Sosiaalinen media ja terve narsismi - toimiva yhtälö?

Keskiviikko 14.1.2015 klo 12:29

Monella meistä on netissä omat kotisivut. Vielä useammalla taitaa olla oma tilansa Facebookissa. Kaikkein nopeimmilla uuden tekniikan omaksujilla löytyy sijaa vielä Instagramista ja muista sähköisistä ns. sosiaalisista medioista.

Tänä itsestä otettujen kuvien kultaisena aikana sosiaaliseen mediaan mukaan lähtevä ihminen joutuu linjaamaan, paljonko hän on valmis kertomaan itsestään julkisesti ja mitä hän itsessään arvostaa. Hänen on linjattava, keitä hän kutsuu ystävikseen - edes Facebookissa.

Kirjaus naamakirjassa, valittu linkki naurattavaan videoon tai tervehdys kamun synttäripäivänä on samalla kannanotto. Vähintäänkin se on valinta.

Antiikin aikaisen tarun mukaan Narkissos oli kaunis nuorukainen, joka rakastui omaan peilikuvaansa lähteessä. Hän riutui mahdottomaan rakkauteensa ja kuoli.

Luulen, että nykyihmisen on mahdollista rakastua tykkäyksiä keräävään sähköiseen peilikuvaansa. Siitä voi tulla toinen minä - tai ainakin se kuva itsestä, jollaisena haluaisin itseni mieluiten nähdä.

Terve itsensä rakastaminen on hyvästä, sairaudeksi kehittynyt narsismi raskasta kanssaeläjille. Hyvä, silmiä avaava lukukokemus aiheesta on ainakin Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren kirja Sata tapaa tappaa sielu (Ajatus Kirjat 2007).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaalinen media, narsismi, Narkissos, Tuija Välipakka, Arja Lehtosaari, Sata tapaa tappaa sielu

Narsisti on hyvä jätkä - ainakin itselleen

Torstai 3.11.2011 klo 19:27

"Arkikielessä ymmärrämme narsistin itserakkaaksi henkilöksi, joka kehuu jatkuvasti itseään ja saavutuksiaan, elättelee uskomattomia fantasioita, janoaa huomiota, on ylimielinen, käyttäytyy kateellisesti ja pyrkyrimäisesti."

Lainaus on peräisin Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuilta. Tuleeko mieleesi henkilö, johon tuollainen kuvaus sopii? Minulle tulee - montakin. Mainituilla sivuilla on paljon tietoa tästä luonnehäiriön muodosta, jolla ei tosin taida ainakaan vielä olla virallista sairauden luokitusta.

Pelottavia tarinoita narsismista, ja sen ääri-ilmiöistä kuulee silloin tällöin liikkuessaan maailmalla. Todennäköisesti monet niistä perhe- ja muista väkivallanteoista, joista luemme lehdistä ja näemme töllöstä johtuvat osaltaan narsismista.

Toisaalta: lainauksessa kuvatun henkilön voi hyvinkin kuvitella menestyjäksi jossakin länsimaisen kilpailuyhteiskuntamme ammatissa. Sanotaan, että menestys ruokkii menestystä - eikö siis henkilö, joka vaikuttaa noin äärimmäisen menestyvältä ja tyytyväiseltä itseensä, siis ansaitsekin lisää menestystä? Hinta läheisille voi tosin olla kova - mutta eihän narsisti sitä ajattele.

Netistä löytää nykyisin vertaistukea ja tietoa monesta sellaisesta aiheesta, jotka voivat tehdä työpaikasta tai kodista helvetin. Se on äärimmäisen hyvä asia. Todennäköisesti tälläkin hetkellä joku äärimmäisen väsynyt ihminen kirjoittaa jossakin päin Suomea Googleen hakusanan narsisti, ja katsoo mitä tuloksia hakukone antaa.

Voimia sinulle, jotka haet apua. Toivottavasti löydät sitä - ensi alkuun netistä.

Lukuvinkki: Simon Crompton: Rakastuin narsistiin (Minerva 2009)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: narsisti, narsismi, Narsismin uhrien tuki

Kirjoittaako itsestään - vai jostakusta muusta?

Sunnuntai 30.8.2009 klo 14:58

Tämän päivän (30.8.) Kymen Sanomissa Kari Hotakainen on haastattelussa sitä mieltä, että "romaanikirjailijalle on tuhoisaa kirjoittaa itsestään. Hänen persoonapronomininsa ei ole minä vaan hän."

Asiasta olen kollegan kanssa totisesti samaa mieltä. Olen, vaikka kokovartalopeili tuntuukin kuuluvan yhä yleisemmin nykyihmisen kalustukseen, ja kirjailijaltakin odotetaan enemmän mielipiteitä kirjoittamisestaan kuin sen tuotoksista.

Niin sanottu terapiakirjoittaminen on tietenkin asia erikseen. Tämä väheksyttykin kirjoittamisen muoto on eräs jaloimpia ja hyödyllisimpiä tekstitaiteen lajeja.

Mutta sen paikka ei ehkä aina ole fiktiivisessä romaanissa.

1 kommentti . Avainsanat: Kari Hotakainen, narsismi, romaani, kirjailijan työ