekniikan omaksujilla löytyy sijaa vielä Instagramista ja muista sähköisistä ns. sosiaalisista medioista.

Tänä itsestä otettujen kuvien kultaisena aikana sosiaaliseen mediaan mukaan lähtevä ihminen joutuu linjaamaan, paljonko hän on valmis kertomaan itsestään julkisesti ja mitä hän itsessään arvostaa. Hänen on linjattava, keitä hän kutsuu ystävikseen - edes Facebookissa.

Kirjaus naamakirjassa, valittu linkki naurattavaan videoon tai tervehdys kamun synttäripäivänä on samalla kannanotto. Vähintäänkin se on valinta.

Antiikin aikaisen tarun mukaan Narkissos oli kaunis nuorukainen, joka rakastui omaan peilikuvaansa lähteessä. Hän riutui mahdottomaan rakkauteensa ja kuoli.

Luulen, että nykyihmisen on mahdollista rakastua tykkäyksiä keräävään sähköiseen peilikuvaansa. Siitä voi tulla toinen minä - tai ainakin se kuva itsestä, jollaisena haluaisin itseni mieluiten nähdä.

Terve itsensä rakastaminen on hyvästä, sairaudeksi kehittynyt narsismi raskasta kanssaeläjille. Hyvä, silmiä avaava lukukokemus aiheesta on ainakin Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren kirja Sata tapaa tappaa sielu (Ajatus Kirjat 2007).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen media, narsismi, Narkissos, Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari, Sata tapaa tappaa sielu

Facebook ja ne muut kanavat

Lauantai 22.5.2010 klo 17:48

Olen ollut rapiat kaksi kuukautta Facebookissa. FB:ssä, sosiaalisessa mediassa, siellä missä jokaisen täytyy olla.

Tällä hetkellä jakaisin naamakirjan käyttäjät tällaisiin ryhmiin:

- ne, joilla on niin tylsää, että he kirjoittajavat naamakirjaan että on tylsää

- ne, joilla on jotakin myytävää, ja jotka haluavat saada sen jonkin esille myös Facebookissa, missä kaikki ovat: kirjansa, ajatuksensa, oman erinomaisuutensa

- samanmieliset, jotka haluavat keskustella samasta aihealueesta toisten samanmielisten kesken

- pilailijat, joille koko juttu on uusi kanava jakaa tsoukkeja

Noin sen näkisin. Ehkä tiedän kahden vuoden kuluttua muitakin ryhmiä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Facebook, sosiaalinen media, naamakirja