Suomalaista kulttuuria uhkaa sukupuuttoaalto

Torstai 11.4.2024 klo 8.13

Sanalla kulttuuri tarkoitetaan monenlaisia asioita. Se on kansalaisten sivistämistä, valistamista, henkisten nautintojen tuottamista, yhteisiä tapoja ja muoti-ilmiöitä. Sen varaan yhteiskunta on pitkälti rakentanut yhtenäistä omakuvaansa. Kansakunnan harmaantuessa suomalaiselta kulttuurilta on rapistumassa sen arvokas kivijalka.

Kulttuurin rahoituksesta puhutaan tällä hetkellä vahvoilla äänenpainoilla. Julkinen valta, eli valtio ja kunnat, ovat rahapulassaan leikkaamassa erilaiselle kulttuuritoiminnalle myöntämäänsä rahallista tukea. Se johtanee erilaisten kulttuuripalvelujen tarjonnan supistumiseen, kulttuurin alalla työskentelevien ihmisten työmahdollisuuksien vähenemiseen, ja vähenevien resurssien suuntaamiseen oletetusti tehokkaammalla tavalla.

Säästöpäätökset ja -puheet ovat saaneet kulttuurintekijätkin keskustelemaan eri areenoilla siitä, minkälainen kulttuuri on tärkeää. Onko tärkeämpää rahoittaa lastenkulttuuria kuin käännösrunoutta? Mihin tarvitaan ”kankeita” laitosteattereita kun ketterät ja itsenäiset tuotannot pystyvät viemään näytöskappaleet sinne, missä ihmiset ovat?

Jokaisella argumentille löytyy oma perustelunsa, ja sille vastaperustelu. Oman mielikuvituksensa ruokkiminen ja käyttäminen suhteessa ympäristöön tullee olemaan jatkossakin yksi kansalaisten perustaidoista. Yhä suurempi osa tulevista suomalaisista on sukujuuriltaan kotoisin jostakin muualta kuin täältä koto-Suomesta. Kulttuuritarjonta on perinteisesti ollut se liima, jolla nuoret on milteipä huomaamatta sitoutettu osaksi yhteiskuntaa. Miten käy, jos sitä liimaa on yhä vähemmän tarjolla?

Paitsi säästöjen etsintä, on käynnissä myös uusien verotettavien tulolähteiden metsästys. Erilaiset varakkaat, tutkimus- ja taiteelliseen työhön apurahoja myöntävät säätiöt ovat nauttineet tähän saakka valtiovallan erityistä suojelusta. Niiden rooli on korostunut kulttuurin tukemisessa, kun julkinen raha on vähentynyt. Rahansa nämä säätiöt saavat suurelta osin pörssisijoituksista. Miten käy niiden kulttuurin tekijöille myöntämien tukien, jos osinkoverotuksessa kiristetään veroprosentteja?

Median tutkakatveeseen on tähän saakka jäänyt eräs kulttuurista kivijalkaamme nakertava tekijä. Se on aika. Eläkeläisillä ja muilla ikäihmisillä on tunnetusti aikaa ja halua kuluttaa kulttuuripalveluita. Se ei ole vitsi, että suomalaista kulttuuria ylläpitävät osin keski-iän ylittäneet naiset. Tuonen viikate niittää aikanaan jokaisen meistä mukaansa. Se koskee sekä kulttuurin tekijöitä että sen kuluttajia.

Nyt eletään vuosikokousten ja ensi syksyn toimintasuunnitelmien laadinta-aikaa. Monessa kansantanssi-, kuoro-, näytelmäkerho- ja muussa yhdistyksessä tuskaillaan vastuunkantajien vähenemistä luonnollisen poistuman kautta.

Se koskee myös yhtä omaa suosikkilajiani, lavatansseja: monella tanssinjärjestäjällä on jo harmaata ohimoilla. Olen monesti istunut tanssilattian reunalla iloiten siitä, kuinka edestäni menee monta tulevaisuuteen siirtyvää, tai kenties kokonaan tekemättä jäävää tekonivelleikkausta ja mielenterveysongelman diagnoosia.

Kaikki vaikuttaa maailmassa kaikkeen. Kulttuurin tekeminen vaatii tekijöitä, eikä viimeinen luku kulu- ja/tai tulosarakkeen alareunassa ole koskaan koko totuus.

Unohdetaan toistaiseksi sana ilmastokriisi

Tiistai 24.3.2020 klo 12.36

Valtio ei ole yritys - vaikka sitä johdettaisiinkin niin

Keskiviikko 11.1.2017 klo 9.11

Toisinaan jokin kuulemani lause jää kaihertamaan mieleen. Näin kävi viime sunnuntaina (8.1.), kun radioni oli auki puolelta päivin. Sieltä tuli Kansanradio, tuo tosikoiden ja veitikoiden juttupaikka jota inhotaan ja josta tykätään.

Eräs naissoittaja sanoi jotenkin näin: "Valtio ei ole yritys, mutta nyt Suomea johdetaan kuin yritystä."

Yritys määritellään yleensä yhden tai useamman henkilön perustamaksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on taloudellisen hyödyn tavoittelu. Toki yrityksen perustajilla voi olla muitakin tavoitteita, kuten sellaisten palvelujen luominen yhteiskuntaan joita he katsovat vielä puuttuvan. Yritykselle on myös tyypillistä, että yrittäjä, yrittäjät ja toiminnan rahoittajat kantavat vastuuta toiminnasta ja usein vastaavat siitä omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan.

Entä mikä on valtio?

Julkisoikeuden mukaan se on ihmisten muodostama yhteisö, joka käyttää tietyllä maantieteellisellä alueella itse määrittelemäänsä ja pysyvää valtaa. Max Weberin tunnettu määritelmä valtiolle on, että se on organisaatio, jolla on lain säätelemä väkivaltamonopoli tietyllä maantieteellisellä alueella.

Suomen kieleen sana valtio tulee sanasta valta. Perinteisen valtio-opin mukaan valtion olemassaolo perustuu kolmeen tukipylvääseen: sillä on oikeus säätää lakeja, oikeus käyttää niitä ja panna niitä täytöntöön.

Toki valtiolla on myös taloudellista valtaa - varsinkin meihin kansalaisiin, jotka maksamme sen toiminnan veroillamme. Silti tuo Kansanradioon soittanut kansalainen taitaa olla oikeassa. Ristiriita on olemassa: en löytänyt yhtään määritelmää, jossa nykyaikaisen ja demokraattisen valtion tehtäväksi olisi katsottu taloudellisen hyödyn tavoittelu.