Ranskannos joka huuhtelee tunteella

Maanantai 25.3.2013 klo 7.13

Olen viime päivinä googlaillut ahkerasti ranskalaista kielialuetta. Kritiikit Ahventen valtakunnan vasta ranskaksi ilmestyneestä käännöksestä tietenkin kiinnostavat.

Arvioita alkaa jo löytyä. Harmi vain, etten osaa ranskaa. Kokeilin erään löytyneen arvion kääntämistä suomeksi Googlen käännösohjelmalla.

Jostakin syystä arvostukseni ammattitaitoisia, inhimillisiä tulkkeja ja kääntäjiä kohtaan nousi kertaheitolla toiseen potenssiin.

"Valtakunta navat - Martti Linna

Intohimona kalastus tausta, epäselvä merkkejä, ja vaikka ulkona suomalainen ahdistava tunnelma suljettuun istuntoon vaaditaan

Eri. Sara lovéstam

Tämä romaani pyörii kolme merkkiä, jotka joutuvat toisiinsa tajuamatta sitä. Jokainen ajattelee heille annetaan poikkeavuus, mutta ilman tirkistely kirjoittaja voimme näyttävät terve tällä différence.Très hyvin rakennettu huuhtele tunteella jokaisella sivulla."

(Lähde: http://www.espaceculturelleclercgap.com)

Herkullisesti suomalainen romaani

Maanantai 4.3.2013 klo 7.19

Isossa kirjassa on tarina, jonka juoni menee muistaakseni näin: Ihmiset alkoivat rakentaa Baabeliin valtavan pitkää tornia, joka valmistuttuaan yltäisi taivaisiin asti. Silloin ihmiset olisivat jumalansa kanssa samalla tasolla.

Tästäkös jumala suuttui. Hän hajotti tornin ennen sen valmistumista. Samoin hän hajotti kaikki kansat eri puolille maailmaa, jotta he eivät enää tavoittelisi yhdessä hänen asemaansa korkealla taivaassa. Varmemmaksi vakuudeksi hän sekoitti kansojen kielet vielä niin, etteivät ihmiset enää ymmärrä toisiaan.

Tarina Baabelin tornista tuli mieleeni, kun löysin netistä ensimmäiset arviot keskiviikkona 13. maaliskuuta ranskannoksena ilmestyvästä romaanistani Ahventen valtakunta.

Sanoissa on paljon tuttua, vaikka en niistä kaikkia ymmärräkään. Sana sieltä, toinen täältä on tuttu. Osan voi laittaa arvaamalla.  Niistä muodostuu lause, joka ehkä on se, mitä sen kirjoittaja on tarkoittanutkin.

Jos oikein ymmärsin, viimeisessä lauseessa kirjoittaja kutsuu romaania Le Royaume des perches herkullisesti suomalaiseksi romaaniksi.

Niin minä toiveikkaasti sen ainakin mielessäni baabeliksi käänsin.

Ensimmäinen Sudenmaa ilmestyy ranskaksi maaliskuussa

Tiistai 15.1.2013 klo 9.15

Ahventen valtakunta, vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Sudenmaa-sarjan rikosromaanini ilmestyy ranskaksi maaliskuussa. Kustantamo on antanut kirjalle nimen, joka on suora käännös sen suomalaisesta nimestä: La Royaume des perches.

Kirja näkyy olevan jo ranskalaisissa nettikirjakaupoissa. Sain kansikuvan äskettäin sähköpostiini. Olen siihen tyytyväinen: se on minusta hillitty mutta kaunis.

Yksinkertaisuus on monesti parasta.

Kirjan ranskankielinen esittely kustantajan nettisivuilla.

Ei sukunimi romaanin päähenkilöä pahenna

Maanantai 26.11.2012

Eräällä nettisivustolla käyty keskustelu suomalaisdekkareiden päähenkilöiden sukunimistä johti minut vierailemaan Väestörekisterikeskuksen nimipalvelussa. Mielenkiintoinen tuttavuus: sieltä itse kukin voi tarkastaa, kuinka monta samannimistä henkilöä kuin itse on Suomesta löytyy.

Oman Reijo Sudenmaa-romaanisarjani päähenkilön kanssa näkyy saman sukunimen jakavan alle viisi henkilöä tässä maassa. En tunne heistä ketään, eikä ihme: syntyihän päähenkilöni nimi täysin vahingossa.

Ajelin aikoinaan usein kuutostietä Luumäeltä Lappeenrantaan, ja huomioni kiinnitti Hurtanmaa-niminen tiekyltti. Ajattelin usein, että tuota nimeä tulen vielä joskus käyttämään jonkin kirjoittamani fiktiivisen hahmon sukunimenä.

Kuinka ollakaan, kun eräs isokokoinen rikosylikonstaapeli astui autostaan ensimmäistä kertaa elämääni romaanissa Ahventen valtakunta, minä onneton muistin hänen sukunimensä väärin. Hurtanmaasta tuli Sudenmaa.

Hurtanmaita, heitä ei löydy tilastoista ainuttakaan. Pahus!

Sudenmaa-sarja jatkuu ja kääntyy ranskaksi

Tiistai 16.10.2012 klo 14.09

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet myytiin Ranskaan viime talvena. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions. Kustantaja ilmoitti juuri, että Ahventen valtakunta - ranskaksi Le royaume des perches - ilmestyy heidän kustannusohjelmassaan toukokuussa 2013.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu 2011.

Sarja saa jatkoa keväällä 2013, kun Myllylahti Oy:n kustantamana ilmestyy viides, hyvän ja pahan olemusta ja yhtäläisyyksiä vuorisaarnan sanoman hengessä pohtiva Sudenmaa-romaani Kultainen sääntö.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Ahventen valtakunnan käännösoikeudet myytiin Ranskaan

Keskiviikko 28.12.2011

Romaanini Ahventen valtakunta käännösoikeudet on myyty Ranskaan. Romaanin oikeudet osti kustantamo Gaïa Editions.

Erityisesti Skandinavian alueen kirjallisuuteen erikoistunut Gaïa Editions on aiemmin julkaissut ranskaksi tuotantoa mm. Leena Lehtolaiselta, Riikka Ala-Harjalta ja Kjell Westöltä.

Vuonna 2007 ilmestynyt Ahventen valtakunta aloitti romaanisarjan, jonka päähenkilönä on rikosylikonstaapeli Reijo Sudenmaa.

Myllylahti Oy:n kustantamassa sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt neljä teosta. Tammikoti ilmestyi vuonna 2009, Kuolleita unelmia vuonna 2010 ja Liian iso juttu viime keväänä.

Lisätiedot ranskalaisesta kustantajasta: http://www.gaia-editions.com/

Lapsuus on pullon varjossa erilainen

Sunnuntai 11.12.2011 klo 20.40

Hesarissa oli tänään hyvä esittely Henna Pirskasen kirjoittamasta kirjasta Alkoholi, isyys ja valta (Väestöliitto 2011). Aihe on tärkeä - kirja taitaa mennä lukulistalleni.

Katja Marteliuksen kirjoittaman esittelyn mukaan arvioidaan, että vähintään 500 000 meistä suomalaisista on lapsuudessaan altistunut vanhempiensa liialliselle alkoholinkäytölle. Siis puoli miljoonaa lasta.

Kirjaansa varten Henna Pirskanen haastatteli 20-40-vuotiaita suomalaisia miehiä. Tarinoita löytyi hyvin erilaisia: poikien tunteet omaa alkoholisti-isäänsä kohtaan vaihtelivat lojaliteettista vihaan.

On aina surullista, kun uuden ihmisen elämän eväitä syödään omien vanhempien taholta jo nuorena. Alkoholista, ja sen aiheuttamista vaurioista suomalaisissa perheissä on puhuttu paljon.

Mutta noinkohan tekeminen on jäänyt vähemmälle.

Miksi kuvissa näkyy nuoria naisia ja vanhoja miehiä

Torstai 12.5.2011 klo 10.57

Jostakin syystä tämän aamuinen lehden keskiaukeama sävähdytti. Toisella sivulla oli suuri valokuva tilaisuudesta, jossa erään kaupungin nuorisovaltuusto luovutti päättäjille jonkin adressin. Toisella sivulla oli kuva erään korkea-asteen oppilaitoksen palkintojenjakotilaisuudesta.

Noissa kahdessa kuvassa kaikki nuoret olivat nuoria naisia ja tyttöjä. Päättäjät ja palkitsijat olivat keski-ikäisiä, tai sitä vanhempia miehiä.

Mihinkähän ne nuoret aktiiviset naiset katoavat keski-ikäisinä ja sitä vanhempina, kun naiset näkyvät kerran olevan päättäjien joukossa vähemmistönä? Vai olemmeko vasta elämässä sitä murroskautta, jonka seurauksena nuo aktiiviset, viestintäkykyiset nuoret naiset seisovat muutaman kymmenen vuoden kuluttua sillä toisella laidalla valokuvissa?

Se mietityttää myös, muuttuuko silloin jokin tavassa tehdä päätöksiä ja palkita - vai eikö mikään. Ja sekin mietityttää, että ketkä silloin seisovat sillä toisella reunalla niissä kuvissa.

Nuoret miehetkö?

Kalevala on ajankohtainen teos - valitettavasti

Lauantai 25.12.2010 klo 8.51

Luen tänä jouluna Kalevalaa. Elias Lönnrotin 1800-luvulla talteen keräämä, ties milloin alun perin sepitetty kansalliskertomuksemme on aina hätkähdyttävän ajankohtainen. Suuri kirjallisuus ei seuraa aikaansa, se seuraa elämää.

Monessa perheessä toteutuu tänäkin jouluna - valitettavasti - oheinen katkelma Kalevalan kolmaskolmatta runosta.

"Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani.
Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle,
jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin:
tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki;
ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa,
väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa,
jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi.

"Annas siitä illan tulla! Kun meni makoamahan,
otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa,
ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua.

"Meninpä minäki itse illalla makoamahan,
sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä
antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä,
paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta.

"Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.
Sulho suorihe jälestä, ulos uksesta uhitti!
Käsi käypi tukkahani, haparoivi hapsihini,
tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi...

Ahventen valtakunta kiinnostaa e-kirjana

Torstai 16.12.2010 klo 14.49

Vuonna 2007 ilmestynyt ensimmäinen Reijo Sudenmaa-romaanini Ahventen valtakunta on noussut tällä viikolla Akateemisessa kirjakaupassa ladatuimpien e-kirjojen kärkikymmenikköön.

Kirjailijaahan se lämmittää - vaikka tiedänkin, että e-kirjojen myynti on vielä hyvin vähäistä. Uskottelen itselleni, että moni sähkökirjan itselleen hankkinut on lainannut kirjastosta jonkin sarjan romaaneista, ja haluaa nyt lukea niistä sen ihka ensimmäisen sähköisestä kirjastaan.

Voihan siinä käydä niinkin, että sähkökirjan yleistyminen oikeasti jatkaa kirjan elinkaarta kaupallisena tuotteena. Tuota kaarta, jota usein ilkeästi pidetään vain kolmen kuukauden mittaisena. Hyvä niin.

Sääli, että kirjailija on se jonka palkkapussi sähköistyvässä maailmassa pienenee. Sähkökirjan arvonlisävero on 23 prosenttia, kun se painetussa kirjassa on 9 prosenttia. Kirjailijan saama osuus kirjan tuotosta on yleensä sähkökirjassa pienempi kuin painetusta kirjasta, koska se määritellään prosenttiosuutena kirjan hinnasta.

Kirjan kirjoittamiseen kuluvaa aikaa sähkökirjan yleistyminen ei millään tavalla vähennä. Prosenttien on pakko nousta, tai muuten tarinat jäävät kirjoittamatta. Kirjailijankin kun on pakko syödä.

Valta ja media - huonompia vaiko parempia

Keskiviikko 18.11.2009 klo 7.02

Tiistai-illan (17.11.) Valta ja media -keskustelu TV 2:llä oli mielenkiintoista katsottavaa. Näkemyseroja tuli runsaasti, mistä kiitos.

Entinen ministeri ja huippupoliitikko oli sitä mieltä, että kilpailun kiristyminen eri tiedotusvälineiden välillä on huonontanut niiden sisältöä. Voi olla näinkin. "Huonontuminen" voi liittyä myös siihen, että yhteiskunta on muutenkin henkilöitynyt, ja narsismi valtaa alaa.

Mutta onko media pelkästään huonontunut, kun se nostaa poliitikoista uusia näkökulmia esille? 70-luvulla edes arvostamani Keskisuomalaisen silloinen päätoimittaja Erkki Laatikainen ei nostanut äläkkää siitä, että tasavallan johdossa oli päämies, joka median mukaan juoksi yhä pidempiä lenkkejä, ja sai yhä suurempia kalansaaliita mitä iäkkäämmäksi ja hauraammaksi tuli.

Yhtä jäin kaipaamaan keskustelusta: puhetta jatkuvien gallup-kyselyjen kierteestä. Puolueiden välisiä kannatuseroja mitataan tiedotusvälineiden toimeksiannosta jatkuvasti. Mitä merkitystä niillä on, ja ohjaako media niiden kautta päätöksentekoa? Kas kun se oikea kannatus, ja halu vaihtaa päättäjiä mitataan demokratiassa vain vaaleissa.