Viisitoista vuotta Syysmarkkinat -esikoisromaanini ilmestymisestä

Keskiviikko 7.10.2020 klo 14.36

15_vuotta_pikkunetti.jpg

Muistinpa juuri, että tässä vietetäänkin merkkipäiviä. Keväällä 2005 kävelin Otavan Uudenmaankadun kivilinnakkeeseen tietämättä mitään maailman pahuudesta, ja näihin aikoihin saman vuoden syksyllä tuli Syysmarkkinat-romaani sovitusti ulos. Lupaava ja selkeä metsäammattilaisen urani vaihtui moniongelmaisuuteen.

Voin olla kiitollinen siitä, mitä kirjaimet ja kaunis suomen kieli ovat minulle antaneet. Tähän mennessä olen julkaissut 13 omaa kaunokirjallista teosta ja kahdeksan tietokirjaa. Proosatöissä aiheet ovat - luonnollisesti - olleet sellaisia, jotka ovat itseäni askarruttaneet niin paljon, että niitä on pitänyt käsitellä fiktiivisen tarinan muodossa. Tietokirjoissa osa aiheista on lähtenyt omasta mielenkiinnosta, osa on ollut minulle tarjottuja hienoja tilaustöitä.

Parikin kertaa olen saanut vierailla Ranskassa eri kirjallisuustapahtumissa, puhumassa sinne käännetyistä romaaneistani. Matkan varrelle on osunut monia hyviä tapaamisia kirjoittamista ja kirjoja työkseen tai harrastuksekseen rakastavien ihmisten kanssa. Kiitos kaikista niistä kohtaamisista!

Mikä parasta, edelleen tuntuu että sammioni pohjalla on kauhottavaa tuleville vuosille. Ruutupaperivihkoissa on kirjattuina paljon aiheita, joita pitäisi käsitellä. Suomen kirjoitettu kieli käy aina vain rakkaammaksi, kun sitä työkseen yrittää palastella eri asentoihin. Koskaan siitä eivät tarinoihin tarvittavat sanat tunnu loppuvan.

Tästä on hyvä jatkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syysmarkkinat, kirjailijan työ, kirjailijuus, Martti Linna

Miksi meillä on paha olla omassa kehossamme?

Keskiviikko 7.11.2018 klo 15.05

Haastattelin jokin aika sitten tanssitaitelija Anna Koskelaa Etelä-Kymenlaaksossa ilmestyvään Kaupunkilehti Ankkuriin. Juttu ilmestyi lehdessä 31. lokakuuta.

Annan mielestä suuri osa ihmisten sosiaalisista vaikeuksista johtuu vaikeasta suhteesta omaan kehoomme. Se näkyy häpeän tunteina: myönteinen suhtautuminen omaan ja muiden kehoon, sekä seksuaalisuuteen ei ole meillä maan tapa. Jos ja kun kosketetaan toista ihmistä, se voi tuntua kömpelöltä, kosketetusta jopa väkivaltaiselta.

En tiedä, johdatteliko haastattelija tässä jotenkin haastateltavaa. Esikoisromaanissani Syysmarkkinat (Otava 2005) kirjoitin nimittäin eräässä kohtauksessa päähenkilölle tällaisia ajatuksia:

Öisin, kun oli hiljaista Rauno istui keittiössä, hämärässä, hörppi kahvia ja odotti aamun valkenevan. Hän nautti siitä että oli aikaa ajatella.

Ajatella sitä, miten ihminen vihasi omaa ruumistaan. Miten hän vihasi myös toista kaltaistaan, ei huutanut apuun ihmistä silloin kun oli vaikeaa: ei, hän kutsui henkiolentoa, sielunvihollista tai jumalaa. Hädässä hänen mielensä kääntyi sellaisen puoleen, jolla ei ollut ihmisen hahmoa.

Rauno tajusi että koko kehityskaarensa ajan, alkuihmisestä lähtien hänen lajinsa oli yrittänyt tavoittaa aineettomuuden. Hellyys, rakkaus ja väkivalta olivat siirtyneet kosketuksesta kirjekyyhkyyn, halauksesta tekstiviestiin, kirveestä ohjukseen jonnekin näkymättömiin taivaankannelle.

Olla kaukana toisesta. Kehittyä.

Reilussa kymmenessä vuodessa nuo asiat eivät siis ole mihinkään muuttuneet. Käytämme alkoholia, huumeita ja lääkkeitä turruttaaksemme itsemme ja tunteemme. Keho saa maksaa lävistyksin, tatuointeina tai toistuvin kemiallisin käsittelyin siitä, että haluamme näyttää kauniimmilta ja komeammilta kuin omasta mielestämme olemme.

Jopa runsas herkuttelu makealla ja rasvaisella ruualla on tavallaan raiskaus, joka kohdistuu ihmisen omaan kehoon. Tiedämme, ettei siitä seuraa mitään hyvää. Liikumme liian vähän, vaikka tiedämme että ihmisen keho on luotu liikkuvaksi.

Ihmisen viha omaa kehoaan kohtaan taitaa olla totta. Ainakin se selittäisi monta asiaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Anna Koskela, Syysmarkkinat, Martti Linna, Kaupunkilehti Ankkuri, ihmisviha, itseinho, keho

Synkät tulevaisuudenkuvaukset houkuttelevat taas ihmisiä - YLE:n Jani Tanskasen Tuhon ja toivon kirjat

Tiistai 18.4.2017 klo 7.02

Dystopia- eli synkkää tulevaisuutta ennustava kirjallisuus on ponnahtanut maailmalla taas pinnalle erään presidenttivaalin myötä. YLE:n toimittaja Jani Tanskanen on kerännyt ansiokkaasti erilaisia dystopioita tähän listaukseen.

Oma esikoisromskuni Syysmarkkinat (2005) löytyy näköjään otsikon Lisää dystooppista naurua alta. Valitettavasti se, mitä siinä maalailin ei ole enää tulevaisuutta vaan tätä päivää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jani Tanskanen, Tuhon ja toivon kirjat, Syysmarkkinat, dystopia

Kymmenes romaani painosta: Kaksi hautaa saarella lähtee maailmalle

Maanantai 11.5.2015 klo 13.36

Syksyllä 2005, melkein kymmenen vuotta sitten Otava julkaisi esikoisromaanini Syysmarkkinat. Kirjallinen maailma ei kohahtanut, mutta minulle se oli iso tapaus. Olinhan jo siihen mennessä tehnyt yli kymmenen vuotta töitä kirjoittamiseni eteen.

Tällä viikolla ilmestyy kymmenes romaanini Kaksi hautaa saarella. Tahtini on ollut siis periaatteessa kirja/vuosi. Mutta vain periaatteessa: tämänkin romaanini ensimmäiset rivit on kirjattu ylös vuonna 2010. Minulla on työn alla koko ajan hyvin erilaisia kirjahankkeita.

Kirjoittamisen tapoja on erilaisia. Toivottavasti ne yli 20 vuotta, jotka olen kirjoittanut aktiivisesti ja ne kymmenen vuotta, jotka olen elänyt kirjoittamisella näkyvät tässä kirjassa.

Herman Hessen sanoin: Tuokion vain kukkii elämän jokainen vaihe, hyve, totuus, vain aikaansa, ei ikuisuutta varten.


kirjalaatikko_rajattu_netti.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syysmarkkinat, Kaksi hautaa saarella, Herman Hesse, kirjailijan työ

Internet muuttaa tapaamme lukea

Maanantai 6.5.2013 klo 15.51

"internet muuttaa tapaamme ajatella, muistaa ja lukea. Se totuttaa meidät nettilogiikkaan, jossa syventyminen on pahe. Pikaiset silmäykset ja nopea liike palkitaan. Pitää olla yhteyksissä, mutta toiset kohdataan vain kevyesti."

Näin kirjoittaa kolumnissaan Nettilogiikka työelämän tutkija Anu Järvensivu (HS 5.5.13). Erinomaisessa kirjoituksessaan Järvensivu käsittelee sitä, miten meidät on ehdollistettu odottamaan seuraavia sähköisiä impulsseja täyttämään päivämme. Klik klik, nopea silmäys ja päätös. Yhä uudelleen ja uudelleen, syventymättä asiaan yhtään paremmin.

Esikoisromaanini Syysmarkkinat ilmestyi vuonna 2005. Siinä ounastelin sitä tapaa, millä meistä ja tulevista sukupolvista tehdään kaupallisista ärsykkeistä riippuvaisia olentoja.

Enpä tuota romaania kirjoittaessani arvannut, että sen visiot voisivat toteutua näin nopeasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nettilogiikkaa, Anu Järvensivu, syysmarkkinat, ehdollistaminen

Missähän tämä kirja on nyt?

Tiistai 1.3.2011 klo 8.55

BookCrossing, omien kirjojen vapauttaminen eli jättäminen julkiselle paikalle jonkun toisen napattavaksi ja luettavaksi oli pieni hitti muutama vuosi sitten. En tiedä, missä kantimissa tämä kehittynyt muoto ajatusten kierrättämisestä on tällä hetkellä Suomessa.

Nimimerkki Becky 77 vapautti yhden kappaleen esikoisromaaniani Syysmarkkinat Porissa 25. helmikuuta 2007. Viimeinen kirjaus kirjan löytämisestä ja lukemisesta on tämän kirjojen vapautusarmeijan nettisivuilla marraskuulta samalta vuodelta.

Se kirja on siis kiertonsa päättänyt - tai jäänyt jonkun lukijansa kirjahyllyyn. Tai jonnekin muualle.

Kirjoittajan mieltä kutkuttaa. Vieläköhän kirjan tarina on elossa?

2 kommenttia . Avainsanat: Syysmarkkinat, BookCrossing, kierrätys

Syysmarkkinat kiertää bookcrossingissa

Sunnuntai 27.7.2008 klo 13.58

Netistä löytää kaikenlaista. Löysin sivulta http://www.bookcrossing.com/journal/4869533 tiedon, että yksi kappale esikoisromaaniani Syysmarkkinat kiertää maailmalla kirjankierrättäjien luettavana.
   Bookcrossing oli minulle uusi asia. Vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta hyödyntää kirjallisuutta. Periaatteessa kuka tahansa voi löytää kirjan, lukea sen ja panna kommenttinsa tiedoksi seuraaville ja edellisille lukijoille. Kirja tulee luettua monta kertaa. Ja onhan siinä vielä se löytämisen riemukin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: bookcrossin, Syysmarkkinat, kirjojen kierrätys