Leimakirves heiluu taas - nyt ihmisten kesken

Keskiviikko 7.12.2016 klo 6:48

Tulin töihin metsäalalle 80-luvulla. Silloin leimakirves oli jo pikku hiljaa poistumassa metsätyömailta ja puuvarastoilta. Kirveellä merkittiin hakkuussa poistettavat puut niiden kylkiin tehdyillä pilkoilla. Kirveellä myös merkittiin varastopaikalla, mille yhtiölle sinne pinotut puut kuuluivat.

Seurasin surullisena kielenkäyttöä sosiaalisessa mediassa, ja muissa sähköisissä medioissa eilen. Silloin, 6. joulukuuta vietettiin Suomen 99. itsenäisyyspäivää. Toisaalla Helsingissä marssivat natsit. Toisaalla oli nähty suvakkien ja heidän suojattiensa kulkue. Iloittiin, kun niitä toisia oli niin vähän, ja poliisit pitivät heidät hyvin kurissa.

Yksi televisiouutisten pääaiheista oli eri ryhmien mahdollisen yhteenoton raportointi. Sitä ei tullut, toimittaja seisoi yksin mikrofoni kädessään Hietaniemen hautausmaalla. Toivon, ettei uutistoimituksen väki pettynyt odotetun uutisaiheensa menemisestä mönkään.

Harvennusmetsässä leimakirveen iskun sai useimmiten kokea puista se kaikken huonoin: paksuoksainen, rungoltaan väärä, huonolatvainen. Se sai väistyä parempiensa kasvun tieltä. Minusta näyttää siltä, että yhteiskunnassa on otettu taas leimakirves käyttöön.

Nyt sillä leimataan puiden sijasta ihmisiä. Niitä toisenlaisia. Erilaisia. Jotka joutaisivat pois.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: leimakirves, suvakki, natsi, sosiaalinen media, leimaaminen, leimaus

Kaupunkikasvihuone sopisi Etelärantaan Guggenheimin paikalle

Lauantai 3.12.2016 klo 8:58

Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori esitti Hesarissa (2.12.) omaperäisen ja harkinnan arvoisen vaihtoehdon Helsingin Etelärantaan (toivottavasti) tulematta jäävän Guggenheim-museon tilalle.

Taulavuoren esityksessä Etelärantaan rakennettaisiin meri- ja aurinkovoimalla lämpenevä kaupunkikasvihuone tuottamaan lähiruokaa kaupunkilaisille. Samalla kasvihuone toisi valoa ja elämää pääkaupungin vuodenaikojen ja säiden vaihtelusta kärsivään torielämään.

Näen ehdotuksessa paljon erilaisia lisäarvoja. Kaupunkilaiset ovat harmittavasti Suomessakin vieraantuneet ruoantuotannon todellisuudesta. Esimerkiksi Pariisissa kerrostalojen kattopuutarhoja edistetään isolla rahalla - ei olisi pahasta, jos Helsingissäkin koululaiset pääsisivät katsomaan oikeasti niitä vihreitä kasveja, joista elämämme riippuu.

Ekologisuus ja puutarhanhoito on maailmalla ollut jo pitkään nouseva trendi. Uskoisinpa, että matkailullisesti tuotos/panos-suhde olisi tässä ideassa paljon parempi kuin monikansallisessa Guggenheim-konseptissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaupunkikasvihuone, Eteläranta, Timo Taulavuori, Guggenheim, ekologinen elämäntapa

Kasvuaikaa, my 7th crime story of Reijo Sudenmaa will be published 2/2017

Tiistai 15.11.2016 klo 11:28

I just received a delivery from my finnish publisher Myllylahti. It contained first outlook of my next novel called Kasvuaikaa (Time of growth). It will be published in february 2017.

When I started to write first Sudenmaa-story in 2005, I didn't know I would write at least six more. It is common, that  a writer will become as a very close friend with his characters. That is what happened to me, too. I want to know, what wil happen to that tall and sometimes crude policeman called Reijo Sudenmaa.

... and a crime story is a very good way to observe this world, that many times is very different than we think...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myllylahti, Kasvuaikaa, Martti Linna, Reijo Sudenmaa

Kasvuaikaa, seitsemäs Sudenmaa-rikosromaani ilmestyy helmikuussa 2017

Tiistai 15.11.2016 klo 11:13

Aloitan juuri kustannustoimittajani lähettämän romaanin oikovedoksen läpikäymistä. Kirjailijalle iso hetki: näen ensimmäistä kertaa, miltä pitkään työstämäni tarina tulee näyttämään kirjan lukijoiden silmin katsottuna.

Kasvuaikaa, seitsemäs Sudenmaa-rikosromaanini ilmestyy Myllylahden kustantamana helmikuussa 2017. Kun aloitin Ahventen valtakunnan, sarjan ensimmäisen teoksen kirjoittamista vuonna 2005, en tiennyt kirjoittavani tuosta isosta rikosylikonstaapelista vielä monta kirjaa.

Kirjailija kiintyy päähenkilöihinsä. Ja rikosromaani on pahuksen hyvä tapa tutkailla tätä matoista maailmaa.

Kasvu_4_leikko_netti.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kasvuaikaa, Reijo Sudenmaa, Myllylahti, Ahventen valtakunta, Martti Linna

Trumpin suosio yllätti tiedotusvälineet

Maanantai 14.11.2016 klo 9:19

Nyt on viikon verran makusteltu Donald Trumpin valintaa Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Olen mielenkiinnolla seurannut, mitä valinnasta kirjoitetaan suomalaisissa tiedotusvälineissä.

Täytyy todeta, että jälkimaku on ollut karvas. Etukäteen hänen mahdollisuuksiinsa (lue: syihin, miksi ihmiset äänestäisivät häntä riittävästi) ei uskottu. Hänen virheidensä esille kaivamiseen - joita toki riittää - käytettiin paljon enemmän palstatilaa kuin Hillary Clintonin tekemisten ruotimiseen.

Kitkeryys tullee näkymään palstoilla kauan. Ei journalistinkaan ole helppo kääntää ajatuksiaan uuteen suuntaan. Ei varsinkaan, jos samassa toimituksessa istuu paljon samanmielisiä ihmisiä. Niin se tuppaa olemaan. Odotan mielenkiinnolla, kuinka Trumpista kirjoitetaan sitten, jos ja kun hän joskus saapuu Yhdysvaltain presidenttinä tänne valtiovierailulle.

Muuten olen sitä mieltä, että sosialisti demokraattien ehdokkaana Hillary Clintonin paikalla olisi pannut Trumpin todella ahtaalle. Ihmisen sisällä elää sisäänrakennettu halu muutokseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Trump, Trump ja media, Hillary Clinton, Yhdysvaltain presidentinvaalit

Susanna Koski, metsänhoito ja sanojen monta merkitystä

Maanantai 24.10.2016 klo 7:08

"Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään."

Kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski sanoi näin Ylen A-talk -ohjelmassa 29. syyskuuta. Hän sai sanoillaan aikaan melkoisen kalabaliikin sosiaalisessa mediassa ja iltapäivälehdissä. Luulen, että se tuli hänellekin yllätyksenä.

Yhteiskunnassa, jossa melkein jokaisella on hallussaan koulussa opetettu lukemisen taito, toisen sanojen kääntely ja märehtiminen saa koko ajan suuremman merkityksen suhteessa varsinaiseen asiaan.

Meillä on käytössämme Facebookin - ja tämän blogin - kaltaisia alustoja sanojemme esille tuomiseen. Viesti syntyy näppäimistöllä sekunneissa. Se lähtee maailmalle niiden sadasosissa. Siinä välissä ei välttämättä tarvitse edes ajatella.

Nmh_kollaasi_13_6_16_netti.jpg

Tuskinpa Ateenan kaupunkivaltion aikaiset viisaat osasivat kuvitella tällaista kehitystä, kun he kilpailivat vapaiden miesten kokouksissa siitä, kuka parhaiten ja kauneimmin vertauksin osasi perustella oman kantansa asioihin.

Kosken sanoissa nähtiin lähinnä ylimielisyyttä ja töykeyttä. En tiedä, johtuneeko se suomalaisesta kansanluonteesta. Tai peruskoulun liian suppeasta äidinkielen opetuksen tuntimäärästä.

Kenties antiikin Kreikassa Kosken sanoihin olisi osattu tarttua toisin: olisi lähdetty yhdessä ja kaikissa kokouksissa ideoimaan, mitä kaikkea metsä ja tekemätön työ voi sanana tarkoittaa, ja miten ne työt voidaan tehdä niin että se kaikille osallisille kannattaa. 

Olen muuten metsän kasvattina Kosken kanssa täysin samaa mieltä. Maassa, josta löytyy tilastojen mukaan lähes miljoona hehtaaria tekemättömiä nuorien metsien hoitotöitä ei ole varaa jäädä kiinni sanoihin. Mieluummin on annettava niille sisältöä.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Susanna Koski, kansanedustaja Koski, metsänhoito, tekemätön työ, retoriikka, sanojen merkitys

Protestiääni on demokratian syöpä

Tiistai 11.10.2016 klo 15:57

Parhaillaan Yhdysvalloissa käydään presidentinvaaleja. Ainakin suomalaisia medioita seuraamalla saa sen käsityksen, että suuri osa äänestäjistä tulee valitsemaan uurnilla sen ehdokkaan jota he inhoavat vähemmän. He antavat protestiäänen.

Meillä Suomessakin on kokemusta protestiäänillä päättäjiksi valituista henkilöistä. Demokratian lähtöolettamuksiin kuuluu, että äänestäjä piirtää paperiin sen henkilön numeron, jonka hän haluaa ajamaan omia asioitaan vallan isoissa kamareissa.

Mitä tapahtuu kun heikko, vähäväkinen ja itsensä voimattomaksi tai raivostuneeksi tunteva ihminen antaa protestiäänen? Jos noita ääniä kertyy tarpeeksi, saamme päättäjiksi ihmisiä joilla ei välttämättä ole siihen virkaan edellytyksiä. He voivat olla ihan fiksuja, hyviä esiintyjiä, taitavia nostamaan esiin epäkohtia, ihmisiä jotka osaavat huutaa niin että se kuullaan.

Silti... luulen että päättäjiksi tarvittaisiin enemmän kissoja. Heitä, joita ei pelkkä kiitos elätä. Eikä silittäminen myötäkarvaan ole niin tärkeä asia, kuin mahdollisimman monen kannalta oikeanlaiset päätökset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: demokratia, politiikka, kansanvalta, vaalit, presidentinvaalit, kissat

Psykologista kurjuutta ja rivoja käyttäytymismalleja, huumorilla - Bruno Moulary blogissaan romaanistani La maison de vos rêves

Maanantai 19.9.2016 klo 9:06

Kirjailijasta on kiva löytää lehdistä ja netistä sellaisia arvioita kirjastaan, jotka osuivat hänen omasta mielestään lähelle sitä mitä hän on yrittänyt teoksessaan tavoittaa.

Romaanini La maison de vos rêves (Kuolleita unelmia, Myllylahti 2010) ilmestyi Ranskassa toukokuussa. Bruno Moulary arvioi kirjaa blogissaan Le Coin de la limule 2. syyskuuta. Vapaasti käännettynä näin:

"Martti Linnan kriittinen, humoristinen kerronta löytää sivistyneen maailman takaa psykologista kurjuutta ja rivoja käyttäytymismalleja."
Ei kauas heitä alkuperäisestä teemastani. Kirjailija kiittää ja kumartaa.

-----

For me as a writer it is a pleasure to find that kind of critics concerning my books that I can say yes, that's the way it is.

Mr Bruno Moulary writes in his blog 2nd September about my french translation of Kuolleita unelmia (Dead dreams, 2010), that was published in France last june:

"Martti Linna's critical but humorous way of telling a story takes us to see psychological misery and cruel behaviour pattern behind civilized world."

Thank You! That is very close to that, that I tried to write.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Bruno Moulary, Le maison de vos rêves, Martti Linna, Kuolleita unelmia, Le Coin le la limule

Kotimainen dekkari keskusteluttaa netissä

Maanantai 12.9.2016 klo 7:37

Aina välillä joku laittaa netin keskustelupalstoilla liikkeelle keskustelun suomalaisesta kirjallisuudesta. Ihan hyvä niin. Paljon turhemmistakin asioista bittikohtaamisissa keskustellaan.

Törmäsin Suomi 24:ssä tähän nimimerkki poirotvallanderin liikkeelle laskemaan keskusteluun suomalaisen dekkarin tasosta ja laadusta verrattuna ulkomailla julkaistaviin dekkareihin. Mielenkiintoista mielipiteenvaihtoa, näin kirjailijan kannalta. Niin on monta mieltä kuin on miestä ja naistakin. Niin kuin pitää ollakin, kun kirjoista puhutaan.

Oma uskoni on, että Suomessa julkaistaan vuosittain montakin sellaista teosta, jotka laadultaan kuuluisivat käännöskirjojen joukkoon isoillakin kielialueilla. On niin monesta esteen ylityksestä kiinni se, pääsevätkö ne sinne vai ei. Useimmiten eivät pääse, eikä niitä noteerata kunnolla edes Suomessa.

Mauri Sariola nostetaan ansaitusti aina esiin, kun puhutaan suomalaisen dekkarin jatkumosta. Nimimerkki Dekkaritutkija kyselee ketjussa, mitä samanlaista minun Sudenmaa-kirjoissani on verrattuna Sariolan Susikoskiin. Hän nostaa esille suomalaisen elämänmuodon ja maaseudun kuvaukset.

Vertaus tuntui tuolta osin hyvältä lukea. Juuri noita asioita ajattelin, kun lähdin kirjoittamaan Ahventen valtakunnan myötä suomalaisen näköistä dekkaria. Jossain alitajunnassa Sariola kenties kummitteli, kun arvoisa rikosylikonstaapelini muuttui kirjoittamisen aikana alkuperäisestä Reijo Hurtanmaasta Sudenmaaksi.

Suomalaisuudessa on yhä paljon mistä ammentaa maailmalle. Toivottavasti saan jatkaa sitä työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: dekkari, rikoskirjallisuus, kirjailijan työ, poirotvallander, Mauri Sariola, Dekkaritutkija, Ahventen valtakunta

Uuden romaanin aloittaminen on kurjaa hommaa

Keskiviikko 7.9.2016 klo 9:27

Se tunne on taas päällä. Pitää aloittaa uuden romaanin ensimmäisen version tekeminen.

Tiedän suurin piirtein, mikä teoksen teema tulee olemaan. Tiedän myös, mitä tapahtuu sen ensimmäisessä luvussa. Siis ensimmäisessä versiossa. Jos tarina toimii, versioita tulee olemaan kaksi, kolme, neljä...

Tiedän myös, millaista lähdeaineistoa vielä tarvitsen. Sitä on hamuttava käsille ja pantava lukuun. Ruutupaperivihkoon on kirjattava ranskalaisilla viivoilla ne mielen juolahdukset, joilla kenties on käyttöä romaanissa.

Hieno, jännittävä hetki kirjailijan työssä. Silti hallitseva tunne on alakulo.

Kun sen jo tietää usean tarinan kokemuksella, ettei tarinasta tule sellainen kuin nyt luulen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjailijan työ, kirjailija, romaani, käsikirjoitus, kirjoittaminen

Jokaisen pitäisi löytää oma mielirunoilijansa

Perjantai 26.8.2016 klo 11:51

Häpeä tunnustaa, mutta olen löytänyt runouden paremmin vasta viisikymppisenä. Jossakin kymmenen ikävuoden kieppeillä muistan lukeneeni runomittaan kirjoitettuja tarinoita Odysseuksesta, Troijan sodasta ja vänrikki Stoolista. Sen jälkeen runot jäivät.

Ehkä elämän menetykset ja menestykset ovat muuttaneet minua runojen lukijana ja kokijana niin, että ne avautuvat ja puhuttelevat vasta nyt. Jokaiseen elämän tilanteeseen tuntuu löytyvän runo: iloon, suruun, hyvään ja pahaan mieleen.

Erityisen läheiseksi minulle ovat tulleet Maaria Leinosen (1933-2013) maanläheiset, usein surumieliset mutta myös pienien asioiden merkitystä korostavat runot. Olen kiitollinen sille Facebook-kaverilleni, joka oikaisi minua kun luulin erään Leinosen runon olevan Eino Leinon kynästä.

Ei ollut. Löysin jotakin josta pidän. Sen jälkeen olen yrittänyt antaa hyvän kiertää. Tänään linkitin Facebook-sivulleni tämän Maaria Leinosen kauniin ja lohdullisen runon:

Perhonen_Leinonen_2_netti.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maaria Leinonen, Eino Leino, runous, runomitta, mielirunot

Minuus, kirjailija ja sosiaalinen media

Perjantai 12.8.2016 klo 8:14

Osallistun sosiaaliseen mediaan tämän blogin lisäksi Facebookissa, naamakirjaksi ja sontaluukuksikin haukutussa oman elämänsä jakelujärjestelmässä. Ei siellä ole pakko olla, mutta kirjailijuuden kaltaista julkista työtä tekevälle se on suotavaa. Jotakuta voi kiinnostaa, millainen ihminen on hänen lukemansa kirjan tekijä. Kirjailijaa saatetaan jopa pyytää Facebook-kaveriksi, mikä yleensä tarkoittaa jonkinasteista yhteyttä.

Se, miten kirjailija Facebookissa on ja miten hän sitä käyttää näkyy vaihtelevan persoonan mukaan. Osa kirjoittaa lyhyitä kommentteja kirjoittamisprosessinsa nykytilasta, ja markkinoi kirjojaan ja muita töitään. Osa laittaa naamakirjaan kuvia, niitä kuuluisia selfie-otoksia itsestään erilaisissa paikoissa. Jotkut ovat naamakirjassa aivan hiljaa, eivät koskaan kommentoi mitään eivätkä tykkää mistään.

Mietin itse koko ajan naamakirjan olemusta. Ystävien kanssa on kiva seurustella sitäkin kautta, kuulla mitä heille kuuluu. Entä ammatillisesti? Olen päättänyt, että nostan linkityksin ja muilla keinoin esille sellaisia asioita, jotka ovat omille elämänarvoilleni läheisiä. Tylsää, ehkä. Mutta naamakirjahan on perimmiltään jonkinlaista jakamista? Ainakin niin toivon.

Viimeksi linkitin naamakirjan sivuille tietoa tulossa olevasta puiden halaamisviikosta. Lähiympäristön arvostamiseksi tehtävä työ on niin arvokasta, että uhraan sille mielelläni pienen sähköisen paikan omasta keinotodellisuudestani. Ehkä joku huomaa jutun sieltä, menee ja halaa puuta oikeassa elämässä.

Ja myönnän. Sosiaalinen media on minullekin keino markkinoida omia kirjojani. Keinotodellisuudessa jokainen pitää itseään esillä saadakseen siitä jotakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Facebook, kirjailijan työ, kirjailijuus, Facebook, naamakirja, keinotodellisuus

La maison de vos rêves - read by Bernard Poirette from RTL

Tiistai 5.7.2016 klo 14:32

Mr. Bernard Poirette from RTL has read french translation of my novel Kuolleita unelmia (La maison de vos rêves). Poetic humour and effective police work in Finland, he says.

Thank You, Mr. Poirette! I hope other readers admit, too :)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: La maison de vos rêves, Bernard Poirette, RTL. Kuolleita unelmia, Sudenmaa, Martti Linna, Le Royaume des perches

Kivijärven kirkko ja pohjalaiset kirkonrakentajat - Wooden church of Kivijärvi, which gave me an idea to a novel

Tiistai 28.6.2016 klo 8:01

Kivis_3_teksti_netti.jpg
Käydessäni synnyinseudullani pohjoisessa Keski-Suomessa ihailen usein niiden Pohjanmaalta tulleiden kirkonrakentajien kädenjälkeä, jotka rakensivat seudulle useita kirkkoja ja kellotapuleita 1700- ja 1800-luvuilla. Aikana, jolloin virkakieli oli ruotsi, he olivat usein lähes luku- ja kirjoitustaidottomia. Sitä ei heidän kädenjäljestään uskoisi.

Tämä synniyinkuntani kirkko synnytti aikanaan idean romaaniini, joka kertoo yhdestä Raamatun ja muiden pyhien kirjojen tärkeimmästä lauseesta. Kultainen sääntö ilmestyi vuonna 2013.
----

Every time I visit at little Kivijärvi commune where I was born I admire this wooden church, that was built by bothnian masters 1873. In those days swedish was dominating language of finnish administration, so these churchmakers barely could read or write. It didn't matter...

This very nice building gave me an idea to my novel Kultainen sääntö (Golden rule), that was published in Finland by Myllylahti 2013.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kultainen sääntö, Kivijärvi, Kivijärven kirkko, puukirkko, kirkonkarakentajat, Martti Linna

BREXIT oli demokratian voitto ja tappio

Perjantai 24.6.2016 klo 18:09

Tätä kirjoittaessani Iso-Britannia on juuri päättänyt erota Euroopan Unionista. Päätöksen teki EI-äänillään hieman yli puolet äänestäneistä briteistä. 72 prosenttia äänioikeutetuista käytti oikeuttaan.

Ensi tuntumalta en osaa sanoa, oliko äänestystulos voitto demokratialle vai ei. Iso-Britannian eri osat (Englanti, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti sekä Wales) äänestivät eri tavoin. Eurooppaa on yritetty kehittää unionin avulla rauhan tyyssijaksi. Ikävää, että puolet briteistä katsoi unionin olevan heille tarpeeton.

Tulevaisuus on taas vähän hämärämpi Euroopalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: BREXIT, Iso-Britannia, ero EU:sta

Demokratia - heikomman vai vahvemman puolella?

Tiistai 31.5.2016 klo 6:53

Demokratia suomennetaan useimmiten kansanvallaksi, ovathan sanan juuret kreikan kielen sanoissa Demos (tavallinen kansa) ja Kratos (valta, hallita). Vuosikymmeniä kestäneen kamppailun jälkeen demokratiaan perustuva yhteiskuntajärjestys on ainakin toistaiseksi voitolla sosialismiin, kansallissosialismiin ja diktatuuriin perustuvista hallintotavoista useimmissa maailman valtioissa.

Usein sanotaan, että demokratia on heikon ihmisen puolella. Varsinkaan viime aikojen tapahtumien valossa näin ei välttämättä aina ole. Suomessa värkätään kovalla vimmalla kilpailukykysopimusta, joka toteutuessaan merkitsee suoraa tulonsiirtoa työllään eläviltä työläisiltä toisten työstä eläville omistajille. Näin ainakin, jos asiaa katsotaan perinteisen sosialismin silmin. Demokratia jättää omistajien hyvän tahdon varaan sen, kuinka paljon työläiset tulevat sopimuksesta hyötymään.

Toisaalla hallitsemattomaksi paisunutta pakolaisongelmaa pyritään hoitamaan rajoittamalla pakolaisten vapaata oikeutta hakea parempaa elämää haluamastaan maasta. Näennäisesti demokraattisesti tehdyissä rajoituspäätöksissä voi nähdä merkkejä tavallisten yksilöiden alistamisesta demokratian perusajatusten vastaisesti.

Demokratia ja nykyinen valtava informaatio- ja disinformaation tulva sopivat huonosti yhteen. Demokraattisesti valittu päättäjä voi taipua tekemään päätöksiä sen tahdon mukaan, jonka hän luulee Demoksen, tavallisen kansan enemmistöllä olevan. Oikeasti kysymyksessä ei ole useinkaan kansan enemmistö, vaan sen kaikista äänekkäin osa.

Eräs kokenut kunnallispolitiikko vertasi taannoin demokraattista päätöksentekoa hidastettuun elokuvaan. Hän varmasti tiesi, mistä puhui. Poliitikko voi aina tavoitella kansansuosiota tekemällä ja ehdottamalla nopeita leikkauksia elokuvan juonenkulkuun.

Aina se ei vain toimi. Vatulointikorilla on hyvätkin puolensa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Demos, Kratos, demokratia, politiikka, kansanvalta, vatulointi

Suvivirsi on muutakin kuin kristittyjen laulu

Torstai 26.5.2016 klo 7:37

Viikon päästä peruskouluissa lauletaan kevätlukukauden loppumisen merkiksi Suvivirttä. Löysin You Tubesta Vuokko Hovatan kauniin rumbaversion tuosta vanhasta musiikkikappaleesta.

Kun kansakunta moniarvoistuu ja eri uskontokuntia edustavien kansalaisten arvot kohtaavat, mietitään vanhoja arvoja ja tapoja uudelleen. Näin on tehty Suomessakin monessa koulussa Joulun sanoman kohdalla.

Toivon, että Suvivirttä lauletaan jatkossakin koulujen kevätjuhlissa. Paitsi uskonnollista merkitystä, tuo laulu kantaa mukanaan myös paljon perinteitä ja mielikuvia. En liene ainoa, jonka mielestä sen kuuleminen merkitsee kesän tuloa kylmään Pohjolaan.

Ja onhan se ennen kaikkea kaunista  musiikkia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suvivirsi, Vuokko Hovatta, perinteet, traditiot, musiikki, uskonto

Kuolleita unelmia ilmestyy ranskaksi 4. toukokuuta / La maison de vos rêves is published in France 4th May

Tiistai 3.5.2016 klo 17:08

Kuolleita unelmia, kolmas Sudenmaa-sarjani romaani julkaistaan huomenna Ranskassa. Odotan jännityksellä, mitä ranskalaiset lukijani pitävät suomalaisen hirsitalotehtaan tarinasta...


La maison de vos rêves, my second french translation comes out tomorrow. I'm very excited about that. First novel, Le Royaume des perches had a very good success. What do my french readers think about this?

Maison_les_pieni.jpg

More information: http://www.gaia-editions.com/content/la-maison-de-vos-reves

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Martti Linna, La maison de vos rêves, Sudenmaa, Le Royaume des perches

Panaman papereita ja Osuuskunta Metsäliiton viestiä

Keskiviikko 6.4.2016 klo 7:09

Tällä viikolla jokaisessa mediassa kohkataan Panaman veroparatiisista, johon enemmän tai vähemmän isokenkäiset varakkaat ovat sijoittaneet rahojaan piiloon verottajilta ja mahdollisilta vallananastajilta. Ensimmäisenä panamalaisesta asianajotoimistosta vuotaneista tiedoista kertoi Suomessa Ylen MOT-ohjelma 4. huhtikuuta.

Samaan aikaan median vilkuilemisen kanssa luen suomalaista maatalous- ja teollistumishistoriaa. Ensi keväänä, tähän samaan aikaan viimeistelen Maataloustuottajain Kaakkois-Suomen liiton 100-vuotishistoriikkia. 40- ja 50-luvuilla Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kylillä kiersivät talosta taloon tuottajayhdistyksistä valitut piirimiehet puhumassa isännille metsärahoista.

Metsäteollisuus oli jo tuolloin järjestäytynyt yhteistyöhön, jonka turvin yksityisiltä metsänomistajilta ostetun raakapuun hinta pystyttiin pitämään alhaisena. MTK, eli tuottajat halusivat päästä itse pöydän toiselle puolelle puunostajiksi. Sillä tavoin he toivoivat pystyvänsä nostamaan raakapuusta maksettavaa hintaa.

Piirimiehet keräsivät sitoumuksia sijoituksista Osuuskunta Metsäliiton jäsenmaksuihin ja velkakirjoihin. Summat, jotka maaseudun isoista ja pienistä taloista kerättiin olivat huomattavia. Ihmiset uskoivat asiaan.

1950-luvun puolessa välissä Osuuskunta osti Äänekoskelta selluloosatehtaan. Nyt niille samoille seutuville rakennetaan 1,2 miljardilla eurolla Metsä Groupin isoa biojalostamoa, jonka on tarkoitus tuottaa markkinasellun lisäksi puusta paljon muutakin. Keski-Suomen metsiin ja alihankintayrityksille on luvassa paljon töitä.

1940- ja 50-lukujen suomalaiset talonpojat sijoittivat Suomeen, omaksi ja kansantalouden hyväksi. Panamaan rahojaan siirtäneet ovat tainneet ajatella vain itseään. En silti osaa inhota tai tuomita heitä. Varojen siirtäminen ei sinänsä ole rikollista Suomen lain mukaan. Samaan aikaan, kun Panaman veroparatiisista kohistaan, kansalle myydään osake- ja muita rahastoja jotka sijoittavat rahojaan kehitysmaihin. Tuottojen luvataan olevan jotakin muuta kuin kituvassa Euroopassa.

Tuota eroa voisi kutsua kaksinaismoraaliksi. Kehitysmaita kutsutaan noiden rahastojen esitteissä kehittyviksi talouksiksi. Sitä ei niissä kerrota, kenen hyväksi rahat siellä jossakin paikan päällä menevät.

Melkeinpä odotan paljastusta, että jokin tai jotkin liikepankeista ovat kierrättäneet näiden "kansanrahastojen" rahoja Panaman kautta saadakseen tuotot näyttämään paremmilta. Isossa kirjassa puhuttiin jotakin ensimmäisen kiven heittämisestä. Nykyisin siitä ilmiöstä taidetaan käyttää nimeä parviäly.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Panama, Panaman paperit, veroparatiisit, MTK, Osuuskunta Metsäliitto

Mitäs me puita halaavat suomalaiset - We wierd tree-hugging Finns

Tiistai 22.3.2016 klo 6:51

Vuonna 2010 julkaisin romaanin nimeltään Kuolleita unelmia. Se kertoo Haliwood-nimisestä suomalaisesta hirsitalotehtaasta. Tehtaan perustaja haki voimaa itseensä halaamalla suurta, tehtaan pihalla kasvavaa mäntyä. Teos julkaistaan ranskaksi tänä keväänä.

Olinpa mielissäni, kun luin hiljattain lehdestä Lapin Sirkkaan perustetusta HaliPuusta. Ihmiset ympäri maailman voivat adoptoida itselleen halipuuksi jonkun tilan puista. He voivat seurata sen elämää netissä, ja halutessaan käydä halaamassa sitä.

Ajatus metsän parantavasta voimasta on vanha ja tosi. Hyvä, että se aletaan vihdoinkin taas ymmärtää.

---

Six years ago I published a novel called Kuolleita unelmia (Dead dreams). It is a story about a company called Haliwood. It's products are log-builded houses. Man, who established Haliwood used to go and hug a big pine which was growing in the middle of production area. It gave him stregth to do it all, and with success. Novel will be published in french this spring.

I was very pleased, when I recently read about hugging trees at Sirkka in Lappland. At HaliPuu You can choose Your own tree to hug. You can observe it's life through Internet. When needed, You can go and give a hug to the tree You have adopted.

Knowledge about healing powers of forests has been there thousands of years. I'm glad that we understand it once again.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuolleita unelmia, HaliPuu, puiden halaaminen, metsä, Dead Dreams

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »