Menestyskirjassa on oltava seksiä

Keskiviikko 24.7.2013 klo 7.07

Tulevana syksynä haastattelen yleisön edessä useampaakin kirjailijakollegaa. Kesän hiljaisina iltoina valmistaudun tehtävään lukemalla heidän viimeisimpiä teoksiaan. Yksi niistä on parhaillaan loppusuoralla. Pidän tästä romaanista: eläviä ihmisiä, elävää kieltä ja elämää suurempi tarina.

Sen lisäksi kirjassa on runsaasti rakastelukohtauksia, panoja ja raiskauksia. Miehen ja naisen sukupuolielimiä ja niiden eritteitä kuvaillaan useista eri näkökulmista. V- ja k-alkuisia nimityksiä noille elimille löytyy vaikka kuinka paljon.

Tätä kirjaa on kiitetty kaikissa lukemissani kritiikeissä. Sen omaperäistä kieltä, tarinan sujuvuutta, sen yleismaailmallisia teemoja. Mutta... seksistä ei yhdessäkään kritiikissä puhuta mitään.

Saman olen huomannut aikaisemminkin monen menestyskirjan kohdalla. Ilmeisesti kulttuuriarvoiltaan arvokasta romaania ei voi olla olemassa ilman seksiä. Siitä ei kuitenkaan puhuta, seksikohtausten kuvauksia ei arvoteta. Yksikään kritiikki ei kehu kirjojen panokohtausten laadukkuutta.

Liekö se korkeakulttuuriin kuuluvaa hienovaraisuutta, vai ihmisen todellisista mielenkiinnon kohteista vaikenemista? Seksi sinänsä ei ole enää mikään tabu kirjoittajille. Siitä kirjoittava kirjailija ei riko enää minkäänlaisia moraalisääntöjä.

Jos ette usko, niin menkää ja ostakaa tämän päivän iltapäivälehdet.

Keskustelu palkoista lipesi sivuraiteille

Lauantai 5.1.2013 klo 16.10

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vetosi uuden vuoden puheessaan suomalaisiin yksituumaisuuden nimissä. Hänen viestinsä oli, että tiukkoina aikoina jokaisen meistä on oltava valmis tinkimään omista eduistaan yhteiseksi hyväksi.

Sauli Niinistö näytti itse esimerkkiä, kun hän ilmoitti olevansa valmis luopumaan osasta siitä palkkiosta jonka hän saa tehtäviensä hoitamisesta. Luultavasti hänellä on varaa luopua neljänneksestä 160 000 euron vuosiansioistaan.

Presidentin ilmoituksen jälkeen on alkanut kiivas polemiikki siitä, pitäisikö suurituloisten yritysjohtajien, kansanedustajien jne. näyttää myös esimerkkiä ja laskea omia palkkojaan. On kirjoitettu paljon siitä, kuinka pieni merkitys tuollaisella palkkojen alennuksella olisi maamme taloudelliselle menestykselle, ja kuka oikeastaan koko alennuksesta edes hyötyisi.

Luulisin, että Niinistön tarkoitusperä oli hyvä ja perustui moraalin kohottamiseen: hyvä esimerkki ei ole populismia, vaan perinteinen tapa noudattaa hyvää johtajuutta.

Valitettavasti Niinistön hyvä viesti näyttää hukkuvan talouden kovan terminologian ja yleisen kyynisyyden alle. Moraali ja eettinen pohdinta ei niilä markkinoilla ole kovinkaan iso juttu.

Työmarkkinoilla on thaimaansuomalainen moraali

Maanantai 22.11.2010 klo 6.55

Moraali on kummallinen sana, ja sitä käytetään hyvin erilaisissa yhteyksissä. Sanakirjan mukaan sana kuvaa yksilön tai yhteisön eettisiä käyttäytymissääntöjä, käsityksiä oikeasta ja väärästä, arvostuksia ja niiden mukaan elämistä.

Kirjailija Tuula-Liina Varis kirjoitti mielipidekirjoituksessaan Kansan Uutisissa (30.9.) hyvin suomalaisen median ja työmarkkinoiden kaksinaismoralismista. Thaimaalaisten marjanpoimijoiden oikeuksien polkemista on helppoa kritisoida tiedotusvälineissä, jotka itse sortuvat samanlaisiin menetelmiin omassa toiminnassaan, suhteessa suomalaisiin työntekijöihinsä ja yhteistyökumppaneihinsa.

Kirjailijoiden, freelancetoimittajien ja muiden luovien alojen työläisten listaan on helppoa lisätä esimerkiksi monet vuokra- ja jatkuvaa pätkätyötä muilla aloilla tekevät, sekä "työharjoittelussa" vuosikausia pienellä korvauksella olevat kehitysvammaiset.

Ehkäpä kotimaisista ongelmista ei saa puhua samalla tavalla, koska se olisi moralisointia: siveellisyyden saarnaamista, läksyttämistä, ojentamista ja tuomitsemista.

Eihän sellainen voi olla tiedotusvälineiden, saati luovien alojen tehtävä. Niiden tehtävähän on viihdyttää, tuottaa harmonista taukomusiikkia markkinoiden tietoiskujen väleihin.