Kirjoittaako itsestään - vai jostakusta muusta?Sunnuntai 30.8.2009 klo 14.58 Tämän päivän (30.8.) Kymen Sanomissa Kari Hotakainen on haastattelussa sitä mieltä, että "romaanikirjailijalle on tuhoisaa kirjoittaa itsestään. Hänen persoonapronomininsa ei ole minä vaan hän."
Asiasta olen kollegan kanssa totisesti samaa mieltä. Olen, vaikka kokovartalopeili tuntuukin kuuluvan yhä yleisemmin nykyihmisen kalustukseen, ja kirjailijaltakin odotetaan enemmän mielipiteitä kirjoittamisestaan kuin sen tuotoksista. Niin sanottu terapiakirjoittaminen on tietenkin asia erikseen. Tämä väheksyttykin kirjoittamisen muoto on eräs jaloimpia ja hyödyllisimpiä tekstitaiteen lajeja. Mutta sen paikka ei ehkä aina ole fiktiivisessä romaanissa. |
|
Avainsanat: Kari Hotakainen, narsismi, romaani, kirjailijan työ |
|
Tervehdys! Löysin blogisi sattumalta Blogilistan kautta ja vilkaisin, mitä sanottavaa sinulla on eräästä suosikkikirjailijastani Hotakaisesta. ;) No, sattumalta olen teidän molempien kanssa ihan samaa mieltä (mikäli nyt ymmärsin ydinajatuksen oikein, kun en ole itse haastattelua lukenut). Aina jaksaa hämmästyttää, kuinka moni kirjailija tunnustaa romaanihenkilön olevan hänen alter egonsa. Juu, toki on ihan ymmärrettävää, että henkilöt puhuvat osittain myös kirjailijan itsensä ajatuksia, mutta joku raja siinäkin pitäisi olla. Hämmästyttää myös se, kuinka yliedustettuina kirjailijoiden, toimittajien ja käsikirjoittajien ammattikunta on romaaneissa, tv-sarjoissa ja elokuvissa. Kirjallisuuden professori on suorastaan klisee. Luulisi että nuo henkilöhahmot olisi ehtinyt jo kirjoittaa moneen kertaan pöytälaatikkovaiheessa. Eikö muiden kuin itsensä kaltaisten ihmisten tarinat ole paljon kiinnostavampia? Minusta ainakin.