Talouden logiikasta, Portugalista ja velkakirjoista

Lauantai 8.1.2011 klo 6.31

HS:n taloussivu kertoo tänään (8.1.), että Portugalin valtion liikkeelle laskemien kymmenen vuoden velkakirjojen korko oli eilen 7,1 prosenttia. Sijoittajien luottamus maan talouteen kuulemma horjuu, ja sijoituksille pitää saada riskilisää.

Muistaakseni tavan pulliaisen käyttötilin korko on nyt Suomessa jossakin 0,25 prosentin kieppeillä. 7,1 prosenttia riskistä, eli ennakkoluuloista ja -odotuksista tuntuu hurjalta.

Tällaisten spekulaatioiden varaanko suuren ja kauniin Euroopan yhteisömme talous ja vakaus on rakennettu? Tästäkö syystä ne pitkät mustat autot pysähtyvät tv-uutisissa punaisen maton eteen, ja kireäilmeiset ministerit kiiruhtavat kokouksiin?

Tavan pulliainen ei ymmärrä. Mutta ehkä se, jolla on miljardien eurojen rahavarat takanaan ymmärtää. Hän ostaa Portugalin valtion velkakirjoja, ja ilmoittaa että hänen sijoittajan luottamuksensa ko. maahan horjuu.

Ja taas riskistä saatava korko nousee. Ja mustat autot pysähtyvät taas punaisen maton eteen. Ja kaikki alkaa alusta...

Kreikka on euron kolikon kääntöpuoli

Sunnuntai 2.5.2010 klo 6.32

Aamu avautuu ihmetellen Kreikkaa ja euron kääntöpuolta. Lehtitietojen mukaan EU:n jäsenmaata ei voi potkia pois yhteisestä rahaliitosta edes huonon käytöksen vuoksi.

Käytöksen, joka tulee maksamaan meille suomalaisille lähes miljardin. Rahaliiton sääntöihin kun ei muistettu kirjata irtisanomispykälää. Mistähän näitä senttejä oikein...

Markkinataloudessa eivät lupaukset päde

Perjantai 23.4.2010 klo 14.15

"Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen korostaa, että markkinataloudessa ei voi taata eikä luvata mitään." Sitaatti Kymen Sanomissa 23.huhtikuuta hätkähdyttää.

Stora Ensolla, niin kuin monella muullakin yrityksellä lienee huolella laadittu henkilöstöpolitiikka. Ympäristööhjelmakin löytyy, ja toimintaa ohjaavat arvot on määritelty.

Ja sitten tuollainen kommentti. Miksi käyttää aikaa lupauksiin, jos ne eivät kerran päde?

Lama on kaksinaamainen juttu

Sunnuntai 28.12.2008 klo 17.08

Maailma on kuulemma painumassa lamaan. Jotta niin ei kävisi, yritetään meistä jokaista optimoida kuluttamaan mahdollisimman paljon. Keinoja siihen on monia: peruskorkojen alentaminen, veronkevennykset, puheet siitä että ylöspäin lähdetään jo ensi syksynä.

En ole lukenut tai kuullut yhdenkään huippupoliitikon sanovan, että onpa hyvä juttu että kulutus nyt pienenee. Että tämähän antaa meille mahdollisuuden saavuttaa ne kovat tavoitteet, jotka me olemme kansainvälisissä ilmastosopimuksissa sopineet.

Jokin tässä yhtälössä ei täsmää. Maalaisjärjellä ajateltuna jokainen meistä tinkii nyt ensimmäisenä siitä, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Jos tinkii. Eikö näin pitäisi ollakin? Vastaavasti, teollisuus- ja muu tuotanto vähenee niiden tuotteiden ja palveluiden osalta joita ei sittenkään tarvita. Loogista?

Eikö pitäisi satsata kulutuksen lisäämisen sijasta nyt kaikki laman myötä vapautuva resurssi uusiin keksintöihin ja palveluihin? Sellaisiin, joilla me vähennämme päästöjä sitten, kun maailmantaloudella menee taas hyvin? Sekin päivä tulee vielä.

Ja silloin on vahvoilla se kansakunta ja yritys, joka ei enää ole  niin riippuvainen kalliista öljystä, tai jostakin muusta hupenevasta luonnonvarasta.