Maanantai 4.10.2010 klo 6.30
Maahanmuuttopolitiikka tullee olemaan yksi ensi kevään eduskuntavaalien näkyvimmistä keskustelunaiheista. Siitä on helppo keksiä vetäviä otsikoita. Melkein jokaisella on asiasta jokin mielipide - omansa tai jonkun toisen. Ja irtopisteitä on kosolti jaossa.
Keskustelussa vilahtelee aika-ajoin kummallinen sanahirviö, työperäinen maahanmuutto. Olen ymmärtänyt sen tarkoittavan sitä, että maahamme otettaisiin vain parhaassa työiässä olevia tulijoita, tekemään niitä töitä joita emme pysty/emme osaa/emme ehdi/ emme halua tehdä. Ovatpa työt sitten vaativia lääkärintöitä terveyskeskuksessa tai puolukoidenpoimintaa metsissä.
Sana hirvittää. Se sisältää lähtökohtaisesti paljon oletuksia:
* työperäinen maahanmuuttaja on valmis täyttämään meidän odotuksiamme. Ei omia haaveitaan ja toiveitaan omasta työurastaan.
* hän tulee tänne töihin ilman perhettään, ilman hoitoa kaipaavia lapsiaan tai isovanhempia. Sosiaali- tai muita yhteiskunnan palveluita hän ei tarvitse. Hän tulee tänne töihin, ei viettämään muuten aikaansa.
* työperäinen maahanmuuttaja ei rakastu suomenarjalaiseen mieheen tai naiseen. Odotettavissa ei ole erilaisten sosiaalisten ja muiden tapojen yhteensovittamista ja ristiriitoja. Meidän ei tarvitse omaksua tulijan kulttuurista mitään omaan kulttuuriimme.
Suomalaisia muutti suurin joukoin Ruotsiin 60- ja 70-luvuilla. Töihin. Lähtijöiltä kuulemani mukaan se ei mennyt aivan noin.
